Ranskan ympäriajo

Tässä artikkelissa perehdymme Ranskan ympäriajo:n kiehtovaan maailmaan ja tutkimme sen monia puolia ja näkökohtia, jotka tekevät siitä niin merkityksellisen nykyään. Alkuperäistään sen vaikutukseen nyky-yhteiskuntaan Ranskan ympäriajo on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena läpi historian. Tarkastellaan syvällisen ja yksityiskohtaisen analyysin avulla sen vaikutusta eri alueilla sekä sen vaikutuksia yksilötasolla ja kollektiivisella tasolla. Opimme asiantuntijoiden mielipiteitä aiheesta ja näkemyksiä niiden ihmisten näkökulmista, jotka kokevat Ranskan ympäriajo:n läsnäolon läheltä jokapäiväisessä elämässään. Mikä salaisuus on piilotettu Ranskan ympäriajo:n taakse? Mikä on sen merkitys nykyisessä tilanteessa? Näitä ja muita kysymyksiä käsitellään tässä artikkelissa, joka pyrkii tarjoamaan kattavan näkökulman nyky-yhteiskunnassa erittäin tärkeästä aiheesta.

Ranskan ympäriajo
Viimeisin
kilpailu
2023
Paikalliset
nimet
Le Tour de France
Alue  Ranska ja ympäröivät valtiot
Ajankohta heinäkuu
Tyyppi Suuri etappiajo (Grand Tour)
Johtaja Christian Prudhomme
Historia
Ensimmäinen 1903
Kilpailuja yht. 110 (2023)
Ensimmäinen
voittaja
Ranska Maurice Garin
Eniten voittoja Ranska Jacques Anquetil
Ranska Bernard Hinault
Belgia Eddy Merckx
Espanja Miguel Indurain
(5 voittoa)
Viimeisin
voittaja
Tanska Jonas Vingegaard (2023)
Eniten päiviä
keltapaidassa
Belgia Eddy Merckx (96)
Eniten
etappivoittoja
Belgia Eddy Merckx (34)
Yhdistynyt kuningaskunta Mark Cavendish (34)

Ranskan ympäriajo eli Tour de France, lyhyemmin Tour, on Ranskassa joka vuoden heinäkuussa järjestettävä maantiepyöräilykilpailu. Ranskan ympäriajo on arvostetuin kolmesta suuresta pyöräilyn etappikilpailuista, joista kaksi muuta ovat Italian ympäriajo ja Espanjan ympäriajo.

Ranskan ympäriajo ajettiin ensimmäisen kerran vuonna 1903, ja se on siitä lähtien järjestetty joka vuosi paitsi maailmansotien aikana 1915–1918 ja 1940–1946.

Kilpailu kestää noin kolme viikkoa, ja siihen kuuluu noin 20 yhden päivän mittaista etappia. Kilpailun kokonaispituus on 2010-luvulla vaihdellut 3 300 ja 3 700 kilometrin välillä. Maaliin päässeiden ajajien keskinopeus koko kilpailun ajalta on noin 40 kilometriä tunnissa.

Kilpailun reitti ja lähtöpaikka vaihtelee vuodesta toiseen. Joskus reitti on käynyt myös naapurimaiden Englannin, Belgian, Italian, Saksan ja Espanjan maaperällä. Reitti kulkee vaihtelevien maasto- ja ilmasto-olojen halki. Kilpailuun kuuluu myös Alpeilla ja Pyreneillä ajettavia vuorietappeja. Niiden yksittäiset nousut luokitellaan vähiten raskaasta nelosluokasta raskaisiin ykkösluokan nousuihin, ja kaikkein raskaimmat nousut ovat luokittelemattomia.

Kilpailijat kuuluvat noin 20 ammattilaistalliin, joista jokaisessa on yhdeksän ajajaa. Valtaosa etapeista ajetaan yhteislähtönä, jolloin joukkuetaktiikka on tärkeässä roolissa. Muutama etappi ajetaan henkilökohtaisena aika-ajona yksin kelloa vastaan, ja nimenomaan henkilökohtaiset aika-ajoetapit ovat siivittäneet monet ajajat kokonaiskilpailun voittoon. Myös joukkueittain ajettava aika-ajo on useana vuonna kuulunut kilpailuun yhtenä etappina.

Historia

Ensimmäinen Ranskan ympäriajo ajettiin vuonna 1903. Kilpailun perusti toimittaja Henri Desgrange, joka halusi markkinoida sen avulla L'Auto-urheilulehteään. Aluksi pyörissä ei saanut olla ketjuvaihteita, ajajien oli huollettava pyöränsä itse, eikä toisia ajajia saanut peesata. Vuorietapit tulivat mukaan vuonna 1910.

