Llullaillaco
Nykymaailmassa Llullaillaco on tärkeä aihe, joka on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Ilmestymisestään lähtien Llullaillaco on synnyttänyt useita keskusteluja sen vaikutuksista jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Sen vaikutus ulottuu useille aloille politiikasta ja taloudesta kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Tässä artikkelissa tutkimme Llullaillaco-ilmiötä perusteellisesti, analysoimme sen monia puolia ja sen vaikutuksia nykymaailmaan. Kattavan lähestymistavan avulla yritämme valaista tätä monimutkaista ja dynaamista aihetta tarjoamalla lukijalle täydellisemmän ja oivaltavamman kuvan Llullaillaco:stä.
.jpg)
Llullaillacon huippu idästä nähtynä.
| Tyyppi | |
|---|---|
| Sijainti | |
| Vuoristo | |
| Korkeus merenpinnasta |
6 739 m |
| Prominenssi |
2 344 m |
| Purkautunut viimeksi |
1877 |
| Ensimmäinen nousu huipulle |
Bión González León ja Juan Harseim 1. joulukuuta 1952 |
| Koordinaatit |
|---|
Llullaillaco on 6739 metriä korkea kerrostulivuori Etelä-Amerikassa Andeilla Argentiinan ja Chilen rajalla. Tulivuori purkautui viimeksi vuonna 1877, mikä tekee siitä maailman korkeimman historiallisella ajalla purkautuneen tulivuoren ja maailman toiseksi korkeimman aktiivisen tulivuoren naapurinsa Ojos del Saladon jälkeen.
Llullaillaco on muodostunut kahdessa vaiheessa. Vanhemman pleistoseenikautisen tulivuoren huippu romahti noin 150 000 vuotta sitten, mistä aiheutunut maanvyöry vei maa-ainesta itään nykyisen Argentiinan alueelle. Vuoren nykyinen huippu muodostui noin 10 000 vuotta sitten vanhan päälle. 1800-luvulla vuori purkautui ainakin kolmesti. Lumi ja jää viipyvät vuoren rinteillä pitkään, ja kasvillisuus on niukkaa. Alueella elää kaksi korkeisiin olosuhteisiin sopeutunutta kamelieläinlajia, guanako ja vikunja.
Vuonna 1999 vuoren huipulta löydettiin kolme 500 vuotta vanhaa inkalapsen muumiota, joiden uskotaan olevan yksiä maailman parhaiten säilyneistä muumioista.
Lähteet
- ↑ a b c Llullaillaco volcano.si.edu. Viitattu 2.5.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Llullaillaco Volcano earthobservatory.nasa.gov. Viitattu 2.5.2021. (englanniksi)
