Paolo Rossi
Nykymaailmassa Paolo Rossi on aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Sen merkitys ja vaikutus ovat kiistattomat, ja sen vaikutus ulottuu monenlaisiin jokapäiväisen elämän osa-alueisiin. Ajan myötä Paolo Rossi on edelleen analyysin, pohdinnan ja tutkimuksen kohteena, koska sen merkitys ei rajoitu yhteen alueeseen, vaan se ylittää rajat ja vaikuttaa eri kulttuureihin, ikäisiin ja sosiaalisiin oloihin kuuluviin ihmisiin. Tässä artikkelissa tutkimme tätä aihetta perusteellisesti, analysoimme sen erilaisia näkökulmia ja seurauksia ymmärtääksemme paremmin sen laajuutta ja merkitystä nyky-yhteiskunnassa.
| ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Syntymäaika | 23. syyskuuta 1956 | |
| Syntymäpaikka | Prato, Italia | |
| Kuolinaika | 9. joulukuuta 2020 (64 vuotta) | |
| Kuolinpaikka | Rooma, Italia | |
| Pelipaikka | Hyökkääjä | |
| Lempinimi | Pablito | |
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1975–1976 1976–1979 1979–1980 1982–1985 1985–1986 1986–1987 |
Como Vicenza Perugia Juventus Milan Verona |
|
| Maajoukkue | ||
| 1977–1986 | Italia | 48 (20) |
Paolo Rossi (23. syyskuuta 1956 Prato, Italia – 9. joulukuuta 2020 Siena, Italia) oli italialainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan hyökkääjä. Rossi tunnettiin erittäin nopeana ja hyvin sijoittuvana kärkipelaajana.
Rossi johdatti Italian mestaruuteen vuoden 1982 MM-kisoissa ja voitti turnauksessa sekä maalikuninkuuden että parhaan pelaajan palkinnon. Rossi teki kisoissa kolme maalia puolivälierälohkon ratkaisuottelussa Brasiliaa vastaan, kaksi maalia välieräottelussa Puolaa vastaan ja yhden maalin loppuottelussa Saksaa vastaan. Rossi voitti kuudella maalillaan turnauksen maalikuninkuuden ja lisäksi parhaan pelaajan palkinnon. Samana vuonna hänet valittiin Euroopan parhaaksi pelaajaksi.
Paolo Rossin Juventus-pelipaita löytyy Suomen Jalkapallomuseosta Valkeakoskelta.
Rossi sairasti viimeiset elinvuotensa keuhkosyöpää.
Ura
Uransa alkuvuosina 1975–1980 Rossi edusti Comoa, Vicenzaa ja Perugiaa. Vuosina 1980–1982 hän kärsi vedonlyöntiskandaalin vuoksi saamaansa kahden vuoden kilpailukieltoa. Vuosina 1982–1985 Rossi edusti Juventusta. Hän pelasikin seurassa uransa parhaat vuodet. Rossi saavutti Juventuksen riveissä muun muassa kaksi Italian-mestaruutta, Euroopan cupin voiton ja Cup-voittajien cupin voiton. Vuosina 1985–1987 hän edusti vielä Milania ja Veronaa.
Maajoukkueura
Italian maajoukkueessa Rossi pelasi 48 ottelua ja teki 20 maalia vuosina 1977–1986. Hän edusti Italiaa MM-kisoissa vuosina 1978, 1982 ja 1986. Vuoden 1978 MM-kisoissa Rossi teki kolme maalia ja kuului jo tuolloin kisojen parhaimpiin pelaajiin. Italia sijoittui MM-turnauksessa lopulta neljänneksi.
Vuoden 1982 MM-kisat
Paolo Rossi muistetaan erityisesti vuoden 1982 Espanjan MM-kisoista, joissa hän nousi mestarijoukkueen sankariksi. Kisojen alla Rossi oli vapautunut pitkästä pelikiellosta, jonka hän oli saanut sekaannuttuaan sopupeliskandaaliin. Rossi oli ehtinyt pelata kevään aikana vain muutaman ottelun seurajoukkueessaan. Valmentaja Enzo Bearzot kuitenkin muisti Rossin taidot edellisistä MM-kisoista ja valitsi hänet joukkueeseen.
Alkulohkossa Italia pelasi vaatimattomasti ja selvisi jatkoon ainoastaan kolmella tasapelillä voittamatta otteluakaan. Joukkueen esityksiä arvosteltiin, ja erityisesti Rossin pitkä pelaamattomuus näkyi. Seuraavassa ottelussa Rossi pelasi jo lupauksia herättäen, kun Italia voitti Argentiinan 2–1. Rossi ei ollut vielä onnistunut maalinteossa ja lehdistö vaati hänen pudottamistaan kokoonpanosta.
