Painoindeksi

Painoindeksi (engl. body mass index, BMI) on mitta-arvo, jonka avulla voidaan arvioida ihmisen painon ja pituuden suhdetta. Useimmin käytetyn kaavan mukainen painoindeksi on henkilön massa jaettuna pituuden neliöllä. Painoindeksin kehitti belgialainen Adolphe Quételet n. 1830–1850. Sen korvaajaksi on ehdotettu vaihtoehtoisia painoindeksejä, jotka on tarkoitettu ottamaan paremmin huomioon ihmisten pituuserojen vaikutuksen painoon.

Määritelmä

Painoindeksi lasketaan kaavalla:

${\displaystyle \mathrm {Painoindeksi} ={\frac {{\mathit {massa}}\mathrm {} }{({\mathit {pituus}}\mathrm {} )^{2}}}}$

tai nelilaskimella näppäilemällä:

${\displaystyle \mathrm {Painoindeksi} =massa(kg)\div pituus(m)\div pituus(m)}$

Painoindeksin yksikkö on kg/m², joka tosin usein jätetään mainitsematta.

Käyttö yli- ja alipainon luokittelussa

Normaalipainon indeksi on noin 19–25. Pohjoismaiden väestön keskimääräinen painoindeksi on 23.

Esimerkiksi 70 kg painavan, 175 cm pitkän henkilön painoindeksi = 70 kg / (1,75 m · 1,75 m) ≈ 23 kg/m², joten esimerkkihenkilö on normaalipainoinen.

Normaalin painoindeksin katsotaan sijoittuvan välille 18,5–25. Normaali painoindeksi merkitsee 160-senttimetrisille noin 48–64 kilon painoa, 170-senttimetrisille noin 54–72 kilon ja 180-senttimetrisille noin 60–81 kilon painoa.

Painoindeksi ei sellaisenaan sovi lihavuuden tai laihuuden arviointiin lapsille, vanhuksille, lyhytkasvuisille tai poikkeuksellisen lihaksikkaille.

Laskukaavan perusteet

Koska keskenään yhdenmuotoisten ja samantiheyksisten kolmiulotteisten kappaleiden massat vertautuvat suhteessa kappaleiden dimensioiden kuutioon voidaan esittää kysymys, miksi kaavassa jakaja on pituuden neliö eikä kuutio. Syynä on se, että eri kokoisten ihmisten mittasuhteet poikkeavat toisistaan eri suunnissa. Nykyisin käytössä oleva indeksi on kokemusperäisesti havaittu käyttökelpoiseksi painon indikaattoriksi terveyden kannalta.

Arvostelua

Painoindeksin on esitetty havaitsevan heikosti lihavuutta, erityisesti indeksin keskivaiheilla. Koska kehon koostumus ei vaikuta painoindeksiin, tulokset liioittelevat lihavuutta lihaksikkailla ja vähättelevät lihavuutta vähemmän lihaksikkailla yksilöillä. Painoindeksi osoittaa normaalipainoa tai lievää ylipainoa yli puolella niistä, joiden rasvaprosentti on liian suuri.

Ravitsemusterapian professori Ursula Schwabin ja dosentti Tiina Jääskeläisen mukaan painoindeksi on kuitenkin erinomainen seulontatyökalu ja perustuu vankkaan tutkimusnäyttöön. Se on tärkeä arvioitaessa sydän- ja verisuonisairausriskejä sekä tyypin 2 diabetes -riskejä. Ylipaino lisää riskiä moniin sairauksiin. Schwabin ja Jääskeläisen mukaan perusterveydenhuollon pitäisi tarjota enemmän elintapaohjausta. Laihduttamisesta puhuminen on tärkeää, mutta niiden, joilla ei ole ylipainoa, tulisi keskittyä painonhallintaan, kuten terveellinen ruokavalio ja kohtuullinen liikunta.

Muita ehdotettuja painoindeksejä

Oxfordin yliopiston numeerisen analyysin professori Nick Trefethenin mukaan nykyinen laskutapa on epäonnistunut, koska se ei ota huomioon sitä, kuinka paljon enemmän massaa pitemmillä ihmisillä on luontaisesti. Hän esittää uutta kaavaa, jossa paino kerrotaan kertoimella 1,3 ja jaetaan pituudella potenssiin 2,5. Lukuja hän perustelee niin, että 1,3 on neliöjuuri luvusta 1,69, jonka hän on määritellyt ihmisten keskipituudeksi. Pituus taas korotetaan potenssiin 2,5, koska sen avulla saadaan tarkempi likiarvo terveen kehon todellisesta koosta ja muodosta. Trefethen painottaa kuitenkin, että hän on matemaatikko eikä suinkaan lääkäri. Hänen kaavansa ei pohjaa lääketieteelliseen tutkimukseen.

