Pyhäntä
Tässä artikkelissa tutkimme Pyhäntä:n vaikutusta moderniin yhteiskuntaan. Pyhäntä on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena pitkään, ja sen vaikutus ulottuu monenlaisiin yhteyksiin. Kulttuurista politiikkaan Pyhäntä on jättänyt jälkensä kaikkiin nykyelämän osa-alueisiin. Seuraavilla sivuilla tarkastelemme, kuinka Pyhäntä on muokannut havaintojamme, käyttäytymistämme ja ihmissuhteitamme, ja pohdimme sen roolia nykymaailman muokkaamisessa.
| Pyhäntä | |
|---|---|
 |
 |
|
sijainti |
|
 Valtatie 28 Pyhännällä nähtynä kantatien 88 risteyksestä Kokkolan suuntaan. |
|
| Sijainti | |
| Maakunta | Pohjois-Pohjanmaan maakunta |
| Seutukunta | Haapaveden-Siikalatvan seutukunta |
| Kuntanumero | 630 |
| Hallinnollinen keskus | Pyhännän kirkonkylä |
| Perustettu | 1899 |
| Kokonaispinta-ala |
846,75 km² 136:nneksi suurin 2022 |
| – maa | 810,20 km² |
| – sisävesi | 36,55 km² |
| Väkiluku |
1 646 275:nneksi suurin 31.12.2023 |
| – väestötiheys | 2,03 as./km² (31.12.2023) |
| Ikäjakauma | 2020 |
| – 0–14-v. | 21,7 % |
| – 15–64-v. | 54,9 % |
| – yli 64-v. | 23,4 % |
| Äidinkieli | 2022 |
| – suomenkielisiä | 93,8 % |
| – muut | 6,2 % |
| Kunnallisvero |
8,00 % 254:nneksi suurin 2024 |
| Kunnanjohtaja | Ismo Mäkeläinen |
| Kunnanvaltuusto | 15 paikkaa |
| 2021–2025 • Kesk. • PS • Kok. • SDP |
10 3 1 1 |
| www.pyhanta.fi | |
Pyhäntä on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnan kaakkoisosassa. Kunnassa asuu 1 646 ihmistä, ja sen pinta-ala on 846,75 km2, josta 36,55 km2 on vesistöjä. Väestötiheys on 2,03 asukasta/km2. Pyhännän naapurikunnat ovat Kajaani, Kiuruvesi, Kärsämäki, Pyhäjärvi, Siikalatva ja Vieremä.
Maantiede
Pyhäntä kuuluu Suomenselän vedenjakaja-alueeseen, missä Järvi-Suomen mäkimaat vaihettuvat Pohjanmaan lakeudeksi. Yli 60 % kunnan pinta-alasta on suota.
Kallioperä on pääasiassa kvartsidioriittia. Kunnan pohjois- ja koillisosassa ja Iso Lamujärven länsipuolella on graniittia ja luoteisosassa gneissiä. Yleisin maalaji on moreeni. Kunnan poikki kaartuu kaksi luode-kaakkoissuuntaista harjua. Pohjoinen harjujakso muodostaa luonnonkauniin Järvienkankaan ja jatkuu kohti pohjoista Tavastkengänharjuna. Eteläinen harjujakso alkaa kaakossa Kokkomäkenä, jatkuu Pitkänäkankaakana ja työntyy lopulta kauniina Kirkkoniemenä Pyhännänjärveen. Savea ja hiesua on jokilaaksoissa. Kivennäismaalajit ovat laajoilla alueilla turpeen peitossa. Pyhännän pinnanmuodot ovat vaihtelevammat kuin yleensä Pohjanmaalla. Alavinta on luoteessa, jossa maasto kohoaa kohti kaakkoa, missä useat kohoumat yltävät 200 metrin tasolle. Korkeimpia kohoumia ovat Itämäki, Viitamäki ja Pirttiaho.
