Norppa

Norppa:n laajassa ja monipuolisessa maailmassa on loputtomasti tutkittavaa ja löydettävää. Olipa kyseessä itse Norppa, sen vaikutukset yhteiskuntaan tai sen kehitys ajan myötä, aina on jotain uutta opittavaa ja pohdittavaa. Alkuperäistään nykyiseen vaikutukseensa Norppa on edelleen jatkuvan kiinnostuksen ja keskustelun aihe. Tässä artikkelissa sukeltamme Norppa:n eri puoliin, tutkimme sen merkitystä, haasteita ja mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita. Liity kanssamme tähän tutkimusmatkaan ja löydämme yhdessä lisää Norppa:stä.

Norppa
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen

Elinvoimainen

Suomessa:

Erittäin uhanalainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Alalahko: Caniformia
Heimo: Hylkeet Phocidae
Suku: Pusa
Laji: hispida
Kaksiosainen nimi

Pusa hispida
(Schreber, 1775)

Synonyymit
  • Phoca hispida Schreber, 1775
Norpan levinneisyys
Norpan levinneisyys
Alalajit
  • 5 alalajia, katso teksti
Katso myös

  Norppa Wikispeciesissä
  Norppa Commonsissa

Norppa eli kiehkuraishylje (Pusa hispida, aiemmin Phoca hispida) on suhteellisen pienikokoinen hyljelaji, joka elää pohjoisilla alueilla ja lisääntyy jäällä.

Piirteet

Aikuiset norpat ovat 85–160 senttimetriä pitkiä ja painavat 40–90 kilogrammaa. Norpat voivat elää jopa 35-vuotiaiksi. Muista hylkeistä norpan erottaa muun muassa lyhyemmästä kuonosta ja litteämmästä naamasta. Silmät katsovat suoremmin eteenpäin kuin muiden hylkeiden, luoden vaikutelman inhimillisistä kasvoista. Norpan erottaa myös sen selässä ja kyljissä olevista vaaleista renkaista.

Alalajit ja sukulaislajit

Eri alueilla elävät norppapopulaatiot erotetaan viideksi alalajiksi:

Viimeksi mainitut kolme alalajia elävät nykyään eristyksissä toisistaan. Ne ovat jääkauden aikaisia reliktejä, jotka ovat sopeutuneet elämään makean tai murtoveden olosuhteissa, eikä niillä ole geenivaihtoa muiden alalajien kanssa. Saimaannorppa on erityisen uhanalainen, jäljellä on noin neljäsataa yksilöä.

Norpalla on kaksi Pusa-sukuun kuuluvaa sukulaislajia, Baikaljärven baikalinhylje ja Kaspianmeren kaspianhylje. Nämä molemmat lajit ovat periytyneet norpasta ja eronneet omiksi lajeikseen noin kaksi miljoonaa vuotta sitten.

Esiintyminen ja metsästys

Petroskoilaisten tutkijoiden mukaan Äänisessä olisi tavattu hyljettä vuonna 1974, mutta sen taksonomiaa ei ole varmistettu. Samaan viittaa Iivari Leiviskän ja Eino Kärjen jatkosodan aikaisen teoksen Itä-Karjala, Maa ja Kansa (WSOY 1942) kertomus. Yleisesti ottaen tiedeyhteisön kanta on, että Äänisessä ei ole omaa, luonnonvaraista hyljekantaa.

Itämerennorppaa on aikaisemmin metsästetty monissa Itämeren valtioissa ja se on ollut tärkeä riistaeläin. Nykyisin laji on Itämerellä rauhoitettu, lukuun ottamatta Suomea, joka salli metsästyksen aloittamisen vuonna 2010.

Lähteet

  1. a b c Kovacs, K., Lowry, L. & Härkönen, T. (IUCN SSC Pinniped Specialist Group): Pusa hispida IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.7.2014. (englanniksi)
  2. Thomas Lilley: Norppa – Pusa hispida Suomen Lajitietokeskus. 2000. Viitattu 23.3.2022.
  3. Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 1, s. 269. Helsinki: Tammi, 1986. ISBN 951-30-6530-8.
  4. Lauri Siivonen: Pohjolan nisäkkäät, viides, uusittu painos, s. 142. Helsinki: Otava, 1977. ISBN 951-104235-1.
  5. http://www.tiede.fi/keskustelu/24712/ketju/norppia_muissa_jarvissa
  6. Halkka, Antti: Suomi aloittaa norpanpyynnin. Suomen Luonto, 2010, nro 7, s. 9. Suomen luonnonsuojeluliitto.

Aiheesta muualla