Ruotsin kulttuuri

Osa artikkelisarjaa
Ruotsin kulttuuri
Yhteiskunta Historia Kieli Ruotsalaiset Uskonto Kristinusko Mytologia
Taiteet ja kirjallisuus Arkkitehtuuri Taide Kirjallisuus Musiikki
Muut Keittiö Elokuva Urheilu
Symbolit Lippu Vaakuna Svea-mamma Kansallislaulu Taalainmaanhevonen
n k m

Ruotsin kulttuuri sisältää kaiken kulttuurielämän Ruotsissa, mutta ruotsalainen kulttuuri luokitellaan yleensä länsimaiseksi tai tarkemmin pohjoismaiseksi kulttuuriksi.

Kulttuurivaikutteet

Ruotsin kulttuuri on saanut vaikutteita viikinkiajasta myöhäiskeskiajalle ennen kaikkea muualta Pohjolasta. Keskiajalla myös katolinen kirkko sekä Saksan kulttuuri näkyivät myös Ruotsissa. 1700-luvulla suurimmat vaikutteet tulivat Ranskasta, 1800-luvulla jälleen Saksasta. Toisen maailmansodan jälkeen englanninkielisten maiden kulttuuri on ollut hallitsevassa asemassa. Amerikkalaistumisesta huolimatta eurooppalainen kulttuuri koetaan kuitenkin yhä läheiseksi. Ruotsalaiset osallistuvat EU-maiden asukkaista kaikista aktiivisimmin erilaisiin kulttuuritapahtumiin.

Kirjallisuus

Pääartikkeli: Ruotsin kirjallisuus

Ruotsinkielisen kirjallisuuden historia alkoi riimukivistä sekä muinaispohjoismaisista kielistä ja niiden myöhemmistä muodoista. Rökstenen-riimukiven pitkiä kaiverruksia pidetään todellisena kirjallisena teoksena, jonka tarkoituksena on ollut säilyttää pala muinaispohjoismaista mytologiaa. Vanhimmat ruotsiksi kirjoitetut tekstit olivat keskiaikaiset maakuntalait, jotka kirjoitettiin 1200-luvulla ja 1300-luvun alussa. Keskiajalla lähes kaikki kirjallisuus liittyi uskontoon ja oli kirjoitettu latinaksi. Ruotsin vanhin lähdeteos on Eerikinkronikka. Tyypillinen ruotsinkielinen renessanssikirjallisuus vallitsi 1600-luvulla. Ensimmäinen ruotsinkielinen romaani, Urban Hjärnen Stratonice, julkaistiin 1665–1668. Georg Stiernhielmin runokokoelma oli ensimmäinen merkittävä ruotsinkielinen runokokoelma. Samaan aikaan näiden kanssa toimi Lars Wivallius, ja Lasse Lucidor tuli hieman myöhemmin. Asiaproosan tärkein edustaja oli Olof Rudbeck vanhempi, joka harvinaislaatuisella Atlanticallaan teki tunnetuksi suurruotsalaisen goottilaisen historiankirjoituksen. Kustaa III edisti kulttuuria monella tapaa, muun muassa perustamalla Ruotsin Akatemian.

Ruotsalainen romantiikka (myöhemmin harhaanjohtavasti kutsuttu uusromantiikaksi) lähti liikkeelle Auroraförbundet-kirjallisuusseurasta. Liikkeellepanijoihin kuului P. D. A. Atterbom, johon vaikutti vahvasti Friedrich von Schellingin filosofia. Omana aikanaan vähemmän tunnettuja mutta myöhemmin arvostettuja henkilöitä ovat Stagnelius ja Clas Livijn. Götiska förbundet (Gööttiläinen liitto) edusti kansallisromanttisempaa suuntausta, jonka tunnetuimmat edustajat nykyaikana ovat Esaias Tegnér ja Erik Gustaf Geijer. Ruotsin romantiikan keskeisen kirjallisen tuotannon on tehnyt Carl Jonas Love Almqvist. Muun muassa Almqvistin romaani Det går an (suom. Käy laatuun) ja muut proosatekstit ovat olleet uraauurtavia kirjalliselle realismille. Suomessa taas vaikutti Johan Ludvig Runeberg.

