Runeberginpuisto
Seuraavassa artikkelissa tutkimme Runeberginpuisto:n aihetta perusteellisesti ja käsittelemme sen vaikutuksia, ominaisuuksia ja merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Analysoimme erilaisia asiantuntijoiden näkökulmia ja mielipiteitä aiheesta sekä tapaustutkimuksia ja konkreettisia esimerkkejä, jotka auttavat ymmärtämään paremmin tämän aiheen merkitystä. Lisäksi käsittelemme mahdollisia tulevaisuuden trendejä, jotka liittyvät Runeberginpuisto:een ja sen vaikutuksiin eri alueilla. Näiden linjojen mukaisesti pyrimme tarjoamaan kattavan yleiskatsauksen Runeberginpuisto:stä ja tarjoamaan lukijoillemme laajan käsityksen tästä kiehtovasta aiheesta.
Runeberginpuisto sijaitsee Turussa aivan Aurajoen kupeessa Kirjastosillan ja Auransillan välisellä osuudella Hämeenkadun ja Itäisen rantakadun välissä.
Puiston rakentaminen aloitettiin vuonna 1834 ja se sai valmistuttuaan nimeksi Tullihuoneentori lähellä sijainneen tullihuoneen mukaan. Puistoa nimitettiin myös Keittohuoneen puistikoksi kiviterassin alla olleen merimiesten yhteiskeittiön vuoksi. Vuonna 1929 keittohuone muutettiin sähkölaitoksen muuntamoksi ja puistoa korotettiin. Hieman tätä ennen, vuonna 1928, puistoon oli saatu Wäinö Aaltosen veistämä Liljan patsas. Monet turkulaiset tuntevatkin patsaan Liljan puistona. Patsaaseen liittyy vuodesta 1945 katkeamattomana jatkunut vappuperinne, Liljan lakitus. Sen on perinteisesti hoitanut Turun yliopiston hammaslääketieteen opiskelijat.
Sähkömuuntamon lounaispäätyyn rakennettiin 1960-luvulla luola, johon sijoitettiin vessa, kioski ja puhtaanapitolaitoksen varasto. Sinne avautui vuonna 1988 nykyinen Titanik-taidegalleria. Vuonna 2008 puistoon tehtiin mittavia parannustöitä, muun muassa puiston tukimuuria korjattiin sortumavaaran vuoksi, mutta puisto on vieläkin hyvin pitkälti 1920-luvun asussaan.
Lähteet
- ↑ a b Runebergin puisto Turun kaupunki. Viitattu 2.5.2018.
- ↑ Info - Titanik Titanik-galleria. Viitattu 2.5.2018.