Məhəmməd Əmin Rəsulzadə
Tässä artikkelissa Məhəmməd Əmin Rəsulzadə:n aihetta käsitellään eri näkökulmista, jotta voidaan analysoida sen vaikutusta nykyiseen yhteiskuntaan. Kautta historian Məhəmməd Əmin Rəsulzadə on ollut jatkuvan keskustelun aiheena ja sen vaikutus on ylittänyt rajat ja kulttuurit. Tämän kirjoituksen avulla pyrimme syventymään Məhəmməd Əmin Rəsulzadə:een ja ymmärtämään sen tärkeyden nykyisessä kontekstissa sekä tutkimaan sen vaikutuksia ja seurauksia. Tavoitteena on reflektoinnin ja analyysin avulla tarjota kattava näkemys Məhəmməd Əmin Rəsulzadə:stä ja sen merkityksestä eri alueilla, herättäen kysymyksiä ja pohdiskeluja, jotka kutsuvat pohdiskelemaan ja keskusteluun tästä nykypäivän niin tärkeästä aiheesta.
| Məhəmməd Əmin Rəsulzadə | |
|---|---|
 Rəsulzadə 1950-luvulla. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 31. tammikuuta 1884 Bakun kuvernementti |
| Kuollut | 6. maaliskuuta 1955 (71 vuotta) Ankara, Turkki |
| Poliitikko | |
 Nimikirjoitus |
|
|
|
|
Məhəmməd Əmin Rəsulzadə /mæhæmˈmæd æˈmin ɾæsulzɑːˈdæ/ (31. tammikuuta 1884 Novxanı, Baku – 6. maaliskuuta 1955 Ankara) oli azerbaidžanilainen valtiomies ja Azerbaidžanin ensimmäisen tasavallan (1918–1920) perustajia. Hänen ilmaisusta Bir kərə yüksələn bayraq, bir daha enməz! ("Kerran nostettu lippu ei tule enää koskaan alas!") muodostui Azerbaidžanin itsenäisyysliikkeen tunnuslause 1900-luvun alussa.
Elämäkerta
Rəsulzadə oli ensimmäisen islamilaisen demokraattisen maan presidentti. Rəsulzadə sai peruskoulutuksensa venäläis-islamilaisessa koulussa ja Bakun teknillisessä koulussa.
Venäjän ensimmäisen vallankumouksen aikana (1905–1907) Rəsulzadə liittyi politiikkaan. Hän alkoi vaatima Azerbaidžanille autonomiaa yhdessä kommunistien ja sosiaalidemokraattien kanssa. Tarinan mukaan Rəsulzadə pelasti nuoren Ioseb Džugašvilin (tunnettiin myöhemmin nimellä Josif Stalin) vuonna 1905 Bakussa, jolloin tsaarin poliisi oli tukahduttamassa mielenosoituksia.
Venäjän ensimmäisen vallankumouksen jälkeen Rəsulzadə jatkoi journalismista aktivismia. Hänen ensimmäinen draamanäytelmänsä "Pimeyden valo" esitettiin Bakussa vuonna 1908.
Vuonna 1909 Rəsulzadə lähti Persiaan, jossa hän liittyi Sattar Khanin johtamiin kapinallisiin, jotka olivat Azerbaidžanin vapautusliikkeessä Iranin Azerbaidžanissa. Persian oleskelunsa aikana Rəsulzadəstä tuli Iran-e No:n (Uuden Iranin demokraattinen puolue) perustajia. Vuonna 1911 venäläiset joukot miehittivät Pohjois-Iranin ja Rəsulzadə pakeni Istanbuliin, jossa hän julkaisi monia artikkeleita. Bakuun hän palasi vasta vuonna 1913, jolloin vietettiin Romanov-dynastian 300-vuotisvaltaannousun juhlapäivää, jolloin kaikki rikolliset ja maanpakolaiset armahdettiin.
26. toukokuuta 1918 Azerbaidžanin kansallinen neuvosto julistautui itsenäiseksi ja Rəsulzadəstä tuli maan presidentti. Elokuussa 1920 puna-armeija pidätti Rəsulzadən, mutta Stalinin käskystä hänet vapautettiin ja hän sai lähteä Bakusta.
Neljä vuotta Rəsulzadə oli töissä Moskovan kansallisessa komissiossa. Hänet lähetettiin Suomeen vuonna 1922 suorittamaan jotakin tehtävää, mutta hän loikkasi Suomesta länteen. Hän asui maanpaossa Puolassa (vuodesta 1938), Romaniassa (vuodesta 1940) ja toisen maailmansodan jälkeen vuodesta 1947 Ankarassa, Turkissa.
Lähteet
- ↑ Məhəmməd Əmin Rəsulzadə kimdir? timeturk.com. 31.1.2011. Arkistoitu 26.2.2018. Viitattu 15.1.2024.
| ||||||||||||||