August Strindberg hallitsi ruotsinkielistä kirjallista kenttää 1880-luvulta eteenpäin aina kuolemaansa saakka. Hän oli yksi ensimmäisistä, jotka toivat kirjallisen naturalismin Ruotsiin. Häntä pidetään yhtenä Ruotsin tärkeimmistä kirjailijoista muun muassa töillään Punainen huone ja Neiti Julie. Stringberg kirjoitti sekä proosaa että runoutta, mutta on kansainvälisesti parhaiten tunnettu näytelmistään.

Aikakauden muita merkittäviä kirjailijoita olivat Albert Ulrik Bååth, Fredrika Bremer, Emilie Flygare-Carlén ja Ola Hansson. Selma Lagerlöfistä tuli suuri kansanvalistaja, joka teoksellaan Peukaloisen retket villihanhien seurassa opetti lapsille Ruotsin maantiedettä. Verner von Heidenstam erosi naturalismista ja realismista ja kirjoitti sen sijaan romantiikasta, individualismista ja sensualismista. Uusi kirjallinen aikakausi saapui Ruotsiin Gustaf Frödingen esikoisteoksen Guitarr och dragharmonika (1891) myötä. Muita aikakauden uusromantikkoja ja symbolisteja ovat Hjalmar Söderberg, Bo Bergman, Axel Wallengren, Sven Lidman ja Sigurd Agrell.

Ruotsalainen runous sai vahvoja vaikutteita modernismista: sen muoto hylkäsi kaikki runomitat ja muuttui kokeilevaksi. Modernismiin lasketaan kuuluvaksi Pär Lagerkvist, Edith Södergran, Karin Boye, Stig Dagerman ja Artur Lundkvist. Ruotsalaisessa 1900-luvun kirjallisuudessa on paljon kirjallisuutta, joka kuvaa alempia yhteiskuntaluokkia, erityisesti maaseudun väestöä. Maataloustyöstä kirjoittava kirjailijaryhmä Statarskolan oli poliittisesti räjähdysaltis. Monet ruotsalaisista työläiskirjailijoista olivat itseoppineita, esimerkiksi Ivar Lo-Johansson. Vilhelm Moberg on ehkä tunnetuin tästä kirjailijaryhmästä, jonka eturintamaan kuuluvat Eyvind Johnson, Harry Martinson, Moa Martinson, Per Anders Fogelström, Jan Fridegård ja Jarl Sjöblom.

Yhteiskunnan poliittinen aktivismi lisääntyi 1960-luvulla, ja dokumenttiromaani sai tärkeän roolin. Jan Myrdal toi esiin käsitteen ”raporttikirja”, ja P. C. Jersild kuvasi tutkimusta, sairaanhoitoa ja byrokratiaa. Astrid Lindgren saavutti suurta kansainvälistä menestystä romanttisilla ja lapsirakkailla kertomuksillaan Peppi Pitkätossusta ja Ronja Ryövärintyttärestä. Lindgren on yksi maailman luetuimmista kirjailijoista ja on lukijakunnallaan ylivoimaisesti suurin ruotsalaisen kirjallisuuden symboli. Myös nykyajan dekkarikirjailijat Sjöwallista ja Wahlööstä Jan Guillouhin ja Henning Mankelliin ovat saaneet suurta menestystä ulkomailla.

