Nils Liedholm

Nils Liedholm

Henkilötiedot
Koko nimi	Nils Liedholm
Syntymäaika	8. lokakuuta 1922
Syntymäpaikka	Valdemarsvik, Itä-Götanmaan lääni, Ruotsi
Kuolinaika	5. marraskuuta 2007 (85 vuotta)
Kuolinpaikka	Cuccaro Monferrato, Piemonte, Italia
Lempinimi	Il Barone, Il Conte
Seurat
Vuodet	Seura	O	(M)
1943–1946	IK Sleipner	60	(24)
1947–1949	IFK Norrköping	48	(22)
1949–1961	AC Milan	359	(81)
Maajoukkue
1946–1958	Ruotsin maajoukkue	23	(12)
Valmennusura
1963–1966	AC Milan
1966–1968	Hellas Verona FC
1968–1969	AC Monza
1969–1971	AS Varese
1971–1973	ACF Fiorentina
1973–1977	AS Roma
1977–1979	AC Milan
1979–1984	AS Roma
1984–1987	AC Milan
1987–1989	AS Roma
1992	Hellas Verona FC
1997	AS Roma
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Mitalit
Maa:  Ruotsi
Miesten jalkapallo
Olympialaiset
Kultaa	Lontoo 1948	jalkapallo
MM-kilpailut
Hopeaa	Ruotsi 1958

Nils Liedholm (8. lokakuuta 1922 Valdemarsvik, Ruotsi – 5. marraskuuta 2007 Cuccaro Monferrato, Italia) oli ruotsalainen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja.

Liedholm voitti pelaajana Italian mestaruuden neljästi AC Milanissa ja Ruotsin mestaruuden kahdesti IFK Norrköpingissä. Maajoukkueessa hän saavutti olympiakultaa vuoden 1948 kesäolympialaisissa ja MM-hopeaa vuoden 1958 MM-kotikisoissa.

Valmennusurallaan Liedholm toimi Italiassa Milanin, Veronan, Monzan, Varesen, Fiorentinan ja Roman päävalmentajana. Hän saavutti Milanin valmentajana yhden Italian mestaruuden sekä Roman valmentajana yhden Italian mestaruuden ja kolme Italian cupin voittoa.

Liedholmia pidetään ensimmäisenä ulkomaalaispelaajana, joka saavutti tähden aseman Italiassa. Hänet tunnettiin AC Milanissa lempinimellä Il Conte (suom. Kreivi) ja AS Romassa lempinimellä Il Barone (suom. Paroni) Roomassa.

Pelaajaura

Liedholm aloitti jalkapallon pelaamisen juniorina syntymäkaupunkinsa joukkueessa Valdemarsviks IF:ssä. Seuran edustusjoukkueeseen hän pääsi 1938 ollessaan 16-vuotias. Liedholm harrasti nuoruudessaan myös jääkiekkoa, yleisurheilua, jääpalloa ja hiihtoa. Suoritettuaan asepalveluksen Liedholm siirtyi 2. divisioonassa pelanneeseen IK Sleipneriin. Sleipner ylsi kolmesti sarjassa toiseksi kunnes valmentaja Lajos Czeizler houkutteli hänet IFK Norrköpingiin 1946. Liedholm voitti Norrköpingissä Ruotsin mestaruuden kahdesti, joista ensimmäisestä hän ei tosin saanut kultamitalia sillä hän pelasi kaudella vain kymmenen ottelua.

Liedholm valittiin Ruotsin maajoukkueeseen hänen pelatessaan Norrköpingissä. Hänet valittiin mukaan myös Lontoon 1948 olympialaisiin, mutta maajoukkueessa hän joutui pelaamaan vasempana laitahyökkääjänä eikä välihyökkääjänä kuten normaalisti. Liedholm pelasi kuitenkin erinomaisesti ja Ruotsi voitti olympiakultaa kaatamalla Jugoslavian finaalissa 3–1.

Vuonna 1949 Norrköpingin valmentaja Lajos Czeizler siirtyi Italiaan AC Milanin päävalmentajaksi. Hän hankki ensi töikseen Liedholmin sekä tämän seura- ja maajoukkuetoverin Gunnar Nordahlin. Pian myös Ruotsin kultajoukkueessa pelannut Gunnar Gren seurasi perässä. AC Milanin edellinen Serie A:n mestaruus oli vuodelta 1907, mutta Italian medialta Gre-No-Li nimen saanut kolmikko johdatti Milanin mestaruuteen kaudella 1950–1951. Keskikentällä pelannut Liedholm tuli pian tunnetuksi erinomaisista syötöistään, jotka osaltaan auttoivat Nordahlin viisinkertaiseksi Serie A:n maalikuninkaaksi.

Liedholm voitti Milanissa mestaruuden myös 1955 sekä Grenin ja Nordahlin lähdettyä vuosina 1957 ja 1959. Hän pelasi myös Euroopan cupin finaalissa vuonna 1958, mutta Milan hävisi Real Madridille. Liedholm pelasi Milanissa uransa loppuun ja toimi myös seuran kapteenina usean vuoden ajan. Hän teki Milanissa urallaan 81 maalia 359 ottelussa.

