Läntinen kristikunta

Tämän artikkelin tarkoituksena on käsitellä kysymystä Läntinen kristikunta:stä, joka on viime aikoina noussut erityisen tärkeäksi, koska se vaikuttaa yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Läntinen kristikunta:n jälkeen on syntynyt keskusteluja ja kiistoja, jotka ovat kiinnittäneet asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion ja herättäneet kasvavaa kiinnostusta ymmärtää niiden vaikutukset ja seuraukset. Samoin Läntinen kristikunta on ollut lukuisten tutkimusten ja tutkimusten kohteena, jotka pyrkivät selventämään sen monia puolia ja syventämään sen vaikutusta eri alueilla. Tässä mielessä Läntinen kristikunta:een liittyviä olennaisia ​​näkökohtia käsitellään tarkoituksena tarjota kattava ja päivitetty näkemys tästä aiheesta.

Läntinen kristikunta on yhteisnimitys niille kristillisille kirkoille, joiden historialliset juuret ovat roomalaiskatolisessa perinteessä eivätkä itäisessä ortodoksisessa eli bysanttilaisessa perinteessä. Läntiseen kristikuntaan kuuluvat roomalaiskatolisen kirkon ohella kaikki protestanttiset kirkot.

Läntisiä kirkkoja yhdistää − ja toisaalta erottaa idän kirkoista − muun muassa pääsiäisen ajankohdan määräytyminen sekä Nikean uskontunnustukseen tehty niin kutsuttu Filioque-lisäys ("ja Pojasta"), joka sinetöi idän ja lännen kirkon eron vuonna 1054. Osa protestanttisista kirkoista on säilyttänyt toisia enemmän Rooman kirkon perinteitä kuten jumalanpalveluksen ja kirkkovuoden elementtejä.

Katso myös