Robert Schuman

Tässä artikkelissa perehdymme Robert Schuman:een, aiheeseen, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua viime aikoina. Robert Schuman on aihe, joka on herättänyt asiantuntijoiden, harrastajien ja suuren yleisön huomion, koska sillä on merkitystä useilla aloilla. Yhteiskuntavaikutuksesta populaarikulttuuriin Robert Schuman on osoittautunut erittäin tärkeäksi aiheeksi nykyään. Tässä artikkelissa tutkimme Robert Schuman:n eri puolia analysoimalla sen alkuperää, kehitystä ja vaikutusta yhteiskuntaan. Lisäksi tarkastelemme mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita ja pohdimme niiden merkitystä nykymaailmassa.

Tämä artikkeli kertoo ranskalaisesta poliitikosta ja yhdestä EU:n perustajasta. Robert Schuman -rakennus kertoo hänen mukaansa nimetystä rakennuksesta. Robert Schumann kertoo saksalaisesta säveltäjästä.
Robert Schuman
Ranskan pääministeri
Presidentti Vincent Auriol
Edeltäjä Paul Ramadier
Seuraaja André Marie
Edeltäjä André Marie
Seuraaja Henri Queille
Euroopan parlamentin puhemies
Edeltäjä Hans Furler
Seuraaja Hans Furler
Ranskan ulkoministeri
Edeltäjä Georges Bidault
Seuraaja Georges Bidault
Ranskan oikeusministeri
Edeltäjä Emmanuel Temple
Seuraaja François Mitterrand
Henkilötiedot
Syntynyt29. kesäkuuta 1886
Luxembourg
Kuollut4. syyskuuta 1963 (77 vuotta)
Scy-Chazelles, Moselle
Ammatti asianajaja
ArvonimiKunnianarvoisa
Tiedot
Puolue Mouvement Républicain Populaire
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.robert-schuman.com
Robert Schumanin postimerkki

Robert Schuman (29. kesäkuuta 1886 Luxembourg4. syyskuuta 1963 Scy-Chazelles, Moselle, Ranska) oli syntyperältään luxemburgilais- ranskalainen poliitikko. Hän oli Ranskan pääministeri 1947–1948. Häntä pidetään yhtenä Euroopan unionin isistä.

Schuman syntyi Luxemburgissa. Hänen vanhempansa olivat Lothringenista. Hän sai Ranskan kansalaisuuden vuonna 1919, kun Lothringenista tuli osa Ranskaa. Schumanin äidinkieli oli luxemburgin kieli ja toinen kieli saksa. Hän oppi ranskan kielen koulussa kuten kaikki luxemburgilaiset, mutta puhui ranskaa saksalaisella korostuksella. Schuman suoritti 1910 oikeustieteellisen tutkinnon Humboldtin yliopistossa Berliinissä. Hänestä tuli lakimies, ja hän palveli Saksan armeijassa ensimmäisen maailmansodan aikana ja oli Metzin kaupunginvaltuuston jäsen, kuten myös Katholikentagin.

Ensimmäisen maailmansodan seurauksena Ranska otti takaisin ElsassLothringenin alueen (ranskaksi: Alsace ja Lorraine). Schuman osallistui Ranskan politiikkaan. Vuonna 1919 hänet valittiin Thionvillesta varasijalle parlamenttiin, jossa hän toimi vuoteen 1940 asti. Hän osallistui merkittävästi Lex Schumanin työstämiseen ja läpimenoon. Schuman tutki ja paljasti Lothringenin terästeollisuuden sodanjälkeisen korruption.

Vuonna 1940 Gestapo pidätti Schumanin, mutta hän pakeni 1942 ja liittyi Ranskan vastarintaliikkeeseen.

Sodan jälkeen Schuman oli yksi keskustalaisen Mouvement Républicain Populaire -puolueen perustajista. Hänestä tuli Ranskan pääministeri marraskuusta 1947 syyskuuhun 1948 ja myös ulkoministeri alkaen toisesta hallituksestaan heinäkuusta 1948 aina tammikuuhun 1953. Schuman kutsui 9. toukokuuta 1950 pitämässään puheessa Jean Monnetin kehotuksesta saksalaiset hallitsemaan yhteisesti maiden hiilivaroja ja terästeollisuutta. Tämä muodosti Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustan, josta kehittyi nykyinen Euroopan unioni. Puhe tunnetaan Schumanin julistuksena, ja 9. toukokuuta Eurooppa-päivänä.

Vuonna 1958 Schuman sai Karlspreisin (Kaarle Suuri -palkinnon) Aachenin kaupungin myöntämänä Euroopan idean ja rauhan edistämisestä. Brysselissä hänen mukaansa on nimetty metroasema, tori ja rautatieasema (ransk. Bruxelles-Schuman, hollanniksi: Brussel-Schuman).

Vuosituhannen vaihteessa joukko yksityishenkilöitä alkoi kerätä aineistoa Schumanin julistamiseksi autuaaksi (beatifikaatio), mikä olisi ensimmäinen askel kohti julistamista katolisen kirkon pyhimykseksi. Aiheesta keskusteltiin julkisuudessa vuonna 2004, mutta Vatikaanin kanta ei ollut kovin myönteinen.

Lähteet

Viitteet

  1. Robert Schuman Encyclopedia Britannica. Viitattu 2.12.2013.
  2. Pääministerin nimike tuli käyttöön vasta Viidennen tasavallan myötä vuonna 1958. Sitä ennen tittelinä, kuten Robert Schumaninkin kohdalla, oli Neuvoston puheenjohtaja eli neuvoston presidentti.
  3. Vatican resists drive to canonise EU founder Telegraph. Viitattu 2.12.2013.