Milaniin siirtymisen jälkeen Liedholm ei pelannut pitkään aikaan maajoukkueessa, sillä Ruotsi ei valinnut maajoukkueeseen ammattilaispelaajia. Häneltä jäi väliin muun muassa 1950 MM-kisat, joissa Ruotsi oli mukana. Liedholm palasi maajoukkueeseen 36-vuotiaana Ruotsin MM-kisoihin 1958, kun ammattilaisrajoituksesta luovuttiin. Liedholm oli kisoissa joukkueen kapteeni. Ruotsi eteni aina finaaliin asti häviten sen Brasilialle vaikka Liedholm vei Ruotsin ottelussa 1–0 johtoon. Maajoukkueessa hän pelasi 23 kertaa ja viimeisteli 12 maalia.

Valmennusura

Päätettyä pelaajauransa Milanissa 1961 Liedholm ryhtyi seuran juniorijoukkueen valmentajaksi. Hän nousi AC Milanin päävalmentajaksi 1964 ja johti seuraa kaksi kautta ilman suurempaa menestystä. Sen jälkeen Liedholm oli nostamassa Veronaa ja Varesea Serie B:stä pääsarjatasolle. Pestien välissä viipyi yhden kauden Monzassa.

Varesesta Liedholm siirtyi ensin kahdeksi kaudeksi ACF Fiorentinaan ja vuonna 1973 AS Romaan, jota hän valmensi neljä vuotta. Vuonna 1977 Liedholm palasi takaisin AC Milanin peräsimeen ja johdatti sen seuraavalla kaudella mestaruuteen. Mestaruuden jälkeen Liedholm palasi Romaan, jossa hän saavutti kaudella 1982–1983 seuran ensimmäisen mestaruutensa 50 vuoteen. Seuraavalla kaudella Liedholm vei seuran Euroopan cupin finaaliin, jonka se hävisi Liverpoolille. Liedholmin johtama AS Roma saavutti myös Italian cupin voiton kolmesti vuosina 1980, 1981 ja 1984. Hän palasi vielä takaisin AC Milaniin ja sieltä jälleen AS Romaan kunnes lopetti 1989 saatuaan potkut.

Valmentajana Liedholm oli taktisesti innovatiivinen. Hän peluutti joukkueitaan onnistuneesti aluepuolustusjärjestelmällä vallalla olevan liberoon ja miesvartiointiin perustuvan catenaccion sijaan. Liedholm oli tunnettu myös lupaaville junioreille vastuuta antavana valmentajana.

Pelityyli

Liedholm oli teknisesti taitava pelaaja ja taktisesti älykäs. Hänellä oli kova laukaus ja hän oli taitava harhauttelija, mutta ennen kaikkea Liedholm oli erinomainen syöttelijä. Liedholm toimi joukkueen pelintekijänä ja pystyi jakelemaan palloa tarkasti pitkillä ja älykkäästi lyhyillä syötöillä. Tarinan mukaan hän pelasi AC Milanissa kaksi vuotta antamatta yhtään harhasyöttöä ja kun hän vihdoin antoi kotikentällään epäonnistuneen syötön, yleisö antoi suosionosoituksia päästessään todistamaan poikkeusta Liedholmin tavallisesta erinomaisuudesta.

Uran jälkeen

Valmennusuran päätyttyä hän hoiti pääasiassa perheen viinitilaa Piemontessa, Pohjois-Italiassa. Kaudella 1996–1997 hän palasi jalkapallon pariin vielä hetkeksi AS Roman väliaikaisena valmentajana. Liedholm kuoli 2007 kotikaupungissaan Cuccaro Monferratossa pitkän sairastelun jälkeen.

Kunnianosoituksia

Liedholmia pidetään yhtenä Ruotsin kaikkien aikojen parhaista jalkapalloilijoista. Hänet on muun muassa valittu Kansainvälisen jalkapallon historia- ja tilastoyhdistyksen IFFHS:n äänestyksessä 1900-luvun 100 parhaan eurooppalaispelaajan joukkoon yhdessä Grenin ja Nordahlin kanssa.

Liedholmin synnyinkaupungissa pelataan hänen mukaansa nimetty junioriturnaus, Nils Liedholm Cup.

Saavutukset

Pelaajana

• Ruotsin mestaruus: 1947, 1948
• Italian mestaruus: 1951, 1955, 1957, 1959
• Olympiakulta: 1948
• MM-hopea: 1958
• Euroopan cupin finalisti: 1958

Valmentajana

• Italian mestaruus: 1979, 1983
• Italian cup: 1980, 1981, 1984
• Euroopan cupin finalisti: 1984

Lähteet

Tilastot ja saavutukset

• Swedish Players and Coaches in Italy since 1945 Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 29.10.2008. (englanniksi)
• Fakta och meriter för medlemmarna i SFS Hall of Fame Sveriges Fotbollshistoriker och Statistiker. Viitattu 15.6.2010. (ruotsiksi)
• Nils Liedholm (1922-2007) (osio "Triplice fischio") Lechampions.it. Viitattu 15.6.2010. (italiaksi)

Viitteet

Edeltäjä: Luis Carniglia Nereo Rocco Italo Galbiati

AC Milanin päävalmentaja 1963–1966 1977–1979 1984–1987

Seuraaja: Giovanni Cattozzo Massimo Giacomini Arrigo Sacchi

Edeltäjä: Tonino Trebiciani Ferruccio Valcareggi Angelo Sormani Luciano Spinosi Carlos Bianchi

AS Roman päävalmentaja 1973–1977 1979–1984 1987–1989 1989 1997

Seuraaja: Gustavo Giagnoni Sven-Göran Eriksson Luciano Spinosi Luigi Radice Zdeněk Zeman

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset ISNI VIAF Kansalliset Saksa Yhdysvallat Ruotsi