Norjan kielipolitiikka
Nykymaailmassa Norjan kielipolitiikka:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe koko yhteiskunnalle. Norjan kielipolitiikka on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi joko arkielämään, globaaliin talouteen tai roolistaan ihmiskunnan historiassa johtuen. Alkuperäistään tämän päivän kehitykseen Norjan kielipolitiikka on merkinnyt ennen ja jälkeen tapaa, jolla ihmiset näkevät ympäröivän maailman. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Norjan kielipolitiikka:n vaikutusta elämän eri osa-alueisiin ja tutkimme sen vaikutuksia ja merkitystä nyky-yhteiskunnassa.
Norjan kielipolitiikka tarkoittaa Norjan valtion suhdetta eri kieliin ja eri kieliä puhuviin ihmisryhmiin. Norjassa on yksi virallinen kieli (norja) ja kolme vähemmistökieltä (saame, kveeni ja romani). Huippuvuorilla puhutaan myös venäjää ja puolaa, mutta niillä ei ole virallista asemaa.
Norjan kieli
Norja on Norjan puhutuin kieli, jota käyttää äidinkielenään 95 % väestöstä. Norjan kirjakieli voidaan jakaa kahtia Kirjanorjaan ja uusnorjaan; uusnorja perustuu puhekieleen, kun taas Kirjanorja on vanha kirjakieli, joka syntyi norjalaisen eliitin keskuudessa 400 vuotta sitten tanskan ja norjan sekoittuessa. Valtio tunnusti nynorskin vuonna 1885. Nynorskia käytetään maan länsiosien vuonoissa, ja 10 % norjalaisista käyttää sitä kirjakielenään. Kirjanorjaa käytetään Norjan tiheämmin asutetuilla alueilla, 85–90 % käyttää sitä kirjakielenään. Aikoinaan molemmat kielet yritettiin yhdistää luomalla samnorsk, mutta siitä ei koskaan tullut laajasti käytettyä. Høgnorsk on nynorskin muoto, jossa on säilynyt enemmän vanhoja vaikutteita, mutta silläkin on vain vähän käyttäjiä.
Saamelaiskielet
Saamelaiskielillä on Norjassa noin 15 800 puhujaa. Norjan saamelaiskielet ovat eteläsaame, luulajansaame, piitimensaame ja pohjoissaame. Norja on määrällisesti eniten saamelaisia ja saamelaiskieliä puhuvia. Saamelaiskielillä on virallinen asema Porsangin, Kaarasjoen, Tenon, Uuniemen, Koutokeinon, Kaivuonon, Tysfjordin ja Snåsan kunnissa. Koutokeino on saamelaisten tärkeimpiä kulttuurikeskuksia, Snåsa on eteläsaamen tärkein keskus. 1860-luvulta eteenpäin saamelaiskielten puhujiin kohdistettiin norjalaistamistoimia, ja kielet alkoivat elpyä vasta 1970-luvulla.
Kveeni
Kveeniä eli ruijan suomalaismurteita puhuvat kveenit Tromssan ja Finnmarkin lääneissä. Kielellä on Norjassa noin 6 500 puhujaa. Kuten saamelaiskielienkin puhujiin, myös kveeneihin kohdistettiin norjalaistamistoimia. Samoin kuin saame, kieli alkoi elpyä 1970-luvulla ja vuodesta 2006 lähtien kieltä on voinut opiskella Tromssan yliopistossa. Kveeni on virallinen kieli Porsangissa.
Romanin kieli
Romanin kielellä on Norjassa noin 6 500 puhujaa, ja se jakautuu neljään murteeseen: tavringerin, vlaxin, skandiromaanin ja rodin murteisiin. Rodi on muodostunut norjan kielestä, jossa on suuri määrä lainasanoja romanin kielestä. Romanit eivät ole keskittyneet mihinkään osaan maata vaan ovat hajautuneet ympäri sitä, lähinnä suuriin asutuskeskuksiin.