Mufloni

Tässä artikkelissa tutkimme Mufloni:n maailmaa, aihetta, joka on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja harrastajien huomion viime vuosina. Syntymisestään lähtien Mufloni on synnyttänyt intohimoisia keskusteluja ja vapauttanut tutkimus- ja keskusteluaallon useilla aloilla. Mufloni on jättänyt merkittävän jäljen kulttuuriin, politiikkaan, tieteeseen ja teknologiaan, sillä se on vaikuttanut useisiin yhteiskunnan osa-alueisiin. Näillä sivuilla analysoimme yksityiskohtaisesti erilaisia ​​lähestymistapoja ja näkökulmia, jotka on luotu Mufloni:n ympärille, tutkimalla sen alkuperää, kehitystä ja sen vaikutusta nykymaailmaan.

Mufloni
Pässi
Pässi
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Onttosarviset Bovidae
Alaheimo: Vuohieläimet Caprinae
Suku: Lampaat Ovis
Laji: Lammas aries
Alalaji: musimon
Kolmiosainen nimi

Ovis aries musimon
Pallas, 1762 / 1811

Synonyymit
  • Ovis musimon
  • Ovis musimon musimon
  • Ovis ammon musimon
  • Ovis aries
  • Ovis aries orientalis
  • Ovis gmelini
  • Ovis gmelini musimon
  • Ovis orientalis
  • Ovis orientalis orientalis
  • Ovis orientalis musimon
Eurooppalaisen muflonin levinneisyys
Eurooppalaisen muflonin levinneisyys
Katso myös

  Mufloni Wikispeciesissä
  Mufloni Commonsissa

Muflonit ovat villejä lampaita (Ovis aries) ja kesylampaista villiintyneitä populaatioita. Alkuperäiset villit muflonit ovat argaalin ohella mahdollisia kesyn lampaan esi-isiä. Villejä mufloneita elää vieläkin Lähi-idässä. Suomessa mufloneita on nykyisin istutettuina ainakin seitsemällä rannikon saarella yhteensä noin 150 yksilöä. Mufloni kuuluu onttosarvisiin sorkkaeläimiin.

Piirteet

Ulkonäkö ja koko

Uroksen sarvet voivat olla hyvin pitkät.
Nuorilla ja naarailla sarvet ovat lyhyet.

Muflonin selkäpuoli on tumman punaruskea, ja selässä on tumma selkäjuova. Uroksella on kyljessä yleensä valkoinen satulamainen laikku. Vatsapuoli, raajojen alaosat, peräpeili ja turpa ovat vaaleammat, yleensä harmaanruskeat tai valkoiset. Turkki on yleensä kesällä lyhyt ja punertava, talvella taas paksumpi ja tummanharmaa tai mustanruskea. Turkki on tiheä, sileä- ja lyhytkarvainen eikä muistuta kesylampaan villaa. Uroksilla on kaulan alapuolella parta. Ruumiin pituus on 110–130 cm, hartiakorkeus 65–75 cm ja paino 25–50 kg. Hännän pituus on 4–10 cm. Naaraat ovat pienempiä ja usein vaaleampia kuin urokset, ja ne painavat enintään 35 kg. Uroksilla on aina sarvet, naaraat voivat olla sarvellisia tai nupoja. Uroksen sarvet ovat paksut, 50–80 cm pitkät ja sivuille kaartuvat. Toisin kuin hirvieläinten, muflonin ja muiden onttosarvisten sarvet eivät putoa, vaan kasvavat jatkuvasti. Sarviin tulee joka vuosi uusi rengas, minkä perusteella uroksen ikä voidaan päätellä. Vanhojen pässien sarvet voivat painaa jopa viisi kilogrammaa. Sarvet ovat metsästäjien keskuudessa arvostettuja trofeita.

Äänet

Mufloni ääntelee samalla tavoin määkimällä kuin lammas. Sen varoitusääni muistuttaa pidäteltyä aivastusta.

