Kurkkulaulu

Tänään haluamme käsitellä aihetta, joka on tullut erittäin tärkeäksi viime vuosina. Kurkkulaulu on ongelma, joka on kiinnittänyt yhteiskunnan huomion yleisesti, koska se vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme monin tavoin. On tärkeää ymmärtää tämä aihe perusteellisesti, koska sen vaikutus vaihtelee henkilökohtaisesta globaaliin tasoon. Tässä artikkelissa tutkimme Kurkkulaulu:een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen vaikutusta eri yhteyksissä ja tarjoamme kattavan näkemyksen sen merkityksestä nykyään. Olemme varmoja, että alla olevista tiedoista on sinulle paljon hyötyä, kun ymmärrät Kurkkulaulu:n merkityksen ja laajuuden yhteiskunnassamme.

Alash Ensemble, tuvalainen kurkkulauluyhtye

Kurkkulaulu on keskiaasialainen laulutekniikka, jossa perusääni muodostetaan kurkussa puristeisella tekniikalla tai taskuhuulilla aikaansaadulla mörinäefektillä. Siihen kuuluu yleensä myös äänen yläsävelten suodattaminen kuultaviksi niin, että niillä voidaan laulaa tai soittaa melodioita.

Levinneisyys

Kurkkulaulua on perinteisesti harrastettu Länsi-Mongoliassa ja Tuvassa, missä sillä on yhä tärkeä asema, mutta sitä tavataan myös monissa muissa kulttuureissa. Paljon kurkkulaulajia on myös muualla Mongoliassa sekä Sisä-Mongoliassa. Jonkin verran kurkkulaulajia on Hakassiassa, Altain tasavallassa, Baškortostanissa, Kalmukiassa ja Burjatiassa, ja näillä alueilla kurkkulaulu on edelleen tärkeä perinne. Joitain kurkkulaulajia on lisäksi Kazakstanissa, Tadžikistanissa, Sahassa ja Tšukotkassa, mutta siellä perinne ei ole kovin vahva. Kurkkulauluksi voidaan luokitella myös eteläafrikkalaisen xhosa-heimon naisten mörisevä umngqokolo-laulu, tšuktšien, inuittien ja muiden pohjoisten kansojen röhistyslaulu sekä sardinialaisen tenores-mieskvartettiperinteen komppiryhmän laulu.

Tuvassa kurkkulaulua kutsutaan höömeiksi, Mongoliassa höömiiksi tai huumiiksi, Hakassiassa khaiksi ja Altaissa kaiksi.

Piirteitä

Yläsävellaulu eroaa kurkkulaulusta siten, että yläsävellaulussa yläsävelmelodioita suodatetaan normaalin laulun päälle. Kaikki yläsävellaulu on kaksiäänistä, mutta kurkkulaulu ei sitä aina ole.

Kurkkulaulussa eri ääniä voi olla neljäkin kappaletta, mutta maallikkokin erottaa yleensä kaksi.

Kurkkulaulajan keskeisin säestyssoitin on kaksi- tai kolmikielinen luuttu, mutta monia muitakin perinteisiä soittimia käytetään.

Kurkkulaulajat ovat yleensä miehiä. Naisten kurkkulaulamista on vanhastaan rajoitettu muun muassa varoituksilla että kurkkulaulu aiheuttaisi naisissa hedelmättömyyttä sekä huonoa onnea sukulaisille.

Tyylejä

Tuvalaisen kurkkulaulun perustekniikat voidaan jakaa kolmeen tyyliin:

  • höömei
    • "kuin tuulen ujellus tyhjässä pullossa"
  • sygyt
    • "kuten kirkasääninen pilli"
  • kargyraa
    • möreä ja kumea höömeilaulun kontrabasso
    • millään muilla laulutekniikoilla ei ihmisäänellä päästä yhtä mataliin ääniin

Mongolialaisen kurkkulaulun perusluokittelu on samanlainen kuin tuvalaisen, mutta nimitykset poikkeavat. Harhira vastaa kargyraa, ja isgeree vastaa sygytiä. Mongolialaisessa höömiissä yläsävelillä lauletut melodiat ovat monimutkaisempia ja lukuisampia kuin tuvalaisessa. Lisäksi laulajan perussävel on Mongoliassa yleensä korkeampi.

Joidenkin määritelmien mukaan kurkkulaulun alalajeja ovat lisäksi borbangnadyr, ezengileer, chylandyk, dumchuktaar ja buga-höömei.

Kuuluisia kurkkulaulajia

Kurkkulauluesimerkkejä

Äänitiedostojen kuunteluohjeet

Lähteet

Viitteet

  1. Heikkilä 2018, s. 44–45.
  2. a b c Suomen kurkkulaulajat 2000
  3. Heikkilä 2018, s. 63.
  4. Heikkilä 2018, s. 45.
  5. a b Heikkilä 2018, s. 44.
  6. Heikkilä 2018, s. 74–75.
  7. Heikkilä 2018, s. 60–61.
  8. Heikkilä 2018, s. 77.
  9. Heikkilä 2018, s. 66.
  10. Heikkilä 2018, s. 111.
  11. Heikkilä 2018, s. 130–131.

Aiheesta muualla