Reichswehr

Nykymaailmassa Reichswehr on aihe, joka saa yhä enemmän merkitystä ja kiinnostusta. Reichswehr on ollut jo jonkin aikaa keskustelun ja tutkimuksen kohteena eri alueilla, ja sen vaikutukset muun muassa yhteiskuntaan, talouteen, terveyteen on herättänyt uteliaisuutta ja kiinnostusta monissa ihmisissä. Tässä artikkelissa tutkimme Reichswehr:tä perusteellisesti, analysoimme sen historiaa, kehitystä ja sen merkitystä nykyään. Lisäksi tarkastelemme erilaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä Reichswehr:stä, tavoitteenamme tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä asiasta.

Reichswehr
Reichswehrin lippu (1921-1935).
Reichswehrin lippu (1921-1935).
Toiminnassa 1919–1935
Valtio Saksa Weimarin tasavalta
Saksa Natsi-Saksa (lyhyesti)
Aselajit Reichsheer
Reichsmarine
Komentajat
Tunnettuja komentajia Hans von Seeckt

Reichswehr (suomeksi käytetty myös nimitystä Saksan valtakunnanpuolustus) oli Saksan asevoimien nimi vuodesta 1921 vuoteen 1935, jolloin kansallissosialistinen hallitus nimesi sen uudelleen Wehrmachtiksi (Puolustusvoima). Versailles’n rauhansopimus rajoitti armeijan koon 100 000 mieheen, mikä oli huomattava lasku vuodesta 1913, jolloin se koostui 780 000 sotilaasta. Tämä vaikutti miehistön laatuun positiivisesti: vain parhailla miehillä oli mahdollisuus jäädä armeijaan. Yhteensä noin 400 000 sotilasta palveli Reichsheerissä sen olemassa olon aikana.

Taustaa

Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä Saksan keisarikunnan joukot hajaantuivat ja niiden miehistö palasi kotiin yksin tai pienissä ryhmissä. Monet liittyivät vapaaehtoisista koottuihin puolisotilaallisiin vapaajoukkoihin (Freikorps), joiden tehtävänä oli turvata yhteiskuntarauhaa vallankumouksellisessa Saksassa sekä turvata valtakunnan raja-alueita 1918–1923.

Perustaminen

Nuoreen Weimarin tasavaltaan perustettiin 6. maaliskuuta 1919 Vorläufige Reichswehr (”väliaikainen valtakunnanpuolustus”), joka koostui Vorläufige Reichsheerista (”väliaikainen valtakunnanarmeija”) ja Vorläufige Reichsmarinesta (”väliaikainen valtakunnanlaivasto”). Saksalla ei saanut olla ilmavoimia Versailles’n rauhan rajoitusten mukaisesti. Maavoimiin kuului aluksi 43 prikaatia.

30. syyskuuta armeija uudelleenjärjesteltiin Übergangsheeriksi (”väliaikainen armeija”). Joukkojen määrä laskettiin 20 prikaatiin. Maavoimissa palveli noin 400 000 miestä, mikä väheni edelleen toukokuuhun 1920 mennessä puoleen. Samalla organisaatio muutettiin käsittämään seitsemän jalkaväki ja kolme ratsuväkidivisioonaa. Prikaatit korvattiin rykmenteillä 1. lokakuuta ja miesmäärä laski rauhansopimuksen mukaiseen 100 000:een. Tämä vaihe kesti 1. tammikuuta 1921 asti, jolloin Reichswehr perustettiin virallisesti.

Organisaatio

Berliinissä sijainnut yleisesikunta 1 johti neljää jalkaväkidivisioonaa ja kahta ratsuväkidivisioonaa. Kasseliin sijoitettu yleisesikunta 2 johti kolmea jalkaväkidivisioonaa ja ratsuväkidivisioonaa.

Vuosina 1933 ja 1934, Hitlerin tultua valtakunnankansleriksi Reichswehr aloitti salaisen laajennusohjelman, josta tuli julkinen Wehrmachtin perustamisen myötä 1935.

Kaasunaamarein ja raskain konekiväärein varustetut Reichswehrin sotilaat ylittävät esteitä urheilujuhlassa Berlin-Lankwitzissa 1. toukokuuta 1932
Reichswehrin sotilaita sotaharjoituksissa 1926. Toinen oikealta Wehrmachtin tuleva kenraalieversti Alfred Jodl.