Laajalahti (merenlahti)
Artikkelissa Laajalahti (merenlahti) käsittelemme asiaa, joka on herättänyt suurta kiinnostusta nyky-yhteiskunnassa. Monitieteisellä lähestymistavalla tutkimme Laajalahti (merenlahti):een liittyviä eri näkökohtia ja analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla. Näillä linjoilla tutkimme erilaisia näkökulmia, jotka ovat olemassa Laajalahti (merenlahti):n ympärillä, tarjoamalla uusia pohdintoja ja rikastaen keskustelua tästä aiheesta. Lisäksi keskitymme historiallisiin, kulttuurisiin, sosiaalisiin ja tieteellisiin näkökohtiin, tavoitteenamme tarjota kattava näkemys Laajalahti (merenlahti):stä ja sen merkityksestä nykyään.
Laajalahti (ruots. Bredviken) on Suomenlahdesta pohjoiseen työntyvä, noin 5 km pitkä ja enimmillään lähes 3 km leveä merenlahti Helsingin ja Espoon rajalla.
Sen erottavat avomerestä Koivusaari ja Hanasaari sekä niiden kautta kulkeva Lauttasaaresta Espoon-puoleiselle manterelle johtava Länsiväylän maapenger siltoineen. Laajalahdesta työntyy edelleen pohjoiseen Iso Huopalahti, jonka erottaa Laajalahdesta Tarvon ja Turunväylän maapenger siltoineen.
Itäpuolella sijaitsevasta Seurasaarenselästä Laajalahden erottaa saariketju, jonka muodostavat Kuusisaari, Lehtisaari, Kaskisaari ja Lauttasaari. Lehtisaaresta johtaa Kuusisaarentien silta Espoon puolelle Otaniemeen.
Laajalahden rannalla sijaitsevat Helsingin puolella Munkkiniemi, Espoon puolella sen mukaan nimensä saanut Laajalahden kaupunginosa, keskelle lahtea työntyvä Otaniemi ja sen eteläpuolella Keilaniemi.
Lahden pohjoisrannalla sijaitsevat Akseli Gallen-Kallelan museo Tarvaspää ja Villa Elfvik. Lahden länsirannalla, Otaniemen pohjoispuolella oleva osa lahtea on mataloitunut ja muuttunut osittain kosteikoksi. Se on pääkaupunkiseudun parhaita lintuvesiä, jossa pesii runsaasti lintuja ja jossa monet linnut myös levähtävät muuttomatkoillaan. Alueelle on perustettu 1,8 neliökilometrin laajuinen luonnonsuojelualue, johon kuuluu sekä avovettä että ruovikkoalue, rantalehtoja ja -niittyjä. Lintuja voi tarkkailla alueelle pystytetyistä lintutorneista.
Lähteet
- ↑ Laajalahden luonnonsuojelualue luontoon.fi. Viitattu 11.7.2011.
Kirjallisuutta
- Hirvonen, Heikki 1994: Laajalahden pesivän vesi- ja rantalinnuston muutokset vuosina 1984-1993. - Metsähallitus. Vantaa. ISBN 951-47-9254-8