Särkisalo

Tässä artikkelissa Särkisalo:n aihetta käsitellään objektiivisesta ja yksityiskohtaisesta näkökulmasta. Tarkastellaan erilaisia ​​Särkisalo:een liittyviä lähestymistapoja ja näkökulmia tavoitteena tarjota lukijalle täydellinen ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta. Asiaankuuluvia näkökohtia analysoidaan, dataa esitellään ja alan asiantuntijoiden mielipiteitä tarjotaan. Tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota laaja ja monipuolinen yleiskatsaus, jonka avulla lukija voi saada syvän ja perustellun käsityksen Särkisalo:stä.

Särkisalo
Finby
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Salo

vaakuna

sijainti

Näkymä Ulkoluodolle Särkisalossa.
Näkymä Ulkoluodolle Särkisalossa.
Sijainti 60°06′50″N, 022°57′00″E
Lääni Länsi-Suomen lääni
Maakunta Varsinais-Suomen maakunta
Seutukunta Salon seutukunta
Kuntanumero 784
Hallinnollinen keskus Särkisalon kirkonkylä
Perustettu 1868
Liitetty 2009
– liitoskunnat Salo
Halikko
Kiikala
Kisko
Kuusjoki
Muurla
Perniö
Pertteli
Suomusjärvi
Särkisalo
– syntynyt kunta Salo
Pinta-ala 152,32 km² 
(1.1.2008)
– maa 81,72 km²
– sisävesi 1,07 km²
– meri 69,53 km²
Väkiluku 742  
(31.12.2008)
väestötiheys 9,08 as./km² (31.12.2008)
Ikäjakauma 2007 
– 0–14-v. 12,8 %
– 15–64-v. 59,2 %
– yli 64-v. 28,0 %
Särkisalon kirkkoherranvirasto kesäkuussa 2013.

Särkisalo (ruots. Finby) on entinen Suomen kunta, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Särkisalossa oli lakkautushetkellä vuonna 2008 742 asukasta, ja sen pinta-ala oli 152,32 km², josta 81,72 km² maata, 1,07 km² sisävesialueita ja loput 69,53 km² merivesialueita. Kunta oli kaksikielinen; 88 prosenttia asukkaista puhui äidinkielenään suomea ja 11 prosenttia ruotsia. Särkisalon naapurikunnat olivat Perniö, Kemiö, Västanfjärd ja Tammisaari. Tammisaaren kohdalla entisiä naapurikuntia ovat Tenhola ja Bromarv.

Varsinais-Suomen kaakkoisosassa, Uudenmaan maakunnan rajalla sijaitseva Särkisalo oli asukasluvultaan maakunnan pienimpiä kuntia. Asutus keskittyi pääsaarelle, Kaukosaloon ja entiseen Perniön kuntaan rajoittuneeseen mannerosaan. Kesäisin kunnan väkiluku lisääntyi varsin huomattavasti kesäasukkaiden ansiosta.

Särkisalon kunta lakkautettiin, ja se yhdistettiin Salon seudun kuntaliitoksessa yhdeksän muun kunnan kanssa uudeksi kunnaksi 1. tammikuuta 2009 alkaen. Tällöin siihenastinen Salon kaupunki, Halikon kunta, Kuusjoen kunta, Perttelin kunta, Muurlan kunta, Perniön kunta, Särkisalon kunta, Kiskon kunta, Kiikalan kunta ja Suomusjärven kunta lakkautettiin ja tilalle perustettiin niiden silloiset alueet käsittävä uusi kunta, joka otti käyttöönsä Salo-nimen ja kaupunki-nimityksen.

"Meren verran parempi" oli Särkisalon kunnan slogan.

Historia

Särkisalossa on ollut jonkinlaista asutusta ja kauttakulkua pronssikaudella 500-luvulla eaa. mistä kertovat alueelta löydetyt kymmenen hautaröykkiötä. Vakinaisen asutuksen arvellaan tulleen Särkisaloon suunnilleen 1100-luvulla. Ensimmäinen kirjallinen maininta Särkisalosta on vuodelta 1329. Särkisalolaista kalkkia on käytetty tiedettävästi Turun linnan rakennustöissä 1500-luvulla.

Kristinusko ja ruotsinkielinen väestö saapuivat Särkisaloon keskiajalla. Siellä on perimätiedon mukaan ollut kappeli, joka korvattiin 1500-luvulla saarnahuoneella. 1660-luvulla alueelle määrättiin rakennettavaksi oma kirkko, ja Särkisalosta tuli Perniön kappeli. Omaksi pitäjäkseen Särkisalo irtaantui vuonna 1868 ja sen seurakunta itsenäistyi vuonna 1924.

Förbyn kylään perustettiin vuonna 1881 kalkkikaivos, jonka toiminta laajeni vuosikymmenien mittaan huomattavasti. Kaivoksesta louhittiin 1970-luvulla vuosittain noin 100 000 tonnia kalkkikiveä. Kaivoksen yhteydessä toimineen kalkkitehtaan päätuotteena oli maataloudessa käytetty maanparannuskalkki. Muuta teollisuutta kunnassa oli vähän.

Sotien jälkeen Särkisaloon asutettiin Koiviston siirtoväkeä, josta huomattava osa oli kalastajia. Samoin Kannaksella sijainneella Kurkijoella oli kylä, jossa oli 1800-luvulla Pohjanmaalta muuttaneiden perua ruotsinkielinen yhteisö. Heidät sijoitettiin Finbyhyn eli Särkisaloon.lähde?

Förbyn kylässä sattui joulukuussa 1982 kalkkilouhoksen sortuma, joka aiheutti noin hehtaarin laajuisen rotkon ja vei mukanaan pätkän maantietä sekä osan vanhasta kaupparakennuksesta. Alue eristettiin lisäsortumien vaaran vuoksi.

