Pohjankatkarapu
Nykymaailmassa Pohjankatkarapu on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Pohjankatkarapu:stä on tullut keskustelujen, keskustelujen ja analyysien keskipiste joko sen merkityksen vuoksi nyky-yhteiskunnassa, sen vaikutuksensa jokapäiväiseen elämään tai yksinkertaisesti suosionsa vuoksi sosiaalisessa mediassa. Pohjankatkarapu on onnistunut ylittämään kulttuuriset ja sukupolvien esteet eri alueilla vaikuttamallaan ja siitä on tullut laajan yleisön kiinnostava aihe. Tässä artikkelissa tutkimme Pohjankatkarapu:een liittyviä eri näkökohtia, tarkastelemme sen vaikutuksia nykyään ja sen merkitystä nyky-yhteiskunnassa.
| Pohjankatkarapu | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Äyriäiset Crustacea |
| Luokka: | Kuoriäyriäiset Malacostraca |
| Lahko: | Kymmenjalkaiset Decapoda |
| Alalahko: | Pleocyemata |
| Osalahko: | Caridea |
| Heimo: | Pandalidae |
| Suku: | Pandalus |
| Laji: | borealis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Pandalus borealis |
|
| Katso myös | |
Pohjankatkarapu (Pandalus borealis) on Pohjoismaissa yleisimmin ruoanlaitossa käytetty katkarapu. Pohjankatkarapu elää pohjoisen Atlantin ja Tyynenmeren kylmissä osissa sekä Jäämeressä.
Elintavat
Pohjankatkarapu elää 50–500 metrin syvyydessä 2–14 celsiusasteen lämpötilassa. Sen keho on litteä. Kuori on ohut, sileä ja pienten punaisten pilkujen peittämä. Sen elinikäodote vaihtelee alueittain kolmen ja 8,5 vuoden välillä. Se voi kasvaa jopa 120 millimetrin pituiseksi. Pohjankatkaravut ovat hermafrodiitteja: syntyessään ne ovat koiraita ja muuttuvat naaraiksi noin kaksivuotiaina. Pohjankatkaravut menestyvät melko suolaisessa vedessä.
Pohjankatkarapu on ravintoa useille kalalajeille, hylkeille ja mustekaloille.
Ravintotottumuksiltaan pohjankatkarapu toimii sekä metsästäjänä että raadonsyöjänä. Se syö pohjakerroksessa, ja migraatioidensa aikana myös vertikaalisissa virtauksissa. Pohjankatkarapujen ruuansulatuksesta on löytynyt mm. mikroleviä ja kaikenlaisia plankton-eliöitä, yksisoluisia kuten säde-eläimiä, viherleviä, äyriäisiä, simpukoita, kalansuomuja, hiekkaa, mutaa ja jopa oman lajin toukkia.
Kalastus
Pohjankatkarapu on Koillis-Atlantin taloudellisesti merkittävin kalastuksen kohde. Sitä kalastetaan trooleilla. Ravustuksen aloittivat norjalaiset 1900-luvun alkupuolella.
Katkarapuja troolataan kesällä huhtikuusta syyskuuhun. Ne keitetään kokonaisina jo troolarissa, ja pakastetaan heti keittämisen jälkeen.
Punainen väri
Katkarapujen punainen väri syntyy, kun katkarapuja keitettäessä niiden sisältämät karoteeni-proteiinit denaturoituvat ja astaksantiini-pigmentti irtoaa niistä. Värisävy riippuu kerääntyneen astaksantiinin määrästä. Yli 90 % astaksantiinista kertyy kuoreen ja sitä ei ole lihaskudoksessa juuri lainkaan.
Lähteet
- ↑ Pandalus borealis Krøyer, 1838 WoRMS World Register of Marine Species. Viitattu 2.3.2010.
- ↑ a b c d e f Shumway, Perkins, Schick, Stickney: Synopsis of Biological Data on the Pink Shrimp, Pandalys borealis Krøyer, 1838. NOAA Technical Report NMFS 30, FAO Fisheries Synopsis No. 144, May 1985, nro 144. USA Department Of Commerce. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 7.4.2010. (englanniksi)
- ↑ Meren Herkkuja – Kuluttajan kalaopas (pdf) (Katkarapu, s. 16) 2009. WWF. Arkistoitu 17.11.2009. Viitattu 2.3.2010.
- ↑ Elomaa, Annika: Kylmän ja lämpimän veden katkaravut (Flash) (s. 8–9) Ruokapirkka. 12.3.2009. Ruokakesko Oy.
- ↑ A Review of the Carotenoid, Astaxanthin, as a Pigment and Vitamin Source for Cultured Penaeus Prawn. Todd Lorenz. google Docs html-viewer (englanniksi)