Kriegsmarine:n maailmassa on loputtomasti kysymyksiä ja keskusteluja, jotka pyörivät tämän aiheen ympärillä. Alkuperäistään sen vaikutukseen nyky-yhteiskuntaan Kriegsmarine on ollut kiehtova ja kyseenalainen. Tässä artikkelissa tutkimme Kriegsmarine:n eri puolia analysoimalla sen tärkeimpiä näkökohtia ja sen vaikutusta eri alueilla. Poikkitieteellisellä lähestymistavalla pyrimme valaisemaan tätä aihetta tarjoamalla monipuolisia ja rikastuttavia näkökulmia, jotka edistävät Kriegsmarine:n laajempaa ja syvempää ymmärtämistä.
Kriegsmarine | |
---|---|
Toiminnassa | 1935–1945 |
Valtio | Saksa |
Aselajit | merivoimat |
Koko |
50 000 (1939) 250 000 (1940) 404 000 (1941) 580 000 (1942) 780 000 (1943) 810 000 (1944) 700 000 (1945) |
Sodat ja taistelut | toinen maailmansota |
Komentajat | |
Tunnettuja komentajia |
Erich Raeder Karl Dönitz Alfred Saalwächter |
Kriegsmarine (suom. Sotalaivasto) oli Saksan asevoimien meripuolustuksesta vastannut puolustushaara, joka perustettiin toukokuussa 1935 suoritetun kansallisten asevoimien uudelleenorganisoinnin yhteydessä. Laivaston perustaminen rikkoi ensimmäisen maailmansodan rauhansopimuksen Saksalle asettamia rajoituksia. Sen edeltäjä oli Weimarin tasavallan aikainen laivasto Reichsmarine.
Kriegsmarine koostui yksittäisistä isommista laivoista, useampia laivoja sisältävistä laivasto-osastoista ja erilaisista maalla sijaitsevista huoltosatamista ja muusta kalustosta. Toisen maailmansodan aikana Kriegsmarinessa palveli yhteensä 1,5 miljoonaa sotilasta ja sen menetykset sodan aikana olivat 65 000 kuollutta, 105 000 kadonnutta ja 21 000 haavoittunutta.
Kriegsmarinen pääalukset olivat taistelulaivat Bismarck ja Tirpitz, ”taskutaistelulaivat” Lützow, Admiral Scheer ja Admiral Graf Spee, taisteluristeilijät Scharnhorst ja Gneisenau, kolme raskasta risteilijää, kuusi kevyttä risteilijää, sukellusveneet ja muut pienemmät alukset. Kahta ensimmäisen maailmansodan aikaista taistelulaivaa käytettiin pääasiassa koulutukseen.
Taistelulaivat olivat kooltaan ja tulivoimaltaan verrattavissa Ison-Britannian kuninkaallisen laivaston suurimpiin aluksiin, mutta kuninkaallisen laivaston valtava toimintakapasiteetti ja alusten lukumäärä ylittivät Kriegsmarinen koon monin verroin. Bismarck ja Tirpitz olivat bruttovetoisuudeltaan yli 50 000 tonnia ja aseistuksena niissä oli kahdeksan 380 mm tykkiä.
Muita merkittäviä taisteluita olivat Admiral Graf Speen tuho Río de la Platalla ja Taistelu Atlantista. Pienempiin yhteenottoihin kuuluivat HMS Royal Oakin, Bismarckin ja HMS Hoodin upotukset.
Ylin sodanjohto ei juurikaan arvostanut merivoimien toimintakykyä, ja se taistelikin liittoutuneiden suurta ylivoimaa vastaan. Sodan loppupuolella vihollisen ilmavoimat olivat nujertaneet suurimman osan sen yksiköistä, mutta pienemmät alukset operoivat aina sodan viimeisiin hetkiin saakka.
Kriegsmarinen olemassaolon aikana sen kolme komentajaa (Oberbefehlshaber des Marine) olivat:
Yhteensä 51 hävittäjää suunniteltu, joista ainoastaan 40 saatiin sodan aikana palveluskäyttöön. Lisäksi palveluskäytössä oli kolme sotasaalisalusta:
Vuonna 1936 Kriegsmarine ryhtyi rakentamaan Saksan ensimmäistä lentotukialusta Graf Zeppeliniä, mutta sen rakennustyöt keskeytettiin myöhemmin.
Wehrmacht
Luftwaffe · Heer · Kriegsmarine
Päämajat
Oberkommando der Wehrmacht
Oberkommando des Heeres · Oberkommando der Marine · Oberkommando der Luftwaffe
Joukot
Divisioonat · Komentajat · Aseet
Kampanjat
Puolan offensiivi (Fall Weiss)
Valesota (Sitzkrieg)
Weserübung (Operation Weserübung)
Taistelu Ranskasta (Fall Gelb)
Taistelu Britanniasta
Balkanin sota (Operation Marita)
Pohjois-Afrikka
Itärintama
Länsirintama