Vuoteen 1930 asti joukkueiden sponsoreina toimi lähinnä polkupyörävalmistajia. Sen jälkeen tallit olivat kansallisia ja alueellisia, kunnes vuonna 1962 kaupalliset tallit palasivat takaisin. Talleja ovat sen jälkeen rahoittaneet esimerkiksi pankit, vakuutusyhtiöt ja kuluttajatavaroiden valmistajat.

Dopingin käyttöön Tourilla alettiin suhtautua vakavasti vuonna 1967, kun brittiläinen kilpailija kuoli lämpöhalvaukseen käytettyään amfetamiinia. 1990-luvulla paljastui EPO-hormonin käyttöä. Yhdysvaltalaisen Lance Armstrongin kaikki seitsemän voittoa mitätöitiin jälkikäteen vuonna 2012 kun hänen dopinginkäyttönsä oli tullut ilmi. Armstrongin tilalle päätettiin olla nimeämättä uusia voittajia. Alkuperäinen voittaja on hylätty dopingkäryn vuoksi myös vuosina 2006 ja 2010.

Kilpailut ja johtajanpaidat

Pääjoukko eli peloton vuoden 2005 Tourin 8. etapilla. Joukon keulassa T-Mobilen vaaleanpunaiset ja Discovery Channelin sini-musta-valkoiset värit.

Ranskan ympäriajoon kuuluu samanaikaisesti monta kilpailua. Kokonaiskilpailun johtaja pitää yllään keltaista paitaa, maillot jaune. Parhaan mäkiajajan, vuorten valtiaan, päällä on punapilkkuinen valkoinen paita, maillot à pois rouges. Paras kirimies kantaa päällään vihreää paitaa, maillot vert ja kokonaiskilpailussa parhaiten sijoittuneella alle 25-vuotiaalla ajajalla on valkoinen paita, maillot blanc.

Vaativuus

Ranskan ympäriajoa pidetään yleisesti yhtenä maailman rankimpina yhtäjaksoisina urheilusuorituksina jo pelkästään vuoristo-osuuksiensa takia. Kilpailun voittajan on oltava pyöräilyn varsinainen monilahjakkuus, sillä käytännössä voittajan on oltava vahva sekä vaativissa vuoristonousuissa että aika-ajossa. Moni vahva ajaja, jolla on heikkouksia joissakin näistä osa-alueista keskittyykin kokonaiskilpailun voiton sijasta yksittäisillä etapeilla pärjäämiseen mikä selittääkin sen että joidenkin ajajien unelmana on voittaa Tourilla pelkästään yksi etappi. Valtaosalla ajajista tehtävänä on kuitenkin ensisijaisesti oman tallin vahvimpien ajajien tukeminen.

Tilastoja

Voittajat

Eniten kokonaiskilpailun voittoja, viisi kappaletta, on neljällä ajajalla: ranskalaisilla Jacques Anquetililla ja Bernard Hinaultilla, belgialaisella Eddy Merckxilla ja espanjalaisella Miguel Indurainilla. Muutamien vuosien ajan menestyksekkäin kilpailija oli seitsemään voittoon vuosina 1998–2005 pyöräillyt yhdysvaltalainen Lance Armstrong. Vuonna 2012 paljastuneen dopinginkäytön johdosta Armstrongin kaikki voitot kuitenkin mitätöitiin.

Eddy Merckx on ainoa kilpailija, joka on voittanut mäkikilpailun, yhdistelmäkilpailun, pistekilpailun ja kokonaiskilpailun sekä aggressiivisimman ajajan palkinnon samana vuonna (1969).

Eniten kokonaiskilpailun voittoja

Sija Nimi Maa Voitot
1 Bernard Hinault  Ranska 5
2 Eddy Merckx  Belgia 5
3 Jacques Anquetil  Ranska 5
4 Miguel Indurain  Espanja 5
5 Chris Froome  Yhdistynyt kuningaskunta 4
6 Greg LeMond  Yhdysvallat 3
7 Louison Bobet  Ranska 3
8 Philippe Thys  Belgia 3