Trefethenin kaava soveltuu yhtä hyvin normaalipituisten painon arviointiin kuin perinteinen, mutta se soveltuu myös pitkien ja lyhyiden henkilöiden painon arviointiin. Esimerkiksi 70 kg painavan 175 cm pitkän henkilön painoindeksi Trefethenin kaavalla = 1,3 · 70 kg / (1,75 m^2,5) ≈ 22 kg/m^2,5, joten esimerkkihenkilö on normaalipainoinen.

Lasten ylipainon mittaamisessa painoindeksiä parempi mittari olisi vyötärönympäryksen suhde pituuteen, sillä se mittaa ainoastaan rasvan määrää eikä lihasmassaa, toisin kuin painoindeksi, joka mittaa molempia. Lasten kohdalla olisi tärkeää voida erottaa, johtuuko ylipaino rasvasta vai lihaksista, sillä lihasmassalla on terveydelle edullisia vaikutuksia.

Painoindeksin vaikutus terveyteen ja eliniän pituuteen

Keskimääräinen kuolleisuus on suurinta toisaalta alipainoisilla ja toisaalta myös hyvin lihavilla.

Äärimmäinen hoikkuus on yhteydessä terveysongelmiin ja ennenaikaisen kuoleman riskiin. Jo normaalipainon alarajalle sijoittuva 19:n painoindeksi lisää esimerksi osteoporoosin riskiä. Alipaino taas häiritsee naisten hormonitoimintaa yleensä niin pahasti, että kuukautiset jäävät pois.

Painoindeksin vaikutus elinajanodotteeseen riippuu ihmisen iästä, koska terveyden kannalta optimaalinen paino on suurempi vanhemmalla kuin nuoremmalla iällä. Yli 3,5 miljoonaa ihmistä käsittävän vuonna 2018 julkaistun väestötutkimuksen mukaan ne naiset, joiden painoindeksi oli neljäkymmenvuotiaana alle 18,5, kuolevat keskimäärin 4,5 vuotta nuorempana kuin ne naiset, joiden painoindeksi sijoittui 40-vuotiaana välille 18,5–24,9. Miehillä vastaava luku oli 4,3 vuotta.

Painoindeksi ei anna yksilötasolla tarkkaa kuvaa ihmisen rasvaprosentista, koska se ei kerro mitään lihasten ja rasvan keskinäisestä suhteesta. Väestötasolla on kuitenkin havaittu, että miehet, joiden painoindeksi on 40-vuotiaana yli 30, kuolevat keskimäärin 4,2 vuotta aikaisemmin kuin ne miehet, joiden painoindeksi sijoittui 40-vuotiaana välille 18,5–24,9. Naisilla vastaava luku oli 3,5 vuotta.

Useimpien kuolinsyiden kohdalla väestötason keskimääräinen kuolemariski on pienin sillä väestöllä, johon kuuluvien yksilöiden painoindeksit sijoittuvat välille 21–25. Kyseinen painoindeksin optimivyöhyke kuvaa koko väestöä ja se on pienempi nuoremmalla väestöllä ja suurempi vanhemmalla väestöllä eli ihannepaino on alhaisempi nuorena kuin vanhana. Painoindeksin vaikutus kuolleisuusriskiin on myös suurempi nuoremmalla kuin vanhemmalla väestöllä. Vanhuudessa painoindeksin olisi hyvä sijoittua 24:n ja 30:n välille, koska se vähentää kuolleisuutta. Syynä pidetään sitä, että sairastuminen heikentää usein vanhusten ruokahalua, jolloin paksumpi rasvakudos ehkäisee liiallista rasva- ja lihaskudoksen katoa. Liika hoikkuus saattaa aiheuttaa myös hitautta, heikkoutta ja uupumusta.

Katso myös

• Body Volume Index (BVI)

Lähteet

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Painoindeksi.

• Laske Painoindeksi (BMI - Body Mass Index)
• Laske Trefethenin kaavan mukainen painoindeksisi
• Laske perinteinen painoindeksi tai uusi painoindeksi (painoindeksi.org)