Italia oli pakkovoiton edessä jatkolohkon viimeisessä ottelussa ennakkosuosikki Brasiliaa vastaan selvitäkseen turnauksessa mitalipeleihin. Ottelusta tuli eräs MM-historian jännittävimpiä ja ikimuistoisimpia. Paolo Rossi aloitti maalinteon jo ottelun 5. minuutilla puskien Antonio Cabrinin keskityksen maaliin. Brasilia tasoitti 12. minuutilla, mutta avausjakson puolivälissä Rossi karkasi brasialialaispuolustajilta ja vei laukauksellaan Italian uudelleen johtoon. Toisella puoliajalla Brasilia painosti ja tasoitti ottelun 2–2:een, mutta Rossi viimeisteli hattutempun 74. minuutilla ohjaten lähietäisyydeltä voittolukemat 3–2.
Välieräottelussa Puolaa vastaan Rossi teki 22. minuutilla avausmaalin kantapäällään ja toisella puoliajalla hän pukkasi lukemiksi 2–0 Bruno Contin keskityksestä. Loppuottelussa Saksan liittotasavaltaa vastaan hän teki ottelun avausmaalin ja samalla kisojen kuudennen maalinsa 56. minuutilla Claudio Gentilen keskityksestä. Italia voitti loppuottelun maalein 3–1.
Saavutukset
Joukkuesaavutukset
- Maailmanmestaruus 1982
- Italian-mestaruus 1982, 1984
- Italian cupin voitto 1983
- Euroopan cupin voitto 1985
- Cup-voittajien cupin voitto 1984
- UEFA Super Cupin voitto 1984
Henkilökohtaiset saavutukset
- Kultainen pallo 1982
- World Soccerin vuoden pelaaja 1982
- MM-kisojen paras pelaaja 1982
- MM-kisojen paras maalintekijä 1982
- Euroopan cupin paras maalintekijä 1983
- Serie A:n paras maalintekijä 1978
- Serie B:n paras maalintekijä 1977
Lähteet
- ↑ Mason, Peter: Paolo Rossi obituary the Guardian. 11.12.2020. Viitattu 30.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Ekberg, Jari: Kuin taivasta koskettaisi, s. 288–290, 299–303, 307–308, 312. Atena, 2014.
- ↑ Vaimo kertoi viimeisistä hetkistä: jalkapallolegenda Paolo Rossi kuoli hänen käsivarsilleen – viimeiset sanat koskettavat Ilta-Sanomat. 11.12.2020. Viitattu 11.12.2020.
- ↑ Di Maggio, Roberto & Pierrend, José Luis: Italy - Record International Players 29.11.2018. RSSSF. Viitattu 13.12.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Rossin viralliset kotisivut (italiaksi)
- Rossi Planet World Cupin sivuilla (englanniksi)
- Rossi Futismaailman sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive)
1956: Stanley Matthews • 1957: Alfredo Di Stéfano • 1958: Raymond Kopa • 1959: Alfredo Di Stéfano • 1960: Luis Suárez • 1961: Omar Sivori • 1962: Josef Masopust • 1963: Lev Jašin • 1964: Denis Law • 1965: Eusébio • 1966: Bobby Charlton • 1967: Flórián Albert • 1968: George Best • 1969: Gianni Rivera • 1970: Gerd Müller • 1971: Johan Cruijff • 1972: Franz Beckenbauer • 1973: Johan Cruijff • 1974: Johan Cruijff • 1975: Oleh Bloh’in • 1976: Franz Beckenbauer • 1977: Allan Simonsen • 1978: Kevin Keegan • 1979: Kevin Keegan • 1980: Karl-Heinz Rummenigge • 1981: Karl-Heinz Rummenigge • 1982: Paolo Rossi • 1983: Michel Platini • 1984: Michel Platini • 1985: Michel Platini • 1986: Ihor Bjelanov • 1987: Ruud Gullit • 1988: Marco van Basten • 1989: Marco van Basten • 1990: Lothar Matthäus • 1991: Jean-Pierre Papin • 1992: Marco van Basten • 1993: Roberto Baggio • 1994: Hristo Stoitškov • 1995: George Weah • 1996: Matthias Sammer • 1997: Ronaldo • 1998: Zinédine Zidane • 1999: Rivaldo • 2000: Luís Figo • 2001: Michael Owen • 2002: Ronaldo • 2003: Pavel Nedvěd • 2004: Andri Ševtšenko • 2005: Ronaldinho • 2006: Fabio Cannavaro • 2007: Kaká • 2008: Cristiano Ronaldo • 2009: Lionel Messi
1982 
Paolo Rossi (6) | 1986 
Gary Lineker (6) | 1990 Salvatore Schillaci (6) | 1994 
Oleg Salenko ja 
Hristo Stoitškov (6) | 1998 
Davor Šuker (6) | 2002 
Ronaldo (8) | 2006 
Miroslav Klose (5) | 2010 Thomas Müller (5) | 2014 
James Rodríguez (6) | 2018 Harry Kane (6)
| ||||||||||
