Miinalaiva Keihässalmi
Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti kaikkia Miinalaiva Keihässalmi:een liittyviä puolia, käsittelemme sen merkitystä eri yhteyksissä ja analysoimme sen mahdollisia vaikutuksia jokapäiväiseen elämäämme. Kautta historian Miinalaiva Keihässalmi on ollut ratkaisevassa roolissa eri tieteenalojen kehityksessä, ja sen merkityksestä keskustellaan edelleen. Sen alkuperästä sen kehitykseen nykyaikana tutkimme sen vaikutusta yhteiskuntaan, kulttuuriin, tieteeseen, teknologiaan ja moniin muihin jokapäiväisen elämämme näkökohtiin. Tieteidenvälisellä lähestymistavalla pyrimme valaisemaan Miinalaiva Keihässalmi:n eri näkökohtia, syventämään sen vaikutuksia ja tarjoamaan kattavan näkemyksen, jonka avulla voimme ymmärtää sen laajuuden ja merkityksen nykyään.
| Keihässalmi | |
|---|---|
 Keihässalmi 1983 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Valmet, Katajanokan telakka |
| Laskettu vesille | 16. maaliskuuta 1957 |
| Loppuvaihe | museoitu 1994 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 360 t |
| Pituus | 56 m |
| Leveys | 7,7 m |
| Syväys | 2,2 m |
| Koneteho |
2 x MAN-dieselmoottoria 1 194 kW myöh: 2 × Wärtsilä-diesel 1 200 kW |
| Nopeus | 15 solmua |
| Miehistöä | 60 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
2 x Bofors 40 mm 2 × Madsen 20 mm |
Miinalaiva Keihässalmi oli Suomen merivoimien vuonna 1957 valmistunut miinalaiva, joka museoitiin vuonna 1994. Se oli ensimmäinen uusi suomalainen miinalaiva toisen maailmansodan jälkeen.
Tausta
Puolustusvoimain komentaja hyväksyi 11. helmikuuta 1955 perushankintasuunnitelman, johon sisältyi yksi Ruotsinsalmi-luokan miinalaiva korvaamaan sodassa menetetty miinalaiva Riilahti. Uusi alus tilattiin vuosien 1955–1956 perushankintavaroilla. Koska sille ei haluttu antaa upotetun aluksen nimeä, alus nimettiin Pyhtäänsaaren ja Munapirtin välissä olevan Keihässalmen mukaan.
Suunnittelu
Keihässalmen suunnittelussa otettiin huomioon Suomen laivaston miinalaivoista saadut kokemukset erityisesti Ruotsinsalmesta. Aluksesta tuli esikuvaansa suurempi (uppouma 70 tonnia suurempi), vahvempi, merikelpoisempi ja nopeampi. Vaikka alus oli ennen kaikkea miinanlaskija ja -raivaaja, siihen sijoitettiin kaikki tuolloin käytössä olleet asejärjestelmät, lukuun ottamatta torpedoita.
Valmistus
Alus tilattiin Valmet Oy:n Katajanokan telakalta. Se laskettiin vesille 16. maaliskuuta 1957.
Palvelus
Alus oli purjehduksessa jokaisena vuotena valmistumisensa jälkeen, mikä osoitti sen käyttökelpoisuuden. Keihässalmen käyttökustannukset olivat alhaiset ja miehistöä vähän, mutta tästä huolimatta se pystyi toimimaan merellä yhtäjaksoisesti useita vuorokausia. Alus oli vuoteen 1962 asti Merivoimien suurin alus, joten sitä käytettiin koealuksena muun muassa sen keulaan asennettiin eräässä vaiheessa koemielessä 75 mm:n tykki.
Alus peruskorjattiin vuosina 1975–1981, jolloin sen merikelpoisuutta parannettiin lisäämällä painovesitankkeja, miinakannen etuosa rakennettiin vesitiiviiksi sulkemalla kyljissä olevat aukot. Alus sai myös ajanmukaisen aseistuksen, jolloin siihen lisättiin muun muassa tykistön tutkaohjattu tulenjohtolaitteisto.
Keihässalmi oli laivaston yleisvoimien komentajan lippulaivana ja monissa edustustehtävissä sekä teki laivastovierailun Ruotsiin ja Neuvostoliittoon vuosina 1960 ja 1961. Alus kävi 1970 purjehdusalueensa etäisimmässä paikassa, Ruotsin Ystadissa ja 1978 Lysekilissä. Se oli 1975–1979 Merisotakoulun koululaivana, kun Matti Kurjelle rakennettiin seuraajaa.
Keihässalmi museoitiin vuonna 1994 ja luovutettiin Sotamuseolle. Nykyisin alus on esillä Forum Marinumin laiturissa Turussa.
Lähteet
- Auvinen, Visa (toim.): Leijonalippu merellä, s. 114–115. Pori: EITA Oy, 1983. ISBN 951-95781-1-0.
- Suomen laivasto 1918-1969. Helsinki: Meriupseeriyhdistys, 1968.
Viitteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Miinalaiva Keihässalmi Wikimedia Commonsissa
- Miinalaiva Keihässalmi Forum Marinumin sivuilla
- Museolaivan videoesittely: Miinalaiva Keihässalmi