Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti aihetta Objekti (lauseenjäsen), aihe, joka on herättänyt kaiken ikäisten ja eri elämänalojen ihmisten huomion. Objekti (lauseenjäsen) on ollut niin tutkijoiden, tutkijoiden kuin harrastajienkin tutkimuksen ja kiinnostuksen kohteena historiallisesta merkityksestään nykypäivän merkitykseen. Kattavan analyysin avulla tarkastelemme Objekti (lauseenjäsen):een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan. Tarkoituksena on tarjota täydellinen ja yksityiskohtainen yleiskatsaus Objekti (lauseenjäsen):stä, tässä artikkelissa perehdytään sen moniin puoliin ja tarjotaan laaja ja rikastuttava näkökulma sen todellisen merkityksen ja laajuuden ymmärtämiseen.
Objekti (lat. obiectum ’eteen heitetty’, ’vastaan asetettu’) on kielitieteessä lauseenjäsen, joka ilmaisee tekemisen kohteen, esimerkiksi ”Pekka maalaa taulua”. Akkusatiivikielissä objekti on tyypillisesti eri sijamuodossa tai ilmaistu eri adpositiolla kuin lauseen subjekti. Suomen kielessä objekti voi olla eri muodoissa lauseen rakenteesta ja merkityksestä riippuen. Monissa indoeurooppalaisissa kielissä lauseessa voi esiintyä samanaikaisesti sekä suora että epäsuora objekti.
Suomessa on käytössä merkitykseltään kaksi erilaista objektia: kokonaisobjekti ja osaobjekti. Kokonaisobjektin sija on akkusatiivi, joka on useimmiten nominatiivin tai genetiivin kaltainen; vain persoonapronomineilla ja pronominilla kuka/ken on erityiset akkusatiivimuodot, esim. minut, kenet. Osaobjektin sija on partitiivi.
Osaobjektia käytetään
Kokonaisobjektia käytetään
Monikollinen kokonaisobjekti on nominatiivin kaltainen, yksikössä on käytössä sekä genetiivin kaltainen ns. päätteellinen muoto että nominatiivin kaltainen ns. päätteetön muoto. Päätteetöntä muotoa käytetään silloin kun lauseessa ei ole erillistä subjektia, eli imperatiivi- ja passiivilauseissa.
Pasiivilauseen objekti on kuitenkin päätteellinen referatiivisen lauseenvastikkeen yhteydessä, esim.
vrt.
Monissa kielissä lauseessa voi esiintyä samanaikaisesti sekä suora että epäsuora objekti. Näin on mm. indoeurooppalaisissa englannissa, ruotsissa, saksassa ja ranskassa. Epäsuora objekti suomennetaan adverbiaaliksi, joka on allatiivissa. Joissakin kielissä, kuten saksassa, epäsuora objekti on omassa sijamuodossaan, datiivissa.
Ergatiivikielissä objekti on absolutiivissa, jota käytetään myös intransitiivilauseiden subjektin sijamuotona. Suomen kielessä on eräitä absolutiivirakennetta muistutavia passiivirakenteita, joissa subjektin ja objektin ero hämärtyy, esim.
Englannin termiä object ei tule aina kääntää objektiksi. Sitä käytetään usein laajemmin kuin suomen sanaa objekti. Se tarkoittaa lähinnä mitä tahansa pakollista määritettä eli komplementtia. Esim. prepositiolausekkeessa "in the house" the house on "the object of the preposition".