Jäljet ja jätökset

Muflonin sorkanjäljet muistuttavat lampaan jälkiä, mutta ovat leveämmät ja niissä ovat kynnet enemmän harallaan. Pässin jälki on noin 5,5 cm pitkä ja 4,4 cm leveä, naaraan jäljet ovat hieman pienemmät. Mufloni liikkuu rauhallisesti kulkiessaan käyden tai ravaten ja paetessaan laukaten tai hyppien. Sen askelväli on lyhyt ja askelleveys pitkä. Pelästyessään se voi hypätä jopa 2,5 metrin korkeuteen.

Muflonin ulosteet ovat noin senttimetrin pituisia, kulmikkaita papanoita, jotka yleensä liimautuvat yhtenäiseksi paakuksi tai pötköksi.

Alkuperä ja levinneisyys

Mufloni on kotoisin Lounais-Aasiasta, mistä domestikoitunutta lammasta siirrettiin jo neoliittisella kaudella Välimeren saarille Korsikaan ja Sardiniaan. Saarille tuodut lampaat villiintyivät ja kotiutuivat näiden saarten vuoristoisiin sisäosiin, missä kehittyi muutamien tuhansien vuosien aikana eurooppalainen mufloni eli sardinianmufloni. Näillä kahdella Välimeren saarella elävät muflonit ovat jo pitkään olleet harvinaisia. Niitä on kuitenkin istutettu Manner-Eurooppaan jo 1700-luvulta lähtien, ja esimerkiksi Saksassa, Tšekissä, Slovakiassa, Etelä-Ranskassa ja Espanjassa ne ovat nykyään varsin yleisiä. Manner-Euroopan kannaksi arvioidaan noin 20 000 yksilöä, mikä on moninkertaisesti suurempi kuin Korsikassa ja Sardiniassa jäljellä olevan alkuperäisen kannan koko. Mufloneita on siirretty myös Euroopan ulkopuolelle Yhdysvaltoihin, Havaijille ja Uuteen-Seelantiin.

Erilaisia muflonin sukuisia ja toisinaan myös mufloneiksi kutsuttavia villilampaita elää Kyproksella ja Länsi-Aasian Armeniassa, Etelä-Azerbaidžanissa, Pohjois-Irakissa, Länsi-Iranissa ja Turkissa.

Esiintyminen Suomessa

Ragnar Kreuger istutti Suomen ensimmäiset muflonit vuonna 1939 Inkoon Hättön saareen Korkeasaaren eläintarhasta, jonne ne oli tuotu Tanskasta. Vuonna 1949 kolme muflonia vietiin Hättöstä Luvian edustalle Säpin saareen. Säpin kantaa on myöhemmin täydennetty muutamilla Korkeasaaresta ja Ähtärin eläinpuistosta tuoduilla yksilöillä. Säpin ja Hätön kesken on myös vaihdettu pari eläintä kantojen perimän monipuolistamiseksi. Mufloneita esiintyy edelleen kummallakin saarella muutamia kymmeniä yksilöitä: talvella 2009 Hättössä oli 25 ja Säpissä 60 muflonia. Nykyään kummankin saaren muflonit ovat miltei luonnonvaraisia, mutta talvisin niitä joudutaan ruokkimaan, koska ne pyrkivät lumiseenkin aikaan syömään vain maassa kasvavaa ruohoa.

Nauvon Högsarin saarelle tuotiin 1980-luvulla seitsemän muflonia ja kolme muflonin ja maatiaislampaan risteymää, ja vuonna 2005 vielä kaksi muflonia. Sekarotuiset yksilöt poikkeavat ulkonäöltään aidoista mufloneista. Osa eläimistä on uinut istutuspaikaltaan Högsarin naapurisaariin Anisoriin, Bränskäriin ja Ängholmiin. 2000-luvun alussa Högsarista siirrettiin kaksi yksilöä Nauvon Lillandetin pohjoispuolella olevaan Svartö-nimiseen saareen, jossa ne ovat lisääntyneet. Näillä Paraisten viidellä saarella eli vuonna 2009 kaikkiaan noin 70 yksilöä.

Mufloni kuuluu Suomessa metsästyslaissa mainittaviin riistaeläimiin. Sen metsästysaika on 1.9.– 31.1. Suomessa on metsästetty vuosittain keskimäärin 40 yksilöä.

Elinympäristö

Mufloni viihtyy mäkisessä ja kallioisessa maastossa.

