Kyynärä

Tässä artikkelissa perehdymme Kyynärä:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen eri puolia, sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutusta nykypäivän yhteiskuntaan. Alkuperäistään uusimpiin sovelluksiinsa Kyynärä on jättänyt lähtemättömän jäljen niinkin erilaisilla aloilla kuin tiede, kulttuuri, teknologia ja politiikka. Seuraavilla riveillä analysoimme perusteellisesti sen tärkeimpiä puolia, paljastamme sen mysteerit ja löydämme sen merkityksen tänään. Valmistaudu uppoutumaan jännittävälle matkalle Kyynärä:n läpi, aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi.

Tämä artikkeli kertoo pituusmitasta. Kyynärä on myös kylä Perniössä. Lisäksi Suomessa on muutamia Kyynäräjärvi-nimisiä järviä.
Kyynärän mitta.

Kyynärä on vanha pituusmitta, joka osapuilleen vastaa kyynärpään ja keskisormen pään välistä etäisyyttä. Kyynärän tarkka määritelmä on vaihdellut eri kulttuureissa ja sen pituus on vastannut yleensä 45–70 senttimetriä.

Kyynärän pituuksia

Vanha suomalainen, alkujaan ruotsalainen Tukholman kyynärä (ruots. aln) on 59,34 cm = 13 syltä = 2 jalkaa = 4 korttelia = 24 (Ruotsin) tuumaa.

Autonomian aikaan Suomessa käytettiin venäläiseen kyynärään eli arsinaan perustuvaa pituusmittajärjestelmää. Arsina on 71,12 cm eli 28 (Venäjän tai Englannin) tuumaa.

Egyptissä kyynärä vastasi etäisyyttä kyynärpäästä keskisormen päähän. Kyynärän jakautui seitsemään kämmeneen, ja kukin kämmen vielä neljään sormeen. Mittojen vakioimiseksi Egyptissä otettiin käyttöön kaksi standardikyynärää: kuninkaallinen kyynärä oli 52,30 cm ja lyhyt kyynärä 45,01 cm. Raamatussa puolestaan mainitaan kyynärä, johon sisältyi kyynärän pituuden lisäksi kämmenen leveys.

Antiikin Kreikassa kyynärä tunnettiin nimellä pekhys. Sen tarkka pituus vaihteli kaupungeittain. Attikalainen eli Ateenassa käytetty kyynärä oli noin 44,4 cm.

Roomalainen kyynärä oli noin 44,37 cm pitkä.

Katso myös

Lähteet

  1. a b Vanhat mitat rakentamisessa. Museovirasto.
  2. a b Pappas, Theoni: Lisää matematiikan iloja, s. 39. Suomentanut Juha Pietiläinen. Helsinki: Terra Cognita, 1991. ISBN 952-5202-46-1.
  3. Hes. 40:5
  4. Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: ”Mitat ja painot”, Antiikin käsikirja, s. 346–347. Helsinki: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.

Aiheesta muualla