Merilevä

Tämänpäiväisessä artikkelissa aiomme puhua Merilevä:stä, aiheesta, joka on ollut erittäin kiinnostava viime vuosina. Ilmestymisestään lähtien Merilevä on herättänyt asiantuntijoiden ja harrastajien huomion ja synnyttänyt keskustelua, tutkimusta ja lukuisia edistysaskeleita alalla. Monivuotisella historialla Merilevä on kehittynyt ja sopeutunut sosiaalisiin, kulttuurisiin ja teknologisiin muutoksiin, ja siitä on tullut olennainen osa monien ihmisten elämää. Tässä artikkelissa tutkimme Merilevä:n eri puolia ja käsittelemme sen vaikutuksia, sovelluksia ja sen vaikutuksia nyky-yhteiskuntaan.

Syötävää Durvillaea antarctica -merilevää Uuden-Seelannin rannikolla.
Japanilainen merileväateria.
Merileväviljelmä Tansaniassa.

Merilevä on meressä kasvavaa levää. Merilevää kasvaa kaikissa valtamerissä jokaisella ilmastovyöhykkeellä tropiikista Arktikseen ja Antarktikseen.

Merilevien tieteellinen luokittelu on puutteellinen, mutta niitä arvioidaan olevan noin 10 000 eri lajia. Niistä punaisia merileviä on noin 7 000 lajia, ruskeita 2 000 lajia ja vihreitä 1 000 lajia. Punaisiin merileviin kuuluvat esimerkiksi ruokana käytettävät nori (Porphyra) ja dulse (Palmaria palmata) sekä karrageenia tuottavat irlanninsammal (Chondrus crispus), Gigartina, Eucheuma, Gelidium ja Gracilaria. Ruskeisiin merileviin kuuluu kylmien vesien kelppi (Laminariales), kuten kombu (Laminaria) ja wakame (Undaria). Herkät vihreät merilevät elävät lämpimien vesien tyynillä rannikoilla. Niihin kuuluu esimerkiksi merisalaatti (Ulva lactuca).

Merilevät saavat ravintoaineensa merivedestä pintansa läpi. Ne käyttävät hiilidioksidia ja tuottavat yhteyttämällä happea. Merilevät tuottavat noin 75 prosenttia Maan ilmakehän hapesta ja poistavat suuret määrät hiilidioksidia. Merilevät ovat elintärkeä osa merten ekosyystemejä, ja ne tarjoavat ruokaa ja suojaa monille meren eliöille. Myös ihminen ja muut maaeläimet käyttävät niitä hyväkseen, sillä moni merilevälaji on syömäkelpoinen. Merilevä on perinteistä ja hyvin suosittua ruokaa etenkin Japanissa ja muissa Itä-Aasian maissa. Länsimaissa se ei ole vielä yleistynyt.

Merilevässä on runsaasti ravintoaineita, ja sen mineraalipitoisuus voi olla kymmenen kertaa suurempi kuin maakasveissa. Mineraalien kuten jodin, raudan ja kalsiumin lisäksi merilevässä on paljon kuitua, proteiinia, antioksidantteja, A-vitamiinia, B-vitamiinia, C-vitamiinia ja E-vitamiinia. Merilevä on rasvatonta, ja siinä on vain vähän hiilihydraattia. Merilevää markkinoidaankin terveys- ja laihdutusruokana.

Punaisista ja ruskeista merilevistä tuotetaan merileväkolloideja, joilla monista elintarvikkeista saadaan paksuja ja hyytelömäisiä sekä pitempään säilyviä. Eräs tällainen merileväseos on agar.

Merilevää saadaan keräämällä sitä merestä sekä viljelemällä sitä rannikoilla. Satoa saadaan yleensä ympäri vuoden. Merilevää voidaan valmistaa ruoaksi hyvin monella tavalla: sitä voidaan syödä raakana, tai se voidaan valmistaa esimerkiksi keittämällä, paistamalla, savustamalla tai fermentoimalla. Kuivattu merilevä säilyy hyvin pitkään. Eri merilevälajeilla on omat erityiset makunsa mauttomista voimakkaan makuisiin. Merilevässä on paljon umamia, viidettä perusmakua.

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b O’Connor 2017, s. 8.
  2. ↑ O’Connor 2017, s. 10.
  3. ↑ O’Connor 2017, s. 9–10.
  4. ↑ O’Connor 2017, s. 19.
  5. ↑ O’Connor 2017, s. 14–15.
  6. ↑ O’Connor 2017, s. 11–12.
  7. ↑ O’Connor 2017, s. 17–19.

Aiheesta muualla

Auktoriteettitunnisteet: Kansalliset Muokkaa Wikidatassa
Enciclo
Wikious
Sapientia
Scientia
Boobota
Anandapedia
Sagapedia
Wikithot