Mufloni elää ylänköjen ja vuoristojen pensaikkomaastossa ja metsissä. Se välttää aukeaa maastoa, mutta voi varsinkin keväisin käydä laiduntamassa pelloilla ja niityillä. Alkuperäiset Sardinian ja Korsikan muflonit suosivat kallioista vuoristomaastoa, mutta Keski-Euroopassa elävät yksilöt sen sijaan viihtyvät loivapiirteisemmässä, kivisessä ja kuivassa ympäristössä. Ne sopeutuvat helposti muunlaiseenkin ympäristöön.

Elintavat

Käyttäytyminen

Muflonit ovat lampaiden tavoin laumaeläimiä. Uuhet ja karitsat elävät ympäri vuoden samassa laumassa, jota johtaa yksi vanha uuhi. Syksyn ja alkutalven kiima-ajaksi uroksetkin lyöttäytyvät näihin naaraslaumoihin. Alkuperäiset Välimeren muflonit ovat liikkeellä hämärän aikaan ja kulkevat usein samoja, kapeita polkuja pitkin. Suomessa eläinten on havaittu liikkuvan myös päivisin.

Muflonit eivät ole petoeläimille ja metsästäjille helppoa saalista, sillä ne ovat arkoja ja niiden kuulo- ja hajuaisti ovat hyvin tarkat. Suomessa elävien muflonien luontaisia saalistajia ovat vain kotkat ja ketut. Irrallaan kulkevat koirat voivat olla uhka mufloneille.

Ravinto

Mufloni syö pääasiassa maassa kasvavaa ruohoa ja heinää. Pienemmissä määrin se hyödyntää myös puiden ja pensaiden oksia, marjoja, sammalia ja jäkälää. Jos ravinnosta on talvella pulaa, muflonit voivat aiheuttaa puustolle vahinkoa oksien ja kuoren kaluamisella. Kuorintajäljet eroavat hirvieläinten jyrsimistä siten, että hampaiden jäljet ovat rungolla vaakasuorassa tai vinossa kulmassa. Muflonit voivat olla haitallisia myös ruokaillessaan puutarhoissa.

Lisääntyminen ja elinikä

Emo ja karitsa.

Muflonien kiima-aika on Etelä-Euroopassa lokakuusta joulukuun puoliväliin, Suomessa marras-joulukuussa. Synnytys tapahtuu keväällä huhti-toukokuussa, viiden kuukauden kantoajan jälkeen. Karitsoja on kerrallaan yleensä yksi, harvemmin kaksi.

Mufloni voi elää 15–20-vuotiaaksi.

Luokittelu

Muflonin ja sen sukulaisten tieteellistä asemaa on tutkittu paljon, mutta ryhmään kuuluvien lajien ja alalajien määrästä ja nimistä ei ole yksimielisyyttä. Nykyisin lampaiden sukuun (Ovis) katsotaan useimmin kuuluvan viisi lajia: argaali (Ovis ammon), kesylammas / mufloni (Ovis aries, synonyymi Ovis orientalis), paksusarvilammas eli amerikanlammas (Ovis canadensis), ohutsarvilammas eli dallinlammas eli alaskanlammas (Ovis dalli) ja lumilammas eli siperianlammas (Ovis nivicola). Ennen omana lajinaan ja kesylampaan yhtenä esi-isänä pidetty uriaali eli persianlammas (aik. O. vignei, nyk. O. aries vignei) luokitellaan nykyään samaan lajiin kuin kesylammas ja mufloni. Muflonin uskottiin aiemmin olevan kesylampaan esi-isä, mutta nykyään lampaan arvellaan polveutuvan pikemminkin aasialaisesta argaalista. Pidetään myös mahdollisena, että eri alueilla kesytetyt lampaat polveutuvat eri kantalajeista. Useimmat mufloneiksi kutsutut populaatiot ovatkin itse asiassa villiintyneiden kesylampaiden jälkeläisiä.

Eurooppalaista muflonia eli sardinianmuflonia pidetään nykyään lampaan yhtenä alalajina Ovis aries musimon. Laajemmassa merkityksessä nimitys ”mufloni” (engl. mouflon) voi tarkoittaa myös koko Ovis aries -lajia.

Lähteet

  • Lauri Siivonen; Wiberg, Harald: Pohjolan nisäkkäät. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01443-9.

