Pampa
Nykymaailmassa Pampa on ottanut ratkaisevan roolin nyky-yhteiskunnassa. Olipa kyse tekniikan, politiikan, kulttuurin tai ympäristön alalla, Pampa:stä on tullut erittäin tärkeä ja keskustelunaihe. Alkuperäistään nykyiseen vaikutukseensa Pampa on herättänyt kiinnostusta tutkijoissa, tutkijoissa, mielipidejohtajissa ja tavallisissa kansalaisissa. Tässä artikkelissa tutkimme Pampa:een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen vaikutuksia, haasteita ja mahdollisia ratkaisuja. Liity kanssamme tälle Pampa:n löytö- ja pohdiskelumatkalle!
Pampa on aroalue Argentiinan itäosissa, Uruguayssa ja Brasilian eteläkärjessä. Pampan tyypillisimmät kasvit ovat pensaat ja ruohot. Usein toistuvat ruohikkopalot estävät korkeamman metsän kasvun.
Etymologia
Nimi pampa juontuu ketšuan kielen pengertä tai avaraa tilaa tarkoittavasta sanasta bamba.
Maantiede
Pampan pinta-ala on noin 750 000 neliökilometriä. Suurin osa pampasta on Argentiinassa.
Pampa sijaitsee 27. ja 38. eteläisen leveysasteen välillä. Se rajoittuu etelässä Coloradojokeen ja pohjoisessa Gran Chachon metsiin. Idässä pampan rajana on Atlantin valtameri ja lännessä Andien aluskukkulat. Pampa on enimmäkseen tasankoa, joka nousee loivasti kohti länttä aina 708 metrin korkeuteen merenpinnasta. Pampan koillisosissa on ylänköä ja eteläosissa kukkuloita.
Ilmasto ja kasvillisuus
Pampan ilmasto on lämmin. Kesällä on usein 29–32 astetta ja talvella 14–15 astetta. Talviöisin on usein pakkasta.
Pampan länsiosat ovat kuivaa tasankoa ja hiekka-aavikkoa. Kasvillisuus on vähäistä pensaikkoa ja pieniä puita. Sadanta on vähäistä, noin 550 millimetriä vuodessa, ja sateet tulevat etupäässä kesäisin. Jokien vesi on liian suolaista juotavaksi. Itäisellä pampalla sataa keskimäärin 1000 millimetriä vuodessa, ja maaperä on hedelmällistä.
Luonnontilaista pampaa on jäljellä enää vain vähän, sillä suurin osa alueesta on otettu karjankasvatukseen.
Pampalla kasvava ruoho Cortaderia selloana on suosittu koristekasvi muualla maailmassa, mutta myös myös haitallinen vieraslaji. Itäisellä pampalla kasvaa vain vähän puita, koska voimakkaiden tuulien levittämät ruohikkopalot estävät puiden kasvun. Ainoa tulenkestävä puulaji on Phytolacca dioica, joka kasvaa noin 15 metrin korkeuteen. Ruohot sen sijaan hyötyvät ruohikkopaloista.
Historia
Myöhäiseltä siirtomaa-ajalta 1800-luvulle saakka pampoja asuttivat karjaa paimentaneet gauchot, joiden elämäntapaa romantisoitiin sittemmin huolettomana ja yksinkertaisena. Pampojen arot mahdollistivat suuret nautakarja- ja lammastilat. Argentiinan itsenäistyessä pampan maatalouden kehitystä tuki etenkin Buenos Airesin kuverööri Juan Manuel de Rosas. Maatilojen ja saladeros-nimellä tunnetuista lihanjalostajista tuli vastaitsenäistyneen maan talouden tukipilareja. Pampa Buenos Airesin ja Santa Fen osavaltioiden ulkopuolella säilyi kuitenkin pitkään heidän asutuksensa ulkopuolella ja sen pääasiallisia asukkaita olivat intiaanit. Argentiina kävi sittemmin useita sotia intiaaniheimojen kukistamiseksi alueella.
1800-luvun loppupuolella pampat liitettiin entistä kiinteämmin kansallistalouteen. Argentiina houkutteli paikalle myös siirtolaisia Espanjasta ja Irlannista. Monet uusista siirtolaisista päätyivät harjoittamaan lampaiden kasvatusta ja villasta tuli merkittävä vientituote. 1870-luvulle mennessä lampaita oli jo enemmän kuin nautakarjaa. Pampa houkutteli nyt myös enemmän kokonaisia perheitä muuttamaan alueelle ja pampan väestömäärä nousi nopeaan tahtiin. Sittemmin myös vehnän viljelystä on tullut tärkeä maatalouden ala pampalla.
Käyttö
Pampan maaperä on viljavaa, ja sateet jakaantuvat melko tasaisesti ympäri vuoden. Ilmasto on lauhkea, joten alue sopii hyvin maanviljelylle. Keski-Argentiinan pampalla kasvatetaan soijaa. Sellaisia osia pampasta, jotka jäävät säännöllisesti tulvavesien alle, käytetään laidunmaana.
Lähteet
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pampa Wikimedia Commonsissa
