Mongolien hyökkäykset Volgan Bulgariaan
Tämä artikkeli käsittelee aihetta Mongolien hyökkäykset Volgan Bulgariaan, josta on tullut erittäin tärkeä nykyään. Alkuperäistään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa Mongolien hyökkäykset Volgan Bulgariaan on ollut tutkimuksen ja keskustelun kohteena useilla aloilla. Kautta historian Mongolien hyökkäykset Volgan Bulgariaan on ollut perustavanlaatuinen rooli ihmiskunnan kehityksessä, vaikuttanut kulttuuriin, politiikkaan, talouteen ja ihmisten jokapäiväiseen elämään. Yksityiskohtaisen analyysin avulla selvitetään Mongolien hyökkäykset Volgan Bulgariaan:n eri puolia, sen merkitystä nykyisessä kontekstissa ja sen vaikutuksia tulevaisuudessa.
| Mongolien hyökkäykset Volga Bulgariaan | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Mongolien valloituksia | |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| |||||||
Mongolien hyökkäykset Volgan Bulgariaan koostuu kahdesta 1200-luvulla mongolien tekemästä hyökkäyksestä Volgajoen varrella sijaitsevaan Volgan Bulgariaan. Volgan bulgaarit kukistivat ensin mongolit vuonna 1223, mutta valtakunta valloitettiin lopulta vuosina 1232 ja 1236 seuranneissa hyökkäyksissä.
Historia
Voitto Samarajoella
Kukistettuaan venäläisten ruhtinaiden ja kiptšakien liittolaisarmeijan joukot Kalkajoen taistelussa vuonna 1223 mongolien joukot siirtyivät Subutain ja Jeben johdolla pohjoiseen Volgan Bulgarian alueelle. Tähän saakka mongolit olivat jatkaneet valloituksiaan voittamattomina, mutta aikalaisten ihmetykseksi bulgaari Iltäbär eli kuningas Ghabdulla Chelbir, sekä mordvalaiset päälliköt Puresh ja Purgaz johtivat joukkojaan menestyksekkäästi väijyttäen mongolit Volgan sivuhaara Samarajoella. Aikalaislähteet eivät kuitenkaan ole yksimielisiä taistelun aiheuttamista tuhoista mongoleille. Mongolit olivat kuitenkin vielä tappionsa jälkeenkin tarpeeksi vahvoja kukistaakseen yhden kiptšakkiheimon matkallaan takaisin Mongoliaan.
Toinen hyökkäys
Mongolien muodostamasta yhteisestä uhasta huolimatta venäläiset ruhtinaat jatkoivat sotimistaan perinteisenä vihollisena nähtyjä bulgaareja vastaan. Tämän ohella mongolit palasivat takaisin vuonna 1229, tällä kertaa Kukdayn ja Bubedeyn johtamina. Mongolit kukistivat bulgaarien etuvartiojoukot ja valloittivat Uralvuoriston eteläosat. Kolmisen vuotta myöhemmin 1232 mongolit valloittivat myös osia Volga Bulgariasta itsestään ottamalla haltuunsa baškiirien alueiden eteläosat. Mongolit kuitenkin epäonnistuivat jälleen Volga Bulgarian terkeimpien alueiden valloituksessa. Epäonnistumisen myötä mongolit päättivät lähteä bulgaareja vastaan entistä suuremmalla joukolla ja johtajiksi valittiin Kiinassa ja Lähi-idässä kokemusta kartuttaneita kenraaleja.
Kukistuminen
Vuonna 1236 mongolit hyökkäsivät jälleen Batu-kaanin johdolla ja 300 000 sotilaan voimin Volgan Bulgariaan. Kohteina olivat bulgaarien kaupungit kuten Bilyar, Bulgar, Suvar ja Cükätaw. Tällä kertaa vastarinta kukistettiin ja valloitettujen kaupunkien asukkaat tapettiin tai myytiin orjuuteen. Volgan Bulgariasta tuli osa Jotši-kaanin ruhtinaskuntaa, josta muodostui myöhemmin Kultainen orda. Osasta aluetta muodostettiin myös osittain autonomisia pienempiä ruhtinaskuntia.
Seuraukset
Mongolien hyökkäys oli näin johtanut Volga Bulgarian tuhoon. Joidenkin historioitsijoiden mukaan alueen asukkaista jopa 80 % kuoli tai siirrettiin muualle. Volga Bulgarian pohjoisosat, eli nykyinen Tatarstan ja Tšuvassia selvisivät hieman vähemmin vaurion kuin eteläosat. Volgan Bulgarian elliitin muodostaneet bulgaarit katosivat heidän omaksuessaan tataari-identiteetin osana Mongolien valtakuntaa. Mongolivaltion lopulta hajotessa 1400-luvulla entisen Volgan Bulgarian alueelle muodostui Kazanin kaanikunta.
Joidenkin tutkijoiden mukaan hyökkäyksestä selvinneet bulgaarit muodostavat nykyisten Volgan tataarien esi-isät. Heidän etnogeneesistä ei kuitenkaan ole yksimielisyyttä.
Lähteet
- ↑ a b c d Viacheslav Shpakovsky & David Nicolle: Armies of the Volga Bulgars & Khanate of Kazan, s. 12-14. Osprey Publishing, 2013. ISBN 978 1 78200 079 2. (englanniksi)
- ↑ Azade-Ayshe Rorlich: Excerpts from "The Volga Tatars, a Profile in National Resilience": The Origins of the Volga Tatars 1986. Standford University. Viitattu 4.3.2023.