Viime vuosien voittajia

Vuosi Kokonaiskilpailun voittaja Kokonaiskilpailun voittaja 2. 3. Mäkikilpailun voittaja Mäkikirikilpailu Pistekilpailun voittaja Pistekilpailu Paras nuori kilpailija Nuorten kilpailun voittaja
2023 Tanska Jonas Vingegaard Slovenia Tadej Pogačar Yhdistynyt kuningaskunta Adam Yates Italia Giulio Ciccone Belgia Jasper Philipsen Slovenia Tadej Pogačar
2022 Tanska Jonas Vingegaard Slovenia Tadej Pogačar Iso-Britannia Geraint Thomas Tanska Jonas Vingegaard Belgia Wout van Aert Slovenia Tadej Pogačar
2021 Slovenia Tadej Pogačar Tanska Jonas Vingegaard Ecuador Richard Carapaz Slovenia Tadej Pogačar Yhdistynyt kuningaskunta Mark Cavendish Slovenia Tadej Pogačar
2020 Slovenia Tadej Pogačar Slovenia Primož Roglič Australia Richie Porte Slovenia Tadej Pogačar Irlanti Sam Bennett Slovenia Tadej Pogačar
2019 Kolumbia Egan Bernal Iso-Britannia Geraint Thomas Alankomaat Steven Kruijswijk Ranska Romain Bardet Slovakia Peter Sagan (7.) Kolumbia Egan Bernal
2018 Iso-Britannia Geraint Thomas Alankomaat Tom Dumoulin Iso-Britannia Chris Froome Ranska Julian Alaphilippe Slovakia Peter Sagan (6.) Ranska Pierre Latour
2017 Iso-Britannia Chris Froome (4.) Kolumbia Rigoberto Urán Ranska Romain Bardet Ranska Warren Barguil Australia Michael Matthews Iso-Britannia Simon Yates
2016 Iso-Britannia Chris Froome (3.) Ranska Romain Bardet Kolumbia Nairo Quintana Puola Rafal Majka (2.) Slovakia Peter Sagan (5.) Iso-Britannia Adam Yates
2015 Iso-Britannia Chris Froome (2.) Kolumbia Nairo Quintana Espanja Alejandro Valverde Iso-Britannia Chris Froome Slovakia Peter Sagan (4.) Kolumbia Nairo Quintana
2014 Italia Vincenzo Nibali Ranska Jean-Christophe Péraud Ranska Thibaut Pinot Puola Rafal Majka Slovakia Peter Sagan (3.) Ranska Thibaut Pinot
2013 Iso-Britannia Chris Froome Kolumbia Nairo Quintana Espanja Joaquim Rodríguez Kolumbia Nairo Quintana Slovakia Peter Sagan (2.) Kolumbia Nairo Quintana
2012 Iso-Britannia Bradley Wiggins Iso-Britannia Chris Froome Italia Vincenzo Nibali Ranska Thomas Voeckler Slovakia Peter Sagan Yhdysvallat Tejay van Garderen
2011 Australia Cadel Evans Luxemburg Andy Schleck Luxemburg Fränk Schleck Espanja Samuel Sánchez Iso-Britannia Mark Cavendish Ranska Pierre Rolland
2010 Espanja Alberto Contador
Luxemburg Andy Schleck
Venäjä Denis Menšov Espanja Samuel Sánchez Ranska Anthony Charteau Italia Alessandro Petacchi Luxemburg Andy Schleck
2009 Espanja Alberto Contador Luxemburg Andy Schleck Yhdysvallat Lance Armstrong Italia Franco Pellizotti Norja Thor Hushovd Luxemburg Andy Schleck

Osanottoja

Useimmin Ranskan ympäriajoon ovat osallistuneet vuoteen 2019 mennessä Sylvain Chavanel 18 kertaa (vuosina 2001–2018) sekä George Hincapie, Stuart O’Grady ja Jens Voigt 17 kertaa. Chavanel, Hincapie ja Joop Zoetemelk ovat selviytyneet 16 kertaa maaliin.

Suomalaisista kilpailuun ovat ottaneet osaa Joona Laukka vuosina 1997 ja 1998, Kjell Carlström vuosina 2005, 2006 ja 2007 ja Jussi Veikkanen vuonna 2009.

Aikaeroja

Ranskan ympäriajon alkuvuosina kilpailijat ajoivat yksinään ja säännöissä toisinaan kiellettiin ryhmässä ajaminen. Tämä johti suuriin aikaeroihin kilpailun voittajan ja toiseksi tulleen välillä. Nykyään kilpailijat ajavat ryhmässä, joten aikaerot ovat pienentyneet. Alla olevassa taulukossa on listattu kymmenen pienintä aikaeroa voittajan ja toiseksi tulleen välillä. Suurin aikaero oli vuoden 1903 Ranskan ympäriajossa, jolloin kilpailun voitti Maurice Garin 2h 49m 45s ennen Lucien Pothieriä.

