Rita Levi-Montalcini
Tämä artikkeli tutkii Rita Levi-Montalcini:n vaikutusta ja merkitystä nyky-yhteiskunnan eri alueilla. Ilmestymisestään lähtien Rita Levi-Montalcini on ollut perustavanlaatuinen rooli ihmisten elämässä, ja se on vaikuttanut kulttuurisiin, sosiaalisiin, taloudellisiin ja poliittisiin näkökohtiin. Kautta historian Rita Levi-Montalcini on ollut tutkimuksen ja kiinnostuksen kohde, joka on herättänyt keskustelua ja pohdiskelua sen tärkeydestä ja merkityksestä. Kriittisen analyysin avulla pyrimme ymmärtämään paremmin Rita Levi-Montalcini:n vaikutusta eri aloilla sekä sen nykyisyyttä ja tulevaisuutta yhä enemmän toisiinsa kytkeytyvässä ja toisistaan riippuvaisessa maailmassa.
| Rita Levi-Montalcini | |
|---|---|
 Levi-Montalcini vuonna 2009 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. huhtikuuta 1909 Torino, Italia |
| Kuollut | 30. joulukuuta 2012 (103 vuotta) Rooma, Italia |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | neurologia |
| Palkinnot |
 Nobelin lääketieteen palkinto (1986)National Medal of Science (1987) |
|
|
|
Rita Levi-Montalcini (22. huhtikuuta 1909 Torino – 30. joulukuuta 2012 Rooma) oli italialainen neurologi. Hänelle myönnettiin vuoden 1986 Nobelin lääketieteen palkinto yhdessä yhdysvaltalaisen Stanley Cohenin kanssa. Palkinto annettiin solujen kasvutekijöihin liittyvistä solubiologiaa mullistaneista tutkimuksista. Levi-Montalcini oli 103-vuotiaana pisimpään elänyt Nobel-palkinnon saaja. Hän oli Italian elinikäinen senaattori vuodesta 2001.
Nobel-palkinto
Nobel-palkinto annettiin solujen ja elinten kasvun ymmärtämisestä. Levi-Montalcini ja Stanley Cohen löysivät hermokasvutekijän (Nerve Growth Factor, NGF) ja epidermaalisen kasvutekijän (Epidermal Growth Factor, EGF). He osoittivat, miten solun kasvua ja erilaistumista säädetään. Löydöt olivat uraauurtavia perustutkimuksen kannalta. Ne auttoivat myös ymmärtämään monia tauteja kuten dementiaa ja kasvaimia sekä haavojen paranemista. Keksinnön uskottiin parantavan hoitomenetelmiä ja edistävän lääkkeiden kehitystä.
NGF oli ensimmäinen tunnettu neurotrofinen tekijä. Neurotrofiset tekijät ovat valkuaisaineita, jotka säätelevät hermoston kehitystä ja toimintaa. Hermon kasvutekijän tuotanto lisääntyy tulehduksissa ja niillä on yhteyksiä moniin sairauksiin, muun muassa Alzheimerin tautiin, masennukseen, kipuun ja astmaan. EGF stimuloi ihon ja silmän sarveiskalvon kehitystä. Myöhemmin Cohen ja muut osoittivat, että EGF stimuloi useiden erilaisten solujen kehitystä. Myöhemmin on löydetty useita muitakin kasvutekijä, kuten DGF, interleukiini FGF ja ECGF.
Ura
Levi-Montalcini päätti opiskella lääketiedettä perhetuttavan kuoltua syöpään. Hän opiskeli Torinossa lääketiedettä 1930–1936 Giuseppe Levin ohjaamana. Valmistuttuaan hän työskenteli Levin assistenttina. Benito Mussolinin vuonna 1938 julistama Manifesto della Razza ja juutalaisvastaiset lait heikensivät hänen tieteellistä uraansa Italiassa. Syyskuussa 1946 hän sai professori Victor Hamburgerilta kutsun lukukaudeksi Washingtonin yliopistoon St. Louisissa (Missouri, Yhdysvallat). Lukukausi venyi 30 vuodeksi. Yhdysvalloissa hän eristi yhteistyössä Cohenin kanssa epidermaalisen kasvutekijän (Epidermal Growth Factor, EGF) syöpäkudoksesta, jossa hermot kasvoivat nopeasti. He loivat käsitteen neurotrofinen tekijä. Levi-Montalcini sai professorin arvon vuonna 1958. Vuodesta 1962 hän työskenteli sekä Roomassa että St. Louisissa. Hän ohjasi Roomassa neurobiologian tutkimuskeskusta 1961–1969 ja solubiologian laboratoriota 1969–1971.
Perhe
Levi-Montalcinin perhe on sefardijuutalainen. Isä Adamo Levi oli sähköinsinööri ja lahjakas matemaatikko. Äiti Adele Montalcini oli lahjakas maalari. Vanhin veli Gino Levi-Montalcini (k. 1974) oli kuuluisa italialainen arkkitehti ja professori Torinossa. Viisi vuotta vanhempi sisko Anna elää Torinossa. Kaksossisko Paola Levi-Montalcini (k. 2000) oli tunnettu maalari. Levi-Montalcini on kirjoittanut omaelämäkerran vuonna 1988: In Praise of Imperfection: My Life and Work. Basic Books, New York.
Palkinnot ja kunnianosoitukset
Vuonna 1968 Levi-Montalcini valittiin kymmenentenä naisena Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian jäseneksi. Hän sai Nobel-palkinnon vuonna 1986. Samana vuonna hänelle myönnettiin myös Albert Lasker -palkinto lääketieteellisestä perustutkimustyöstä.
Vuonna 1987 hän sai National Medal of Sciencen. Palkinnon myöntää Yhdysvaltain presidentti merkittävästä tieteellisestä saavutuksesta.
Vuonna 2001 Italian presidentti Carlo Azeglio Ciampi nimitti Levi-Montalcinin Italian elinikäiseksi senaattoriksi.
Lähteet
- ↑ D’Emilio, Frances: Nobel scientist Rita Levi-Montalcini dies in Rome Yahoo! News. 30.12.2012. Yahoo! Inc.. Viitattu 30.12.2012. (englanniksi)
- ↑ Lehdistötiedote: Nobel-palkinto 1986
- ↑ Kivun mekanismit, Hermon kasvutekijä, Terveyskirjasto
- ↑ Clinical relevance of the neurotrophins and their receptors
- ↑ Paola: Museo laboratorio d'arte contemporanea dell'Università La Sapienza
- ↑ Paola: Portfolio italia netmagazin
- ↑ Paola
- ↑ Geocities Rita Levi-Montalcini – Autobiography
- ↑ Albert Lasker Award for Basic Medical Research 1986
- ↑ The President's National Medal, Biological Sciences 1987
- ↑ Senaattori Levi-Montalcini
Aiheesta muualla
- Biography The Nobel Foundation
- Neurotrophic factors (Arkistoitu – Internet Archive) GDNF and p75 Neurotrophin Receptor in Development and Disease, Kirmo Wartiovaara, Helsingin yliopiston verkkojulkaisut, Helsinki 1999 (Kaupallinen käyttö kielletty)
- Is love just a chemical? The Guardian 29.11.2005
- Rita Levi-Montalcinin muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
| ||||||||||||||||||||||