Maantiede

Särkisalo sijaitsee Saaristomeren rannikolla, ja siihen kuuluu pieni kaistale mannerta ja 119 sisäsaariston saarta. Väestö oli keskittynyt saarille, joista suurimmat ovat Isoluoto, Ulkoluoto ja Pettu. 22 neliökilometrin kokoinen Isoluoto on Särkisalon pääsaari, jossa sijaitsevat Särkisalon kirkonkylä ja suurin kylä Förby. Kunnan mannerosan ja Isoluodon kiinteän pengertien vuoksi Särkisalon katsottiin olevan saaristo-osakunta.

Isoluodolla sijaitsee puinen 1700-luvulla rakennettu Särkisalon kirkko. Museoviraston vuonna 2009 määrittelemiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin Särkisalossa kuuluu Tessvärin kartano. Särkisalon asukasluku oli 708 vuonna 2013. Kesäisin alueen asukasluku nelinkertaistuu. Alueen palvelut ovat hiljalleen vähentyneet, ja yksi merkittävimmistä työnantajista, Förbyn kaivos, lopetti toimintansa vuonna 2010.

Kylät

Särkisalo jakaantui 26 kylään: Aisböle, Bastböle, Falkki (Falkberg), Finnari (Finnarv), Förby, Hakkala, Heikberg, Hästö, Kaukassalo (Kolsjö), Kiviniemi (Stennäs), Kota, Kraila (Gråböle), Montola (Mondola), Muuri (Murom), Niksaari (Niksor), Norrby, Pensalo, Pettu, Seppälänmäki (Smedsby), Siksalo (Siksala), Suutarkylä, Särkisalon kirkonkylä (Finby kyrkoby), Söderby, Taamarla (Domarby), Tessvärr, Verkkoranta (Varkna).

Liikenne

Särkisalon liikenneolot olivat pitkään hankalat, kunnes vuonna 1962 valmistui pengertie, joka yhdistää pääsaaren, Isonluodon, Kaukosalon kautta mantereeseen. Ylönkylässä tie yhtyy Perniön ja Kemiön väliseen maantiehen. Aiemmin Förbyhyn päättynyttä maantietä on sittemmin jatkettu Ulkoluotoon, Siksaloon ja Pettuun. Pienemmät entisen kunnan alueen saaret ovat tiettömiä ja pitkälti myös asumattomia.

Etäisyyksiä Särkisalosta

Ruokakulttuuri

Särkisalon pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla kryyrätys silaka eli maustesilakat, jotka tarjoillaan kylmien kuoriperunoiden ja hapanleivän kera.

Tunnettuja särkisalolaisia

Sebastian Westberg, freestylemotocrossajaja

Lähteet

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2008 1.1.2008. Maanmittauslaitos. Viitattu 1.1.2009.
  2. a b Läänien, maistraattien, kihlakuntien ja kuntien asukaslukutiedot suuruusjärjestyksessä 31.12.2008. Väestörekisterikeskus. Viitattu 8.1.2009.
  3. Väestö iän ja sukupuolen mukaan alueittain 31.12.2007. Tilastokeskus. Viitattu 15.12.2017.
  4. Taulukko: Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2007 27.5.2008. Tilastokeskus. Arkistoitu 12.2.2009. Viitattu 27.5.2008.
  5. a b c Hannu Tarmio, Marketta Heinonen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 7: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 199–200. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-06467-X.
  6. Valtioneuvoston päätös Salon kaupungin, Halikon kunnan, Kuusjoen kunnan, Perttelin kunnan, Muurlan kunnan, Perniön kunnan, Särkisalon kunnan, Kiskon kunnan, Kiikalan kunnan ja Suomusjärven kunnan lakkauttamisesta ja uuden Salon kaupungin perustamisesta (1074/2007) finlex.fi. 22.11.2007. Helsinki: Edita. Arkistoitu 31.12.2013. Viitattu 10.1.2012.
  7. web.archive.org. 21.6.2007. Arkistoitu 21.6.2007. Viitattu 15.8.2022.
  8. a b c Alueen historiaa Särkisalo-Finbyn pitäjäyhdistys Särfin ry. Arkistoitu 25.12.2015. Viitattu 3.5.2016.
  9. Varsinais-Suomen käsikirja 2000, s. 109. Turku: Varsinais-Suomen liitto, 2000. ISBN 952-9054-37-5.
  10. a b Särkisalo Suomen Sukututkimusseura. Viitattu 3.5.2016.
  11. Mitä Missä Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1984, s. 33. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-07461-X.
  12. Mäkelä, Kalle: Maa on pettänyt alta Salon seudulla ennenkin – katso, miltä näytti Förbyn kaivoksen jättisortuma vuonna 1982 10.2.2017. Yle Uutiset.
  13. Saaristokunnat 2008 Finlex: Oikeusministeriö. Viitattu 3.5.2016.
  14. Tessvärin kartano Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. Museovirasto.
  15. Särkisalo nyt Särkisalo-Finbyn pitäjäyhdistys Särfin ry. Arkistoitu 25.12.2015. Viitattu 3.5.2016.
  16. Työpaikka syvässä kuilussa Palkkatyöläinen. Viitattu 3.5.2016.
  17. A102 Särkisalo (pdf) (Maanmittaushallitus. Maanmittaushallituksen uudistusarkisto. Uudistushakemistot. Turun ja Porin lääni (Siikainen-Uskela, ent., liitetty Saloon) (Bia:59)) digi.narc.fi. Kansallisarkiston digitaaliarkisto. Viitattu 25.1.2019.
  18. Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 30–31. Helsinki: Patakolmonen Ky.

Aiheesta muualla