Musiikki

Pääartikkeli: Ruotsalainen musiikki

Ruotsalainen kansanmusiikki oli suosittua pääasiassa maalaisväestön keskuudessa 1600-luvulta 1800-luvun lopulle saakka. Monet yhdistävät ruotsalaiseen kansanmusiikkiin pelimannimusiikin: tanssimusiikin, jota säestettiin usein viululla. Pelimannimusiikkiin kuuluvat erilaiset marssit sekä tanssirytmiin soitettavat polska, valssi, schottis, hambo ja polkka. Ruotsalainen klassinen musiikki, joka kehittyi aina 1600-luvulta eteenpäin, on tyyliltään länsimaista klassista musiikkia. Ruotsin tunnetuin barokkisäveltäjä on Johan Helmich Roman, jota kutsutaan ruotsalaisen musiikin isäksi. Franz Berwaldsin soittotaidot toivat hänelle hieman kunniaa hänen elinaikanaan. Ruotsalaisiin romantiikan ajan muusikoihin kuuluvat Hugo Alfvén, Wilhelm Peterson-Berger ja Wilhelm Stenhammar. Modernismia Ruotsissa edustaa muun muassa Hilding Rosenberg ja uusklassismia Lars-Erik Larsson.

Carl Michael Bellmania pidetään Ruotsin kansallisrunoilijana ja hän on vaikuttanut suuresti myöhempiin runoilijoihin. Bellman on innoittanut muun muassa Evert Taubea ja Cornelis Vreeswijkia. Ruotsi on synnyttänyt myös useita tunnettuja oopperalaulajia. ”Ruotsalainen satakieli” Jenny Lind konsertoi ympäri maailmaa 1850-luvulla. Sata vuotta myöhemmin Jussi Björling nousi maailmalla tunnetuksi nimeksi. Birgit Nilssonia voidaan kutsua maailmanluokan sopraanoksi. Eric Ericson lasketaan kansainvälisesti yhdeksi maailman parhaista kapellimestareista ja on vahva syy ruotsalaisen ”kuoromaailman” muodostumiseen.

Nykyaikainen ruotsalainen populaarimusiikki on menestynyt kansainvälisesti. Muusikot Arne Domnérus ja Lars Gullin olivat mukana nostamassa ruotsalaisen jazzin maailmankartalle. Vuonna 1974 Björn Skifs nousi Yhdysvaltojen single-listan kärkeen. Abba teki samoin vuonna 1976. 1980-luvun loppupuolella kansainväliseen suosioon nousi muun muassa Roxette, ja ruotsalaisesta musiikista onkin tullut suosittua ympäri maailmaa. Lauluntekijät Denniz Pop ja Max Martin ovat tehneet musiikkia monille tunnetuille artisteille. Ruotsalainen musiikki myy hyvin myös Ruotsin ulkopuolella. Tutkimus vuodelta 1999 paljasti, että vain isobritannialainen ja yhdysvaltalainen musiikki menestyvät ruotsalaista musiikkia paremmin kansainvälisesti. Tutkimuksen teon jälkeen ruotsalaisen musiikin vienti on vaihdellut suuresti.

Erityisen ruotsalaisiin musiikki-ilmiöihin kuuluvat muun muassa huuliharpun käyttö sekä musiikkigenre dansband. Huuliharppua on ehdotettu jopa Ruotsin kansallissoittimeksi. Ruotsin musiikkikulttuurille omaperäistä on myös sen kansanläheisyys. Kunnallisten musiikkikoulujen ansiosta moni on oppinut soittamaan ja laulamaan, ja kuorolaulanta on Ruotsissa erittäin suosittua.

Ruotsi on toiseksi menestynein maa Eurovision laulukilpailussa kuudella voitollaan..

Kuvataide

Pääartikkeli: Ruotsin taide

Yleisesti ottaen ruotsalainen taide on historiansa aikana saanut eniten vaikutteita mannermaisesta Länsi-Euroopasta. Aikaisimmat kuvataideteokset, kalliomaalaukset, näkyvät symbolien, kuvioiden ja jäljennösten muodossa kallioseinämissä ja niitä tehtiin jo kenties 7000 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Yksi ensimmäisistä tunnetuista kalliomaalausten tekijöistä oli riimukirjoittaja Balle Punainen, joka vaikutti 1000-luvun loppupuolella.

