Palvelu
Tässä artikkelissa perehdymme Palvelu:n jännittävään maailmaan ja tutkimme sen alkuperää, pääpiirteitä ja merkitystä nykyään. Palvelu:llä on alusta lähtien tähän päivään asti ollut keskeinen rooli useilla eri aloilla ja se on herättänyt kiinnostusta niin asiantuntijoiden kuin harrastajienkin keskuudessa. Näillä linjoilla perehdymme sen moniin puoliin ja käsittelemme sekä sen vaikutuksia yhteiskuntaan että sen kehitystä ajan myötä. Epäilemättä Palvelu on edelleen jännittävän tutkimuksen ja keskustelun aihe, ja tässä artikkelissa yritämme valaista sen kohokohtia.
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Palvelu tarkoittaa taloustieteessä aineettoman hyödykkeen tuotantoa asiakkaalle.
Palvelun määritelmä
Palvelut määritellään yleensä suhteessa konkreettisiin hyödykkeisiin, jolloin niillä voidaan nähdä olevan seuraavat neljä erityispiirrettä:
- Palvelut ovat ainakin osaksi aineettomia.
- Palvelut ovat prosesseja tai toimintasarjoja.
- Palvelut kulutetaan (tai koetaan) samanaikaisesti kun niitä tuotetaan.
- Käyttäessään palveluja asiakas itse osallistuu palvelutapahtuman tuottamiseen.
Palvelutuotanto
- Pääartikkeli: Palvelusektori
Palveluja tuottavat sekä yksityiset yritykset että julkisyhteisöt. Yritykset tuottavat palveluja joko kuluttajille tai toisille yrityksille. Julkisia palveluja taas ovat esimerkiksi terveyskeskuksen, sairaalan, koulun, kirjaston, päiväkodin, poliisin ja tuomioistuimen palvelut. Myös koneet voivat tuottaa palveluja, kuten telepalveluja.
Palvelun tuottamiseen tarvitaan yleensä tuotantovälineitä, joista tärkein on työvoima. Palveluala on työvoimavaltainen.
Palvelut tietotekniikassa
Tietotekniikassa esimerkiksi WWW-palvelimen tarjoamaa palvelua kutsutaan verkkopalveluksi (network service).
Katso myös
Lähteet
- Grönroos, Christian: Nyt kilpaillaan palveluilla. 2. painos. Suom. M. Tilman. Weilin+Göös, Helsinki, 1990.
