Linkkuveitsi

Nykymaailmassa Linkkuveitsi on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille ihmisille. Linkkuveitsi on kiinnittänyt niin ammattilaisten kuin tiedon ystävien huomion yhteiskunnallisesta vaikutuksestaan ​​talouteen. Kun tutkimme Linkkuveitsi:n eri puolia, herää tarve ymmärtää sen laajuus ja mahdollisuudet sekä sen haasteet ja ristiriidat. Tässä artikkelissa tarjoamme syvällisen ja oivaltavan katsauksen Linkkuveitsi:een tavoitteenaan rikastuttaa keskustelua ja edistää tämän aiheen ymmärtämistä.

Sveitsin armeijan linkkuveitsi avattuna.
Tässä mallissa on myös ristikantaruuveihin sopiva terä.
Neuvostoliittolainen linkkuveitsi.
Canivetes

Linkkuveitsi eli kääntöveitsi on taskuveitsi jonka terä niveltyy kädensijaa vasten, tavallisesti sen sisään.

Terä on yleensä korkeintaan 8-13 senttimetrin mittainen. Linkkuveitsen koko on tavallista veistä pienempi. Se mahtuukin yleensä helposti taskuun; siitä myös nimi taskuveitsi - joskin jälkimmäinen voi tarkoittaa myös pientä, kiinteäteräistä taskussa kannettavaa tuppipuukkoa tai -veistä.lähde?

Linkkuveitsiä on useita erityyppisiä. Yksi ero on siinä, että tietyssä veitsityypissä terää ei lukita paikalleen vaan sen saa aina taitettua takaisin sisään riittävällä voimalla. Toisentyyppisissä veitsissä terä lukittuu ja se on vapautettava ennen kuin se taittuu sisään.

Linkkuveitsen muunnelmia ovat niin kutsuttu perhosveitsi ja monitoimityökalut, joista tunnetuimpina merkkeinä Victorinox ja Leatherman. Perhosveitsessä kahva jakautuu kahteen osaan, ja terä voidaan kääntää suojaan näiden osien sisään. Leathermanin tyyppisissä työkaluissa terät ovat käännettävissä kahvan suojaan kääntöveitsien tapaan.

Maailman eniten valmistettu linkkuveitsi lienee ranskalainen Opinel. Sen terä lukkiutuu sekä käyttö- että kuljetusasentoonsa pyöräytettävällä etuhelalla, jonka viistopinnat tukeutuvat hamaran takakulmaan.

Niin kutsutuissa monitoimilinkkuveitsissä voi olla useita erilaisia teriä: sahoja, korkinavaajia, korkkiruuveja, kynsiviiloja. Kuuluisin tällainen veitsisarja ovat Sveitsin armeijan linkkuveitset, joita Eisener-yhtiö alkoi toimittaa Sveitsin asevoimille jo 1800-luvulla. Ideana oli tuolloin, että kaikki musketin huoltotyökalut kulkisivat samassa paketissa.lähde?

Lähteet

  1. ↑ Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Enciclo
Wikious
Sapientia
Scientia
Boobota
Anandapedia
Sagapedia
Wikithot