Kristinuskon saapumista seurasi uusi ikonografia, joka mestari Albertus Pictorin johdolla elävöitti kuvakertomuksia Keski-Ruotsin kirkoissa 1400-luvun loppua kohden. Useita taiteilijoita palkattiin Luoteis-Euroopasta. Kustaa Vaasan ajoilta tunnettu ruotsalainen taidemaalari Urban Larsson maalasi Sivuaurinko-taulun vuonna 1535. Kaksi suurvalta-ajan suurta nimeä olivat lisäksi David Klöker Ehrenstrahl, muoto- ja vertauskuvien maalaaja, sekä Erik Dahlbergh. Tyylillisesti aikakausi sijoittui renessanssiin ja barokkiin. Vapauden aika merkitsi suurta kulttuurillista nousukautta. Sen tyylinä oli rokokoo, jota myöhemmin seurasi Ruotsissa kustavilaiseksi kutsuttu tyyli. Kustavilaisuuden merkittäviä edustajia olivat Johan Pasch, Per Krafft vanhempi, Alexander Roslin, Peter Adolf Hall ja ehkä ennen kaikkea kuvanveistäjä Johan Tobias Sergel.

Kustaa III:n kuoleman jälkeen alkoi pysähtyneisyyden aikakausi. Talonpoikaismaalaustaide kuitenkin kukoisti. Tämän jälkeen romantiikka leimasi taidetta useiden vuosikymmenten ajan August Malmströmin kaltaisten nimien johdolla. Maisemamaalaus nousi yleiseksi suuntaukseksi 1800-luvun puolivälistä lähtien, kärkinimenään Marcus Larsson. Muun muassa Carl Gustav Hellqvistin ja Gustaf Cederströmin ansiosta historiamaalaaminenkin kasvatti suosiotaan laajalti kyseisenä ajanjaksona. Taitavan omaperäistä kuvahahmotusta kehittivät eri taidesuuntauksissa Carl Fredrik Hill ja Ernst Josephson.

Ruotsalainen taide alettiin huomata kansainvälisesti 1800-luvun loppua kohti. Suuri lahjakkuus oli Anders Zorn, jolle myönnettiin ensimmäinen palkinto Pariisin maailmannäyttelyssä 1889. Myös Carl Larssonin tunnelmalliset idyllit saavuttivat valtavan suosion. Muita suuria nimiä olivat Bruno Liljefors, Richard Bergh ja August Strindberg. Kehitys oli nopeaa vuosisadan vaihtuessa. Huomiota alkoivat saada myös naistaiteilijat, kuten Hanna Pauli. Vaikuttavat kuvanveistäjät, kuten Carl Eldh ja Carl Milles, aloittivat työskentelynsä. Samaa sukupolvea edusti myös itseoppinut puunveistäjä ja realistinen kansankuvaaja Axel Petersson Döderhultarn.

Modernismi alkoi vaikuttaa ruotsalaiseen taiteeseen niin kutsuttujen ”vuoden 1909 miesten” myötä. Heillä oli Matisse-vaikutteinen ryhmä, johon kuuluivat esimerkiksi Isaac Grünewald ja Sigrid Hjertén. Muita abstrakteja muotoja edustivat Nils von Dardel ja Gösta Adrian Nilsson. 1920-luvun puolivälistä pari vuosikymmentä eteenpäin olivat ruotsalaiselle taiteelle ominaista surrealismi ja ekspressionismi. Ekspressionismin edustajia olivat Göteborgin koloristit, esimerkiksi Sven X. Erixson ja kuvanveistäjä Bror Hjorth. Formalistisempi, abstrakti minimalismi kehittyi myöhemmin Olle Bærtlingin johdolla.

Toisen maailmansodan jälkeen ruotsalainen taide koki jonkinlaisen nousukauden. 1930-luvun työläisten kuvaajat, kuten maalari Albin Amelin sekä graafikko, piirtäjä ja monumentaalimaalari Torsten Billman, jatkoivat töitään työväkeä kuvastaen. Graafisten kirjakuvitusten ja suurten freskojen ansiosta Torsten Billman tavoitti lisäksi aivan uuden yleisön. 1940 perustettiin Taide ja kansa -yhdistys, jonka tavoitteena oli kehittää yhteyttä taiteen ja kansan välillä.

