Permikausi
Ihmiskunnan historiassa Permikausi:llä on ollut ratkaiseva rooli yhteiskunnan kehityksessä. Ilmestymisestään lähtien Permikausi on herättänyt miljoonien ihmisten huomion ja kiinnostuksen ympäri maailmaa. Tämä ilmiö on jättänyt lähtemättömän jäljen kulttuuriin, politiikkaan, tekniikkaan ja kaikkiin modernin elämän osa-alueisiin. Tässä artikkelissa tutkimme Permikausi:n vaikutusta ajan mittaan ja analysoimme sen vaikutusta nykymaailmaan. Alkuperäistään nykyiseen merkityksellisyyteensä Permikausi on edelleen keskustelun ja kiehtova aihe niin tutkijoille, asiantuntijoille kuin harrastajillekin.
| Permikauden jako | |||
|---|---|---|---|
| kausi | epookki | vaihe | ikä (mvs) |
| Trias | varhais | Indus | nuorempi |
| Permi | Loping | Changxing | 252,2–254,1 |
| Wuchiaping | 254,1–259,8 | ||
| Guadalupe | Capitan | 259,8–265,1 | |
| Word | 265,1–268,8 | ||
| Road | 268,8–272,3 | ||
| Cisural | Kungur | 272,3–283,5 | |
| Artinsk | 283,5–290,1 | ||
| Sakmara | 290,1–295,0 | ||
| Assel | 295,0–298,9 | ||
| Kivihiili | Pennsylvania | Gžel | vanhempi |
| Permikauden jako ICS:n mukaan tammikuussa 2013. | |||
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Artikkeli käsittelee synapsidejä matelijoina. |
Permikausi oli geologinen ajanjakso paleotsooisen maailmankauden lopulla noin 300 – 245 tai 280 – 248 miljoonaa vuotta sitten. Kauden aikana vallitsi kylmä ja kuiva monsuuni-ilmasto. Havupuut levittäytyivät laajalle alueelle permikauden aikana. Synapsidit ja matelijat kehittyivät. Kauden nimi tulee Venäjän Permin aluepiiristä. Kausi päättyi eläinten suureen joukkotuhoon. Permikautta seurasi triaskausi.
Maantiede ja ilmasto
Merenpinta oli permikaudella alhaalla. Maapallolla oli jättiläismantereet Pangea ja Gondwana sekä valtava meri Panthalassa. Pangea oli C-kirjaimen muotoinen ja sen sisäpuolella sijainneessa Tethysmeressä oli pieniä saaria. Pangea säilyi suunnilleen samana koko permikauden ajan.. Pangean yhtenäinen maamassa muutti merivirtoja sekä ilmastoa. Ilmasto oli monsuunityyppinen ainakin mantereen rannikolla ja kuiva laajoilla alueilla mantereen sisäosissa. Ilmasto oli nykyistä kylmempi kauden alussa sekä mantereinen. Laajoja jäätiköitä oli noin 299–280 miljoonaa vuotta sitten, Permin Gzhelian-kaudelta Artiskian-kaudella asti. Yhä Rhodian-kaudella oli suurin osa Etelämantereesta jäässä. Ilmasto lämpeni runsaasti kauden alkupuolella ja saavutti nykyisen tason kauden keskivaiheilla, minkä jälkeen lämpötilan nousu jatkui hieman hitaammin. Samalla ilmakehän kosteus väheni ja laski nykyiselle tasolle. Pangeassa oli laajoja aavikoita ja subtrooppinen vyöhyke oli huomattavasti nykyistä laajempi. Permikauden alkupuolella päiväntasaajan seudulla kasvoi trooppista sademetsää tai savannia, mutta seutu aavikoitui kauden loppuun mennessä. Subtrooppinen kuivuusvyöhyke ulottui täten noin 40. pohjoiselta leveysasteelta 40. eteläiselle leveysasteelle.
Kasvillisuus
Käpypalmut ilmestyivät ja yleistyivät permikauden aikana. Eteläisen Gondwanan lauhkealla vyöhykkeellä kasvoi kapealehtisiä Glossopteris-suvun siemensaniaispuita sekä -pensaita. Ne hävisivät kauden lopun joukkotuhossa.
Eläimistö
Permikaudella kehittyi ensimmäistä kertaa Maan historiassa suuri maaeläimistö kasvin- ja lihansyöjineen.
Synapsidit ja matelijat olivat permikauden valtalajistoa, mutta dinosauruksia ei ollut vielä olemassa. Ensimmäiset synapsidit olivat matelijoiden ja sammakkoeläinten kanssa kilpaillut vesikalvollisten ryhmä.
Suuret maaeläimet olivat useimmiten synapsideja: näistä pelykosaureja tai terapsideja. Ensimmäiset arkosaurit ilmestyivät kauden loppupuolella.
Matelija- ja synapsidilajistokehittyi ja monipuolistui taajaan tahtiin permikauden aikana sammakkoeläinten lajimäärän pudotessa. Tunnetuin permikauden synapsidi on luultavasti hieman krokotiilia muistuttanut liskomainen Dimetrodon. Se käveli neljällä jalalla ja on tunnettu suuresta selkäevästään, joka toimi mahdollisesti lämmönsäätelijänä. Dimetrodon eli noin 280–260 miljoonaa vuotta sitten ja oli osapuilleen kaksi metriä pitkä. Muita kauden eläimiä olivat suurikokoinen arkosauri Postosuchus sekä kasveja syönyt Desmatosuchus. Alkeelliset terapsidit syrjäyttivät pelykosaurit noin 270–260,4 miljoonaa vuotta sitten keskisellä permikaudella. Guadalupe-epookin lopussa noin 260,4±0,7 miljoonaa vuotta sitten tapahtui permikauden joukkotuhoa edeltänyt joukkotuho.