Suurimpia järviä ovat Iso Lamujärvi, josta alkaa Siikajoen sivuhaara Lamujoki ja Pyhännänjärvi. Pyhännänjärvi laskee Pyhännänjoen kautta Siikajokeen, joka virtaa kunnan koillisosan kautta. Kunnassa on useita luonnonsuojelualueita. Kansanneva, Kurkineva ja Muurainsuo sekä Törmäsenrimpi ja Kolkanneva on rauhoitettu soidensuojelulain perusteella. Kontiokangas ja Ison Ahvenjärven harjut kuuluvat valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan.
Kyliä
Ahokylä, Ojalankylä, Lamujoki, Tavastkenkä, Viitamäki
Taajamat
Vuoden 2017 lopussa Pyhännällä oli 1 579 asukasta, joista 869 asui taajamassa, 687 haja-asutusalueilla ja 23:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Pyhännän taajama-aste on 55,8 %. Kunnassa on vain yksi taajama, Pyhännän kirkonkylä.
Historia
Pyhännän vanhimmasta asutuksesta kertovat lukuisat kivitaltat ja reikäkivet, joita on löydetty etenkin vesistöjen varsilta. Vakinaisesti seutu asutettiin 1500-luvun keskivaiheilla, jolloin alueelle asettui savolaisia uudisasukkaita. Ensimmäinen kirjallinen maininta Pyhännästä on vuoden 1557 voudintileissä. Tämän perusteella sitä voidaan pitää Siikalatvan vanhimpana kylänä, sillä esimerkiksi Piippola ja Pulkkila mainitaan vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Asutuksen tihentymistä rajoittivat karjalaisten tekemät hävitysretket. Vuonna 1770 alueella oli kuitenkin jo 24 taloa.
Alkujaan Pyhäntä kuului laajaan Salon pitäjään vuoteen 1691 saakka, jolloin se tuli osaksi Siikajoen seurakuntaa. Kun Piippolan seurakunta itsenäistyi 1845 siihen liitettiin myös Pyhäntä. Omaksi seurakunnaksi Pyhäntä erotettiin 1899, mikä toteutui 1909. Puinen Pyhännän kirkko rakennettiin 1907–1909. Vuonna 1899 Ahon, Kamulan, Lamun, Tavastkengän ja Viitamäen kylät erotettiin Piippolasta omaksi Pyhäntä-nimiseksi seurakunnakseen. Sen keskuspaikaksi sovittiin tuolloin Pyhännänjärven seutu, joka oli suunnilleen saman etäisyyden päässä kaikista kylistä. Vielä 1960-luvun lopulle saakka kunnan asutuksen painopiste oli Tavastkengän kylällä. Asutuksen keskittyminen kirkonkylälle alkoi vasta saman vuosikymmenen lopulla alkaneen voimakkaan teollistumisen myötä.
Pyhäntä oli pitkään erämaata, jonka asukkaiden yhteydet rannikolle olivat Siikajoen ja muutaman polun varassa. Tilanne muuttui vasta 1785, jolloin valmistui Pyhännän kautta kulkeva Oulu-Iisalmi-tie. Tie toi alueelle myös sodan, sillä Suomen sodassa 1808 venäläiset seurasivat kohti Oulua peräytyvää Sandelsia pitäjän poikki. Pyhännällä käytiin myös jotakin pieniä kahakoita.
Toisen maailmansodan aikana pyhäntäläisiä kaatui 98. Väkilukuun suhteutettuna luku on Suomen korkein, sillä se tarkoitti noin viittä prosenttia kunnan väestöstä. Talvisodassa kaatuneita oli 18, jatkosodassa 73 ja Lapin sodan aikana pyhäntäläisiä kaatui 7.
Pyhännän asukasluku kasvoi vuoteen 1940, jolloin asukkaita oli 2 186. Tämän jälkeen alkoi lähes 40 vuotta kestänyt väestökadon aika, jona aikana kunnan asukasluku pieneni runsaaseen 1600:an. Väestönkehitys kääntyi kasvuun 1970-luvun lopulla, ja 1985 asukkaita oli 1 948. Pyhännän elinkeinorakenne muuttui voimakkaasti 1970-luvulla. Vuonna 1970 maa- ja metsätaloudesta sai toimeentulonsa 64 prosenttia ammatissa toimivasta väestöstä, mutta 1980 enää 41,5 prosenttia. Vastaavasti teollisuuden, rakennustoiminnan ja palvelualan osuudet kasvoivat.