Vuosi 1947 toi mukanaan konkretismin muun muassa Lennart Rodhen ja Olle Bonniérin kautta. 1950-luvulla kuvaan astui puolestaan ekspressionisteja kuten Torsten Renqvist ja epämuodollisempia maalareita kuten Rune Jansson. 1960-luvulla uusi joukko taiteilijoita vakiinnutti asemansa. Jotkut heistä ottivat vaikutteita 30-luvun dadaismista. Lisäksi ilmestyi uusia ilmaisukeinoja kuten elokuva, performanssi, äänitaide. Tuona aikana merkittäviä ruotsalaisia taiteilijoita olivat Öyvind Fahlström ja Carl Fredrik Reuterswärd.

1970-luvun loppupuolella modernismin muodollisemmasta luonteesta poikennut taide toimi pohjana 1980-luvun alussa syntyneelle postmodernistiselle liikkeelle. Kyseisinä vuosikymmeninä jopa maalaustaide vahvistui uudelleen. Tärkeiksi nimiksi nousivat Cecilia Edefalk, Ola Billgren ja Max Book. 1990-luvusta lähtien on pelkistetty maalaustaide alkanut astua syrjään muiden taidemuotojen kuten installaatioiden, videoiden, valokuvaamisen ja performanssien tieltä. 1990-luvulle tyypillisiä nimiä olivat esimerkiksi Dan Wolgers, Annika von Hausswollf ja Ernst Billgren. Myös taiteilija Lars Vilks on saanut paljon huomiota yhteiskunnallisilla töillään. Muita 2000-luvulla asemansa kansainvälisesti vakiinnuttaneita ovat muun muassa Ann-Sofi Sidén, Annika Larsson, Carl Michael von Hausswolff ja Miriam Bäckström.

Elokuva

Pääartikkeli: Elokuva Ruotsissa

Ruotsalainen elokuva menestyi jo varhain. Näyttelijät Greta Garbo ja Ingrid Bergman ja ohjaaja Ingmar Bergman menestyivät 1900-luvulla. Lasse Hallström, Roy Andersson ja Lukas Moodysson kuuluvat jo seuraavaan sukupolveen.

Arkkitehtuuri

Pääartikkeli: Ruotsalainen arkkitehtuuri

Ruotsalaisen arkkitehtuurin kulta-aikaa oli 1920-luku. Funktionalismi tuli Skandinaviaan Tukholman maailmannäyttelyssä 1930, jossa Gunnar Asplund oli pääsuunnittelijana. Seuraavina vuosikymmeninä Ruotsin arkkitehtien tärkein tehtävä oli asuntojen suunnittelu, sillä hyvinvointivaltion tavoitteena oli tuottaa kohtuuhintaisia toimivia asuntoja kaikille. Puhtainta funktionalismia pehmennettiin kansallisilla vaikutteilla.

Maailmanperintökohteet

Unescon maailmanperintöluettelossa on Ruotsista 13 kulttuurikohdetta, yksi luontokohde eli Höga Kusten ja yksi ”sekakohde”, Laponia. Kulttuurikohteet ovat Tanumin kalliopiirrokset, Etelä-Öölannin maatalousmaisema, Birka ja Hovgården viikinkiajalta, Suuren kuparivuoren kaivosalue Falunissa 1200-luvulta, Visbyn hansakaupunki, Gammelstadin kirkonkylän puutalot ja 1400-luvun kirkko Luulajassa, 1600-luvun markkinajohtaja Engelsbergin terästehdas, Karlskronan satamakaupunki 1600-luvulta, Drottningholmin kuninkaallinen tila 1700-luvulta, Skogskyrkogården 1900-luvun alusta sekä Grimetonin radioasema 1920-luvulta.

Lähteet

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ruotsin kulttuuri Wikimedia Commonsissa

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv:Kultur i Sverige