Sahramit

Nykymaailmassa Sahramit on aihe, joka herättää edelleen kiinnostusta ja keskustelua. Sahramit on jatkossakin tutkimus- ja analyysikohteena ympäri maailmaa joko yhteiskuntavaikutuksensa, populaarikulttuurin merkityksen tai tieteenalan merkityksen vuoksi. Sahramit on jättänyt historiaan lähtemättömän jäljen alkuperästään tämän päivän vaikutuksiin, ja sen merkitys jatkuu edelleen. Tässä artikkelissa käsittelemme Sahramit:een liittyviä eri näkökohtia, tutkimme sen eri puolia ja sen vaikutusta nykymaailmaan.

Sahramit
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Asparagales
Heimo: Kurjenmiekkakasvit Iridaceae
Suku: Sahramit Crocus
L.
Katso myös

  Sahramit Wikispeciesissä
  Sahramit Commonsissa

Sahramit eli aitosahramit (Crocus) eli krookukset on kurjenmiekkakasvien suku. Sahramit ovat monivuotisia mukulakasveja, jotka ovat kotoisin Egeanmeren alueelta ja Keski-Aasiasta. Eräs sahramilaji kukkii aikaisin keväällä ja on siksi puutarhureiden suosiossa. Maustesahramin (Crocus sativus) luoteista saadaan keltaista, hyvin arvokasta sahramimaustetta. Suomessa sahrameita voi kasvattaa ongelmitta Keski-Suomea myöten, mutta pohjoisempana ne tulee suojata talvisin esimerkiksi havukatteella.

Tuntomerkit

Sahramin talvehtiva osa on mukulamainen maavarsi. Sahrameilla on kapean tasasoukat, ruohonvihreät lehdet, joissa useimmilla lajeilla on keskellä valkeita juovia. Kukkien terälehdet ovat pystyt ja niitä on useissa eri väreissä. Yleensä värit ovat vahvoja ja selkeitä. Muodostaa sivumukuloita.

Hoito

Pihoissa sahramit ovat erittäin helppohoitoisia. Sopiva kasvupaikka on yleensä aurinkoinen tai puolivarjoinen ja maaperä vettä läpäisevä. Sahrami ei useinkaan siedä voimakaskasvuisia kasveja lähellään. Sahramit tarvitsevat lajikkeesta riippuen vain joko hieman lannoitusta syksyllä tai talvella, osa pärjää ilman erityistä hoitoa. Keväällä kukinnan jälkeen, kun vain lehdet ovat jäljellä, sahrameita tulisi lannoittaa esimerkiksi ohuella kompostimultakerroksella. Sahramit kukkivat paikasta riippuen heti kun maasta on routa kaikonnut, yleensä huhtikuun aikana. Syyssahrami kukkii vasta syksyllä.

Jos sahramia halutaan kasvattaa sisällä, se tarvitsee lepoajan kukkiakseen. Mukulat istutetaan syksyllä ruukkuihin ja laitetaan pimeään ja viileään (n. 1–5 °C). Mukulat eivät saa päästä jäätymään ja mullan tulee olla jatkuvasti hiukan kostea. Tammikuussa ruukut siirretään 8-10 °C:n lämpöön, mutta ne pitää edelleen pitää pimeässä. Muutaman viikon kuluttua lehdet alkavat kasvaa ja sen myötä myös nuput. Silloin ruukun voi siirtää valoisaan ja lämpimämpään paikkaan. Jos kukinnan halutaan olevan pitkä, tulisi kasvi pitää 10–15 °C:n lämmössä.

Jos seudulla on paljon peltomyyriä ja rusakoita, sahramien suojausta kannattaa harkita. Sekä sahramin lehdet että sipulit kelpaavat edellä mainituille eläimille.

Lisäys

Osa lajeista (esimerkiksi keltasahrami) lisääntyy itse sivumukuloista, osan lisäys on vaativaa ja aikaavievää, kuten kevätsahramin, joka alkaa siementää vasta parin vuoden päästä, osaa voi itse kylvää ja jakaa (esimerkiksi syyssahrami), ja osa siementää itse, kuten tähtisahrami.

Lajeja

Eri lajeja on vajaat 100. Sahrameihin kuuluvat muun muassa seuraavat lajit:

Yleisimpiä sahramiristeymiä ovat lisäksi:

Lähteet

  • Lipponen, Hilpo, 2001 Kodin kukoistavat kasvit
  • Hertle, Kiermeier, Nickig, Puutarha kukkii

Viitteet

  1. Sahramit (aitosahramit) – Crocus Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 5.1.2021.

Aiheesta muualla