Kunnialegioona:n aihe on kiinnostanut jo pitkään, sen eri ulottuvuudet ja seuraukset ovat kiehtoneet niin tutkijoita, ammattilaisia kuin alan asiantuntijoitakin. Historiallisesta alkuperästään nykyaikaisiin sovelluksiin Kunnialegioona on osoittautunut jatkuvasti merkitykselliseksi ja erittäin tärkeäksi tutkimusalueeksi monissa yhteyksissä. Yhteiskunnan kehittyessä kiinnostus Kunnialegioona:tä kohtaan on jatkuvaa, mikä osoittaa sen kykyä mukautua ja pysyä merkityksellisenä jatkuvasti muuttuvassa maailmassa. Tässä artikkelissa tutkimme Kunnialegioona:n eri puolia ja sen vaikutuksia eri alueilla tavoitteenamme tarjota kokonaisvaltainen näkemys tästä kiehtovasta aiheesta.
Kunnialegioona (ransk. L'ordre national de la Légion d'honneur) (RanskKL) on Ranskan tunnetuin ja arvostetuin kunniamerkkejä myöntävä ansioritarikunta. Sen tunnuslause on Honneur et Patrie, (suom. Kunnia ja Isänmaa). Nauhan tunnusväri on punainen.
Kunnialegioonan perusti keisari Napoléon I vuonna 1802 ja sitä pidetään nykyisin toimivien ansioritarikuntien esikuvana.
Ritarikunta jakaantuu viiteen luokkaan:
Kunnialegioonan varsinaiseksi jäseneksi voivat päästä vain Ranskan kansalaiset, jotka yleensä saavat ensiksi nimityksen ritariksi. Ulkomaalaisille Kunnialegioonan kunniamerkkejä voidaan jakaa erityisenä tunnustuksena myös suoraan ylemmissä luokissa.
Ritarikunnan suurmestari on Ranskan tasavallan presidentti, joka myöntää kaikki ritarikunnan kunniamerkit ministerien ehdotusten perusteella. Myöntämisperusteena on sotilas- tai siviiliansiot Ranskan hyväksi tehdyssä työssä.
Kunnialegioonan rakennus ja museo sijaitsevat Pariisissa Seinen vasemmalla rannalla Musée d'Orsayta vastapäätä osoitteessa 2, rue de la Légion d'honneur, F-75007 Paris.
Kunnialegioonan museo on faleristiikan alan merkittävin museo. Suomen Valkoisen Ruusun ja Suomen Leijonan ritarikunnat lahjoittivat museolle laajan kunniamerkkiensä kokoelman huhtikuussa 2013.