Viitteet

  1. ↑ a b c Valdez, R.: Ovis orientalis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.7.2014. (englanniksi)
  2. ↑ a b Don E. Wilson & DeeAnn M. Reeder: Ovis Mammal Species of the World. 2005. Bucknell University. Viitattu 13.7.2010. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Nisäkäsnimistötoimikunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet 2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Arkistoitu 14.1.2010. Viitattu 13.7.2010.
  4. ↑ a b c Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Ovis aries (TSN 552475) itis.gov. Viitattu 13.7.2010. (englanniksi)
  5. ↑ Don E. Wilson & DeeAnn M. Reeder: Ovis aries musimon Mammal Species of the World. 2005. Bucknell University. Viitattu 13.7.2010. (englanniksi)
  6. ↑ a b c d e f g Kalaja, Eeva: Suomen Luonnon Tietosanakirja, s. 264. Helsinki: Valitut Palat, 1977. ISBN 951-9078-31-2.
  7. ↑ a b c Nuorteva, Pekka; Henttonen, Heikki: Eläimiä värikuvina: Nisäkkäät, matelijat, sammakkoeläimet, s. 112. WSOY, 1989. ISBN 951-0-13603-4.
  8. ↑ a b c Nummi, Petri: Suomeen istutetut riistaeläimet, s. 36. Julkaisusarjan 9. osa. 2. uudistettu painos. Helsinki: Helsingin yliopisto, Maatalous- ja Metsäeläintieteen Laitos, 1988. ISBN 951-45-4760-8.
  9. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Laukkanen, Anna-Maija; Virtanen, Matti: Koko perheen eläinkirja, s. 115. 2. painos. Vantaa: Kirjalito, 1997. ISBN 951-28-1927-9.
  10. ↑ a b c d e Kalinainen, Pertti: Mufloni, Säpin erikoinen. Eläinmaailma, 1997, nro 11, s. 52–55. Helsinki Media.
  11. ↑ a b c d Bang, Preben; Dahlström, Preben: Mikä tästä meni? - Eläinten jäljillä, s. 23, 81, 112, 194. Suomentanut KaleviHeikura, Mattias Tolvanen. WSOY, 2000. ISBN 951-0-23223-8.
  12. ↑ a b c d e f Casta, Stefan; Ullström, Staffan: Kotieläinten villi elämä, s. 16–19. Suomentanut Ilona Sevelius. Helsinki: Tammi, 1998. ISBN 951-31-1273-x.
  13. ↑ a b c Don E. Wilson & DeeAnn M. Reeder: Ovis aries Mammal Species of the World. 2005. Bucknell University. Viitattu 13.7.2010. (englanniksi)
  14. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u Wikström, Mikael: Mufloni 70 vuotta Suomessa (ePaper) (Metsästäjä -lehden 4/2009 verkkoversio, s. 56–59) ePaper.fi. 2009. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 14.7.2010.
  15. ↑ a b c d e Mufloni (Ovis musimon) (pdf) Kiteezoo.fi. Kiteen Eläinpuisto. Viitattu 14.7.2010.
  16. ↑ a b c Kairikko, Juha K.: Mufloni Metsastajaliitto.fi. Suomen Metsästäjäliitto. Viitattu 14.7.2010.
  17. ↑ a b c Haku nimistöluettelosta Hatikka.fi. 3.3.2006. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto. Arkistoitu 21.4.2009. Viitattu 13.7.2010.
  18. ↑ a b c Tirkkonen, Kirsi: Villilammas on Säpin saaren salaisuus Yle.fi. 25.10.2009. Yle Uutiset. Viitattu 13.7.2010.
  19. ↑ Säpin luonto Sapinmajakka.com. Säppi 2000 ry. Arkistoitu 16.7.2011. Viitattu 14.7.2010.
  20. ↑ Metsästyslaki 28.6.1993/615 §5 (Arkistoitu – Internet Archive)
  21. ↑ Metsästysasetus 12.7.1993/666 §24 (Arkistoitu – Internet Archive) Luettu 5.2.2015

Aiheesta muualla

 

Taksonitunnisteet
Enciclo
Wikious
Sapientia
Scientia
Boobota
Anandapedia
Sagapedia
Wikithot