Reima Pietilä
Nykyään Reima Pietilä on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Reima Pietilä on ollut tärkeässä roolissa ihmisten elämässä aina syntymästään sen vaikutukseen nyky-yhteiskuntaan. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Reima Pietilä:een liittyviä eri näkökohtia ja näkökulmia ja analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla. Sen vaikutuksesta populaarikulttuuriin sen merkitykseen menneessä, nykyisessä ja tulevassa historiassa, sukeltaamme yksityiskohtaiseen analyysiin Reima Pietilä:stä ja sen roolista nykymaailmassa. Tarkastellaan kriittisesti ja pohdiskelevasti Reima Pietilä:n erilaisia vaikutuksia ja seurauksia yrittäen ymmärtää paremmin sen vaikutusta nykyiseen yhteiskuntaan ja tulevaisuuteen.
| Reima Pietilä | |
|---|---|
 Reima Pietilä vuonna 1962. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Frans Reima Ilmari Pietilä |
| Syntynyt | 25. elokuuta 1923 Turku |
| Kuollut | 26. elokuuta 1993 (70 vuotta) Helsinki |
| Puoliso | Raili Pietilä |
| Arkkitehti | |
| Koulutus | Teknillinen korkeakoulu |
| Taidesuuntaus | orgaaninen arkkitehtuuri |
| Merkittävät työt | Kalevan kirkko |
|
|
|
Frans Reima Ilmari Pietilä (25. elokuuta 1923 Turku – 26. elokuuta 1993 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti. Hän valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1953. Vuosina 1973–1979 Pietilä toimi Oulun yliopiston arkkitehtiosaston professorina.
Ura
Pietilä työskenteli opiskeluaikana vuonna 1947 Ilmari Niemeläisen toimistossa sekä vuosina 1948–1949 Einari Teräsvirran ja Ragnar Ypyän toimistoissa ja oli valmistuessaan lähes 30-vuotias. Hänen läpimurtotyönsä oli Brysselin maailmannäyttelyn (1958) Suomen paviljonki, johon hän on kertonut saaneensa innoituksen Aulis Blomstedtilta. Sen suunnittelussa hän käytti tilamoduuleja ja pyrki siinä sekä luonnonmukaiseen että älylliseen tulokseen.
Akateemikon arvonimen vuonna 1982 saanut Pietilä oli Suomen merkittävimpiä nykyarkkitehteja. Hänen työnsä ovat omaleimaisia ja rohkeasti tavanomaisista normeista poikkeavia suomalaisessa rakennustaiteessa. Useimmat töistään Pietilä teki yhdessä vaimonsa Raili Pietilän kanssa. Pietilöitä pidetään usein kansainvälisesti tunnetuimpina suomalaisina arkkitehteina Alvar Aallon jälkeen. Pietilä sai vuonna 1987 elämäntyöstään UIA-kultamitalin (Union internationale des architectes).
Tyyliltään Pietilät edustavat orgaanista arkkitehtuuria.
Reima Pietilä sai 70-vuotissyntymäpäiväjuhlassaan sairauskohtauksen, johon hän kuoli seuraavana päivänä.
Pietilän mukaan on nimetty Tampereella Hervannan kaupunginosassa sijaitseva Pietilänkatu. Koska etunimi ei esiinny kadunnimessä, kaupunki on mahdollisesti halunnut kunnioittaa samalla Raili Pietilän työtä. Pietilät suunnittelivat Hervantaan niin sanotun keskusakselin, ja se on heidän laajin rakennuskokonaisuutensa Suomessa.
Taiteilija Tuulikki Pietilä oli Reima Pietilän sisar. Pietilän ensimmäinen puoliso vuosina 1955–1963 oli kirjailija Maire Harme. Pietilä avioitui arkkitehti Raili Paatelaisen kanssa vuonna 1963. Arkkitehti Annukka Pietilä (s. 1963) on Reima ja Raili Pietilän tytär.
Töitä
- Suomen paviljonki Brysselin maailmannäyttelyssä 1958
- Branderin kahvila, Tampere 1963
- Kalevan kirkko, Tampere 1966
- Dipolin kongressikeskus, Otaniemi, Espoo 1966
- Göran Åkerhielmin huvila, Källskär, Kökar 1969
- Suvikummun asuntoalue, Tapiola, Espoo 1969–1982
- Reidar Särestöniemen ateljee ja galleria Särestö, Kittilä 1972
- Hvitträskin sauna, Kirkkonummi 1975
- Seurakunta- ja vapaa-aikakeskus sekä liikekeskus, Hervanta, Tampere 1979
- Sief Palace Area Buildings: Sief Palacen laajennus, Kuwait 1982
- Lieksan kirkko, Lieksa 1982
- Taikurinhattu-päiväkoti, Pori 1984
- Suomen suurlähetystö, New Delhi, Intia 1985
- Metso, Tampereen kaupungin pääkirjasto, Tampere 1986
- Vanhainkoti Himmeli, Pori 1988–1990
- Hervannan toimintakeskus, Tampere 1989
- Mäntyniemi, tasavallan presidentin virka-asunto, Meilahti, Helsinki 1993
Valokuvia suunnittelutöistä
-
Kalevan kirkko Tampereella 1966 -
Dipoli Espoossa 1966 -
Hervannan kirkko Tampereella 1979 -
Hervannan liikekeskus 1979 -
Tampereen kaupungin pääkirjasto 1986 -
Hervannan toimintakeskus 1989 -
Tasavallan presidentin virka-asunto Helsingissä 1993
Lähteet
- Quantrill, Malcolm: Reima Pietilä. Suomentanut Kaarina Turtia. Helsinki: Otava, 1987. ISBN 951-1-09143-3.
Viitteet
- ↑ a b c Reima Pietilä 1923–93. Mitä Missä Milloin 1994, s. 136. Otava 1993. ISBN 951-1-12765-9
- ↑ a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 551. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ Quantrill, s. 27
- ↑ Quantrill, s. 28.
- ↑ Rakennustaiteen museo. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Reima Pietilä (archive.today webpage capture) UIA Union Internationale des Architectes. Arkistoitu 8.3.2015. Viitattu 20.8.2018. (ranskaksi)
- ↑ Reima Pietilä, uuden arkkitehtuurin guru yle.fi. Viitattu 25.8.2019.
- ↑ Valkama, Johanna: Aatoksenkadulta Yliskujalle: tutkielma Hervannan kadunnimistä (PDF) (pro gradu -tutkielma, s. 26–27) 2008. Tampere: Tampereen yliopisto. Viitattu 10.8.2017.
- ↑ Hervanta-raitti (PDF) 2016. Tampere: Tampereen kaupungin kulttuuripalvelut. Viitattu 10.8.2017.
- ↑ Quantrill, s. 26
- ↑ Kreivin paratiisisaari kokar/sv. Viitattu 14.12.2023.
Kirjallisuutta
- Broner, Kaisa: Arkkitehtuurin visiot: Reima Pietilä ja muodon merkitykset. Helsinki: Oku Publishing, 2019. ISBN 978-952-67872-2-0.
- Keinänen, Timo: ”Pietilä, Reima (1923–1993)”, Suomen kansallisbiografia, osa 7, s. 685–688. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-448-7. Teoksen verkkoversio.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Reima Pietilä Wikimedia Commonsissa
- Kalevan kirkko. Virtual Tampere.
- Kirjastotalo Metso. Virtual Tampere.
- Hervannan elokuvateatteri. Virtual Tampere.
- Pietilä, Reima hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||||||
