Lontoon suuri palo

Nykyään Lontoon suuri palo on aihe, joka on saanut suuren merkityksen nyky-yhteiskunnassa. Teknologian ja globalisaation myötä Lontoon suuri palo:stä on tullut kiinnostava kohde monille ihmisille ympäri maailmaa. Taloudellisista vaikutuksistaan ​​populaarikulttuuriin Lontoon suuri palo:stä on tullut aihe, joka herättää edelleen keskustelua ja analyyseja. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Lontoon suuri palo:n eri puolia ja sen vaikutuksia tämän päivän yhteiskuntaan sekä sen mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia.

Tämä artikkeli käsittelee vuoden 1666 tulipaloa. Muita Lontoon merkittäviä paloja luetellaan täsmennyssivulla.
Lontoon keskustaa 1666. Palanut alue vaaleanpunaisella.

Lontoon suuri palo (engl. Great Fire of London) oli tulipalo, joka hävitti Lontoon keskustaa vuoden 1666 syyskuun toisen ja viidennen päivän välillä. Palo tuhosi Lontoon Cityn keskiaikaiset osat roomalaisaikaisen muurin sisäpuolella, mutta ei yltänyt Westminsterin aristokraattiseen osaan (nykyiseen West Endiin) eikä esikaupunkien slummeihin. Palo hävitti 13 200 taloa, 87 tavallista kirkkoa ja St Paulin katedraalin. On arvioitu, että kaupungin 80 000 asukkaasta 70 000 menetti kotinsa palossa. Kuolonuhrien määrä on tuntematon, mutta sen arvioidaan yleensä olleen melko pieni. Palo alkoi Thomas Farrinerin leipuriliikkeestä Pudding Lanella keskiyön jälkeen sunnuntaina 2. syyskuuta ja levisi nopeasti.

Palo vaikutti aluksi rajoittuvan muutamaan lähitaloon. Kun ihmisille selvisi että tuuli painoi tulen lähirakennuksiin piti herättää tuolloinen pormestari Thomas Bloodworth, jolta tarvittiin lupa rakennusten purkamiseen. Bloodworth ei halunnut purkaa rakennuksia ilman omistajien suostumusta ja totesi vaarattomaksi olettamastaan palosta: "Joku nainen voisi pissiä sen sammuksiin" ja meni nukkumaan.

Palo aiheutti vakavia yhteiskunnallisia ja taloudellisia ongelmia. Sen jälkeen tehtiin radikaaleja suunnitelmia koko kaupungin siirtämisestä muualle, mutta lopulta Lontoo uudelleenrakennettiin täsmälleen paloa edeltäneeseen asemakaavaan.

Lähteet

  1. a b Tieteen kuvalehti historia 18/2017 sivu 64

Aiheesta muualla