Talous
Pyhäntä on kunnan väkilukuun suhteutettuna Suomen teollistunein kunta. Suurimpia teollisia työnantajia ovat PRT-Forest Oy -konserni (Pyhännän Rakennustuote Oy, Piklas Oy), Maustaja Oy, LapWall Oy, Salvos Finland Oy, Feelia Oy ja Real Snacks Oy.
Vuonna 2015 Pyhännällä oli 813 työpaikkaa, joista 8 prosenttia alkutuotannossa, 63 prosenttia jalostuksessa ja 28 prosenttia palvelualoilla.
Vuonna 2016 eniten yhteisöveroa maksaneet yritykset olivat puisia rakennuselementtejä valmistava Lapwall, sinappia, ketsuppia ja vastaavia tuotteita tekevä Maustaja ja hirsimökkejä rakentava Salvos.
Väestönkehitys
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Seurakunnat
Vuoden 2018 aluejaon mukaan Pyhännällä on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:
- Siikalatvan seurakunta
- Pyhännän kappeliseurakunta
Seurakunta toimii myös Siikalatvan kunnan alueella.
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Pyhännän alueella toimii Iisalmen ortodoksinen seurakunta.
Entiset seurakunnat
Seuraavassa luettelossa on mainittu historiallisella ajalla lakkautetut seurakunnat Pyhännän kunnan nykyisellä alueella.
- Pyhännän seurakunta (liitetty Siikalatvan seurakuntaan 2006)
Ruokakulttuuri
Pyhännän pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla pottuloota eli imelletty perunalaatikko ja lihapöysti, ensin keitetty ja sitten paistettu liharuoka, jälkiruokana uuniohorapuuro eli uunissa kypsennetty ohraryynipuuro marjasopan eli marjakeiton kera.
Katso myös
Lähteet
- Kansallisarkisto, Helsinki (KA), Vanhempi tilikirjasarja, Pohjanmaa (mikrofilmit Oulun yliopiston historian laitoksella)
- Mauno Hiltunen, Aulis Forss, Janne Vilkuna, Siikajokilaakson historia I. Siikajokilaakson kunnat ja seurakunnat, Oulu 1996.
Viitteet
- ↑ a b Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
- ↑ a b Väkiluku kasvoi eniten Uudellamaalla vuonna 2023 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 26.1.2024.
- ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
- ↑ Väestörakenne 26.5.2022. Tilastokeskus. Viitattu 12.9.2023.
- ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
- ↑ Kuntavaalit 2021, Pyhäntä Oikeusministeriö. Viitattu 8.12.2021.
- ↑ a b c d e f g h i Kalevi Rikkinen ym.: Finlandia, Otavan iso maammekirja 8. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09142-5.
- ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 16.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
- ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 14.7.2019. Viitattu 5.12.2018.
- ↑ KA 4578:50.
- ↑ a b Siikajokilaakson historia II
- ↑ Pyhännän kirkko, Siikalatvan seurakunta
- ↑ Kautto, Sulo: Pohjoispohjalaisia kirkkoja: Pyhännän kirkko 2004. KirjastoVirma. Arkistoitu 5.4.2015. Viitattu 3.7.2008.
- ↑ Kuntalehti selvitti: Mitkä kunnat ovat vain yhden työnantajan ja toimialan varassa? Kuntalehti. 26.1.2018. Viitattu 20.6.2018.
- ↑ Kuntien avainluvut Tilastokeskus. Viitattu 21.2.2018.
- ↑ Alueen Pyhäntä yhteisöverotiedot Yle. Viitattu 21.2.2018.
- ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980–2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 11.1.2018.
- ↑ a b Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Arkistoitu 23.8.2018. Viitattu 23.8.2018.
- ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/iisalmen-ortodoksinen-seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Kolmonen, Jaakko (toim.): Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 174. Helsinki: Patakolmonen, 1988. ISBN 951-96047-3-1.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pyhäntä Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||