Ammoniitit ja merisiilien kaltaiset piikkinahkaiset olivat yleisiä permikauden merissä. Permikerrostuma tunnetaan kovakuorisista ja yksisoluisista alkueläimistä fusulinideista.
Permikauden joukkotuho
- Pääartikkeli: Permikauden joukkotuho
Permikauden lopulla tapahtui permikauden joukkotuho, Maapallon elämän historian suurin tunnettu joukkotuho, jossa hävisi suurin osa merieläimistä sekä maalla eläneistä selkärankaisista. Joukkotuhon syytä ei tiedetä tarkasti: se saattoi johtua suuresta asteroiditörmäyksestä, Siperian laakiobasalttipurkauksista, mannerliikuntojen aiheuttamista muutoksista ilmastossa tai mahdollisesti kaikkien yhdistelmästä. Tulivuorten hiilidioksidin aiheuttama ilmastonlämpeneminen saattoi vapauttaa metaania syvänmeren metaaniklatraateista. Se kuumensi Maapalloa ja aiheutti syvänmeren hapettomuuden muuttamalla merivirtoja. Metaanin hapettuminen hiilidioksidiksi Maan ilmakehässä imi siitä happea. Syvänmeren hapettomuus suosi rikkibakteereita, joiden tuottama rikkivety myrkytti ilmaa, minkä vuoksi Maa muuttui hetkeksi erittäin epäystävälliseksi paikaksi elämälle.
Joukkotuho on edennyt luultavasti satojen tuhansien tai miljoonien vuosien aikana asteittain ja useina aaltoina. Pahin tuho tapahtui aivan kauden lopussa. Maan ilmakehän happipitoisuus laski joukkotuhosta johtuen miljoonien vuosien aikana noin 1,5-kertaisesta nykymäärästä prosenttiin, joka oli noin kaksi kolmasosaa nykyisestä. Planeetan eliöstö toipui permikauden joukkotuhosta hitaasti; toipuminen kesti kymmeniä miljoonia vuosia.
Permikauden jako
Permikauden ajoitus on useiden geologisten kausien tapaan hieman epätarkkaa. Yleinen jakotapa on seuraava:
- Loping-epookki: 260,4–251 miljoonaa vuotta sitten
- Changxing-vaihe (253,8–251 miljoonaa vuotta sitten)
- Wuchiaping-vaihe (260,4–253,8 miljoonaa vuotta sitten)
- Guadalupe-epookki: 270,6–260,4 miljoonaa vuotta sitten
- Capitan-vaihe (265,8–260,4 miljoonaa vuotta sitten)
- Word-vaihe (268–265,8 miljoonaa vuotta sitten)
- Road-vaihe (270,6–268 miljoonaa vuotta sitten)
- Cisural-epookki: 299–270,6 miljoonaa vuotta sitten
- Kungur-vaihe (275,6–270,6 miljoonaa vuotta sitten)
- Artinsk-vaihe (284,4–275,6 miljoonaa vuotta sitten)
- Sakmar-vaihe (294,6–284,4 miljoonaa vuotta sitten)
- Assel-vaihe (299–294,6 miljoonaa vuotta sitten)
Toisessa jakotavassa Loping- ja Guadalupe-epookit yhdistetään yläpermiksi, jolloin Cisural-epookki muodostaa alapermin.
- Yläpermi: 270,6–250 miljoonaa vuotta sitten
- Tatar
- Kazar
- Alapermi: 299–270,6 miljoonaa vuotta sitten
- Kungur-vaihe
- Artinsk-vaihe
- Sakmar-vaihe
- Assel-vaihe
Lähteet
- International Commission on Stratigraphy (ICS): Geologic Time Scale stratigraphy.org. 2004. Viitattu 5.4.2007.
Viitteet
- ↑ K.M. Cohen, S. Finney, P.L. Gibbard: International Chronostratigraphic Chart 2020. International Commission on Stratigraphy.
- ↑ a b Rees, Allister: Paleointegration project Paleozoin Permian Department of Geosciences, University of Arizona. Arkistoitu 26.7.2008. englanti
- ↑ a b Yeh, Meng-Wan & Shellnutt, J.. (2016). The initial break-up of Pangæa elicited by Late Palæozoic deglaciation. Scientific Reports. 6. 31442. 10.1038/srep31442.
- ↑ http://www.scotese.com/lpermcli.htm
- ↑ Tieteen kuvalehti, 3/2009
Aiheesta muualla
- University of California offers a more modern Permian stratigraphy
- Classic Permian strata in the Glass Mountains of the Permian Basin
| Hadeeinen aioni (4 567–4 000 mvs) |
| ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Arkeeinen aioni (4 000–2 500 mvs) |
eoarkeeinen (4 000–3 600 mvs) • paleoarkeeinen (3 600–3 200 mvs) • mesoarkeeinen (3 200–2 800 mvs) • neoarkeeinen (2 800–2 500 mvs) | ||||||
| Proterotsooinen aioni (2 500–541 mvs) |
paleoproterotsooinen (2 500–1 600 mvs) • mesoproterotsooinen (1 600–1 000 mvs) • neoproterotsooinen (1 000–541 mvs) | ||||||
| Fanerotsooinen aioni (541 mvs – nykyaika) |
| ||||||