Luostariolut

Luostarioluella on alun perin tarkoitettu luostareissa munkkien panemaa olutta, jonka juuret ulottuvat aina 500-luvulle saakka. Luostaripanimot Belgiassa valmistivat aluksi kahta erilaista olutta: vahvempi, makea dubbel saatiin ensimmäisestä mäskäyksestä, ja sitä tarjottiin tärkeille vieraille, myyntiin, sekä munkkien ravinnoksi paaston aikana. Saman viljaerän toisesta mäskäyksestä saatiin miedompi enkel, jota munkit itse käyttivät arkijuomanaan . Luostarioluita pantiin myös muualla Euroopassa, kuten Hollannissa ja Saksassa, mutta ainakin nykyisin luostariolut yhdistetään ensisijaisesti belgialaistyylisiin luostarioluisiin. Viime aikoina luostarityylisiä oluita on pantu myös Yhdysvalloissa (mm. belgialaisen Duvelin ostama Ommegang), ja Tšekin tasavallassa, jossa on aloittanut toimintansa luostaripanimo Želiv. Suomessakin on kaupallisesti pantu Dubbel- ja Tripel -tyylisiä oluita, vaikka näiden yhteydessä ei ole yritettykään luoda mielikuvaa luostarissa valmistetusta oluesta.

Useimmilla nykyisin myytävillä "luostarioluilla" ei välttämättä ole mitään tekemistä luostareiden ja munkkien kanssa. Panimo on ehkä imagosyistä ottanut nykyisen tai entisen luostarin nimen – tai jopa keksinyt täysin kuvitteellisen luostarinimen. Munkit saattavat osallistua oluen panemiseen, ja osa panimoista maksaa luostareille korvauksen nimen käytöstä. Ainoastaan muutamaa merkkiä, kuten Val-Dieu ja Abbaye d'Aulne, tehdään oikean luostarin tiloissa. Trappist-nimeä kantavat luostarioluet on kaikki tehty munkkien valvonnassa. Nimi on ollut vuodesta 1962 suojattu Belgian laissa, minkä tarkoituksena on ollut estää kaupallisten panimoiden hyötyminen taloudellisesti oikeiden munkkien kustannuksella.

Belgialaisten luostarioluiden tyylejä

Useimmat belgialaiset luostarioluet ovat pullossa jälkikäyviä, hiivaisia, sameita, hedelmäisiä ja melko täyteläisiä. Alkuperäiset (belgialaiset) luostarioluttyylit ovat:

• enkel: tumma ja hedelmäinen, mutta melko mieto ja helposti juotava olut (noin keskioluen vahvuinen). Nykyisin hyvin harvinainen, lähinnä trappistiluostareissa tarjoiltava oluttyyli.
• dubbel (ransk. double): tumma, makeahko ja täyteläinen olut (6,5 - 8 %).

Toisen maailmansodan jälkeen Westmallen trappistiluostari kehitti uuden, vahvan ja vaalean oluttyylin, jonka tyyliset oluet liitettiin pian myös luostarioluiden piiriin :

• tripel (ransk. triple): vaalea, voimakkaampi (yli 8 %) ja humaloidumpi olut. Tripelin nimestä on liikkeellä kaksi teoriaa: ensimmäisen mukaan nimi juontaa siitä, että tripelin kantavierre on noin kolminkertainen enkeliin verrattuna. Toinen taas väittää nimen tulevan oluen kolminkertaisesta käyttämisestä. Todennäköisempi selitys kuitenkin on, että nimet viittaavat vain oluen vahvuuteen kotimaisten veroluokkien tapaan.

Dubbelista on kehitetty voimakkaampia versioita, joista käytetään nimityksiä quadrupel tai abt. Nämä ovat hyvin maltaisia, ja usein alkoholimaisia. Alkoholipitoisuus on tyypillisesti 10-12 %. Viime vuosina markkinoille on tullut luostarioluita valmistavilta panimoilta kaksi uutta oluttyyliä, jotka myös yhdistetään luostarioluisiin: blond (ransk. blonde) ja bruin (ransk. brune). Nämä alkoholipitoisuudeltaan 5,5–7,5 -prosenttiset oluet eivät käytännössä eroa vastaavan vahvuisista, 'tavallisista' belgialaisista pintahiivaoluista.

On hyvä muistaa, että luostariolut ei ole oluttyyli, eikä välttämättä edes useamman tyylin muodostama kokonaisuus, vaan yleiskielinen termi nauttijalleen tietyn mielikuvan "hengellisestä" alkuperästään antaville oluille. Edes kaikki trappistioluet eivät mahdu edellä esitettyyn luokitteluun, vaan mm. brittiläis-saksalaisia vaikutteita saanut, kuivahumaloitu Orval, sekä Konigshoevenin Witte Trappist (witbier) ovat tyyliltään täysin näistä poikkeavia oluita.

Luostarioluita valmistavia panimoita (ilman trappist-nimen käyttöoikeutta) ja niiden luostariolutmerkkejä

Belgiassa:

• Brasserie de l'Abbaye du Val-Dieu, Aubel (Val-Dieu)
• Brasserie Du Bocq, Purnode-Yvoir (Corsendonk, Père Abbé, St. Benoît)
• Brasserie Val De Sambre, Gozée (Abbaye d'Aulne)
• Brouwerij Duvel Moortgat, Breendonk (Maredsous, St. Sebastiaan)
• Brouwerij Haacht, Boortmeerbeek (Abbaye de Malonne, Abdij van 't Park, Tongerlo)
• Brouwerij Huyghe, Melle (St. Idesbald, Villers)
• Brasserie Lefebvre, Rebecq-Quenast (Abbaye de Floreffe)
• Brouwerij Slaghmuylder, Ninove (Witkap Pater)
• Brouwerij St.Bernardus, Watou (St.Bernardus)
• Brasserie St-Feuillien / Friart, Le Rouelx (St-Feuillien)
• Brasserie Union, Jumet (Ciney, Grimbergen)
• Brouwerij Van Eecke, Poperinge-Watou (Het Kapittel)
• Brouwerij Van Steenberge, Ertvelde (Abdij van Roosenberg, Augustijn, Bornem, St. Adriaans)

Muualla (näistä vain Ommegang valmistaa belgityylisiä luostarioluita):

• Saimaan Juomatehdas, Lappeenranta, Suomi (Luostari)
• Brewery Ommegang, Cooperstown, Yhdysvallat (Ommegang)
• Weltenburg Klosterbrauerei, Kelheim, Saksa (Weltenburger)
• Klášterní Pivovar Želiv, Želiv, Tšekin tasavalta (Castulus, Gottschalk)

Saksassa on lisäksi aitoja luostaripanimoita Andechsissa, Ettalissa, Mallersdorfissa ja Ursbergissa. Useimmat panimoista tekevät myös muita kuin luostarioluita.

Lähteet

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Luostariolut Wikimedia Commonsissa