Aikaero Vuosi Kilpailijat
8s 1989 Greg LeMond – Laurent Fignon
23s 2007 Alberto Contador – Cadel Evans
32s 2006 Óscar Pereiro – Andreas Klöden
38s 1968 Jan Janssen – Herman Van Springel
39s 2010 Alberto Contador – Andy Schleck
40s 1987 Stephen Roche – Pedro Delgado
48s 1977 Bernard Thévenet – Hennie Kuiper
55s 1964 Jacques Anquetil – Raymond Poulidor
58s 2008 Carlos Sastre – Cadel Evans

Etappivoitot

33 ajajaa on voittanut vähintään 10 etappia (mukaan lukien puolitetut etapit ja pois lukien joukkueaika-ajot). Vielä aktiivisten ajajien nimet on lihavoitu.

Sija Nimi Maa Etappivoitot
1 Eddy Merckx  Belgia 34
Mark Cavendish  Yhdistynyt kuningaskunta 34
3 Bernard Hinault  Ranska 28
4 André Leducq  Ranska 25
5 André Darrigade  Ranska 22
6 Nicolas Frantz  Luxemburg 20
7 François Faber  Luxemburg 19
8 Jean Alavoine  Ranska 17
9 Jacques Anquetil  Ranska 16
René Le Greves  Ranska 16
Charles Pelissier  Ranska 16
12 Freddy Maertens  Belgia 15
13 Philippe Thys  Belgia 13
Louis Trousselier  Belgia 13
15 Gino Bartali  Italia 12
Mario Cipollini  Italia 12
Robbie McEwen  Australia 12
Miguel Indurain  Espanja 12
Peter Sagan  Slovakia 12
Erik Zabel  Saksa 12
21 Jean Aerts  Belgia 11
Louison Bobet  Ranska 11
Raffaele Di Paco  Italia 11
André Greipel  Saksa 11
25 Jan Raas  Alankomaat 10
Gerrie Knetemann  Alankomaat 10
Joop Zoetemelk  Alankomaat 10
Walter Godefroot  Belgia 10
Charly Gaul  Luxemburg 10
Maurice Archambaud  Ranska 10
Antonin Magne  Ranska 10
Henri Pelissier  Ranska 10
Thor Hushovd  Norja 10

Kolme ajajaa on yhtenä vuonna voittanut vähintään 8 etappia:

Etappivoitot maittain

Määrä Maa
697  Ranska
471  Belgia
265  Italia
170  Alankomaat
127  Espanja

Nopeimmat etapit

Ranskan ympäriajon nopein etappi ajettiin vuoden 1999 kilpailussa Lavalista Blois'in. Etapin pituus oli 194,5 km ja sen voitti Mario Cipollini ajalla 3 h 51 m 45 s. Cipollinin keskinopeus oli 50,34 km/h. Nopein täysimittainen aika-ajoetappi oli vuoden 2005 avausetappi Fromentinesta Noirmantier-en-l'lle (19 km). Sen voitti David Zabriskie, jonka keskinopeus nopeus oli 54,676 km/h. Chris Boardman ajoi vuoden 1994 prologissa tätäkin nopeammin. Hänen keskinopeutensa 7,2 kilometrin mittaisella etapilla oli 55,152 km/h. Kaikkein nopein etappi Ranskan ympäriajossa on ollut vuoden 2005 67,5 kilometrin mittainen kilpailun joukkueaika-ajo. Etapin voitti Discovery Channel -joukkue, jonka keskinopeus oli 57,32 km/h.

Katso myös

Lähteet

  1. a b c d e f g h i Tour de France Encyclopaedia Britannica. Viitattu 7.11.2019.
  2. Tour de France - the greatest cycling contest on earth France This Way. Viitattu 8.4.2011. (englanniksi)
  3. The history of the Tour de France Tour de France. Viitattu 7.11.2019.
  4. a b c d e Barton, Robin: Suuri pyöräilijän käsikirja, s. 172–181. Suomentanut Korhonen, Juhana. Readme.fi, 2012. ISBN 978-952-220-454-7.
  5. a b http://www.mtv3.fi/urheilu/muutlajit/pyoraily/uutiset.shtml/2012/10/1640499/armstrongilta-vietiin-tour-de-france--voitot
  6. a b http://yle.fi/urheilu/armstrong_menettaa_seitseman_tour_de_francen_voittoaan/6344956
  7. Most wins Pro Cycling Statistics. Viitattu 7.11.2019.
  8. Most starts Pro Cycling Statistics. Viitattu 7.11.2019.
  9. Finland  » Tour de France Pro Cycling Statistics. Viitattu 7.11.2019.
  10. Most stage wins Pro Cycling Statistics. Viitattu 7.11.2019.
  11. http://www.thefreelibrary.com/Cipollini+and+Cannondale+Record+Fastest-Ever+Tour+de+France+Stage+Win-a055093948

Aiheesta muualla