Saksan markka

Tässä artikkelissa tutkimme Saksan markka:n kiehtovaa maailmaa ja käsittelemme sen monia puolia ja näkökohtia täydellisestä ja yksityiskohtaisesta näkökulmasta. Saksan markka on ollut kiinnostuksen ja tutkimuksen kohde muinaisista ajoista lähtien, ja sen vaikutus on ylittänyt rajat ja kulttuurit. Näillä linjoilla perehdymme Saksan markka:n sisältämiin vivahteisiin ja salaisuuksiin tarjoten lukijalle mahdollisuuden hankkia syvällistä ja rikastuttavaa tietoa tästä aiheesta. Saksan markka on jättänyt lähtemättömän jäljen ihmiskunnan historiaan sen alkuperästä nykyiseen kehitykseen, ja tämän artikkelin avulla pyrimme selvittämään sen mysteerit ja selvittämään sen vaikutuksen nykypäivän yhteiskuntaan.

Saksan markka
ISO 4217 -koodi DEM
Keskuspankki Saksan keskuspankki
Symboli DM
Käyttäjät  Saksa
Jaettava yksikkö penni
10 markan seteli vuodelta 1949.

Saksan markka eli D-markka (saks. die Deutsche Mark, D-Mark, Mark), lyhenteenä DM, valuuttatunnuksena DEM, oli Saksan liittotasavallan rahayksikkö vuosina 1949–2001. Sen jälkeen Saksan rahayksikkönä on ollut euro. Saksan markan laskennallinen suhde euroon 1 € = 1,95583 DM asetettiin jo 31. joulukuuta 1998, ja euron käyttö tilivaluuttana alkoi 1. tammikuuta 1999.

Markka jakautui 100 penniin (Pfennig).

Historia

Markka vuodesta 1873

Nykyisin Saksan markalla tarkoitetaan tavallisimmin vuosina 1948–2001 käytössä ollutta rahayksikköä. Saksan rahayksikön nimi oli kuitenkin ollut markka (Mark) jo vuodesta 1873 lähtien.

Ennen Saksan yhdistymistä vuonna 1871 oli Saksan eri ruhtinaskunnilla ollut omat valuuttansa, joilla oli eri nimiä. Suurin osa niistä oli kuitenkin ollut sidoksissa Vereinsthaler-nimiseen rahayksikköön ("liittotaaleri"). Se perustui hopeakantaan, ja yhden Vereinsthalerin rahassa oli 16 2/3 grammaa puhdasta hopeaa.

Vuonna 1873 tuli koko Saksassa käyttöön yhteinen rahayksikkö, kultamarkka. Vaikka se edeltäjästään poiketen perustui alkujaan kultakantaan, siirtymävaiheessa oli voimassa kiinteä kurssi, jonka mukaan kolme markkaa vastasi yhtä Vereinsthaleria.

Hyperinflaatio 1923 ja valuuttauudistus

Ensimmäisen maailmansodan alkaessa Saksan markka erotettiin kultakannasta. Valuuttaa alettiinkin nimittää paperi­markaksi varsinkin sen jälkeen, kun voimakas inflaatio pääsi vallitsemaan. Inflaatio jatkui sodan päätyttyäkin, ja vuonna 1923 se yltyi katastrofaaliseksi hyperinflaatioksi, joka vuoden kuluessa pienensi markan arvon miljardisosaan entisestään. Loppuvuonna yksi Yhdysvaltain dollari vastasi 4,4 triljoonaa markkaa. Marraskuussa inflaatio saatiin lopetetuksi valuuttauudistuksella, jossa uudeksi rahayksiköksi tuli Rentenmark, jonka tilalle seuraavan vuoden alussa tuli Reichsmark (ℛℳ) eli valtakunnanmarkka. Yksi Rentenmark ja Reichsmark vastasivat biljoonaa (1012) hyperinflaation aikaista markkaa.

Reichsmark pysyi käytössä myös natsien valtakaudella ja vielä toisen maailmansodan jälkeenkin. Sodan aikana ja sen jälkeen vallitsi kuitenkin jälleen kova inflaatio.

Saksan markka 1948–2001

Uusi Saksan markka otettiin länsiliittoutuneiden (Yhdysvaltojen, Ison-Britannian ja Ranskan) miehitysvyöhykkeellä käyttöön kesäkuun 21. päivästä 1948. Aikaisemmat valtakunnan markan painokoneet jäivät Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle. Vanhat Reichsmark- ja Rentenmark -markat vaihdettiin uuteen valuuttaan suhteessa 1 DM = 1 RM, kun oli kysymys esimerkiksi palkoista tai vuokranmaksusta, ja suhteessa 1 DM = 10 RM muiden yksityisten hallussa olleiden rahojen osalta. Suuret rahasummat sitä vaihdettiin suhteessa 10 RM = 0,65 DM. Lisäksi jokainen henkilö sai hyvitystä 60 DM kahdessa erässä, joista ensimmäinen erä oli 40 ja jälkimmäinen 20 markan suuruinen.

Valuuttauudistuksen tarkoituksena oli torjua Saksassa uudelleen uhkaava hyperinflaatio ja tehdä loppu maassa laajalle levinneestä mustan pörssin kaupasta sekä vaihtokaupasta, jossa maksuvälineenä käytettiin rahan asemesta yhdysvaltalaisia savukkeita. Neuvostoliitto piti valuuttauudistusta uhkana omalle asemalleen maassa. Kun uusi valuutta tuli käyttöön myös Länsi-Berliinissä, Neuvostoliitto sulki vastatoimenpiteenään kaikki sinne johtaneet maa- ja vesitieyhteydet ja käynnisti täten useita kuukausia kestäneen Berliinin saarron.

Saksan markka oli alusta pitäen erittäin vakaa valuutta ja olikin luomassa Saksan talousihmettä. Saksassa ostovoimainen valuutta sai lähes mystisen maineen, siitä tuli jopa melkein osa saksalaisten identiteettiä. Saksan markasta tulikin yksi maailmantalouden mahtivaluutoista.

Myös Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeellä eli myöhemmässä DDR:ssä tehtiin pari päivää myöhemmin oma valuuttauudistus: käyttöön otettiin Itä-Saksan markka, jonka virallisena nimenä vuoteen 1964 asti oli myös Saksan markka. Heinäkuussa 1948 laskettiin liikkeelle Itä-Saksan markan setelisarja. Vuodesta 1968 DDR:n markka. Ennen Saksojen yhdistymistä, myös DDR:ssä otettiin 1. heinäkuuta 1990 käyttöön Saksan markka maksuvälineenä. Tällöin rahoja vaihdettaessa käytettiin kahta vaihtokurssia. Yksityishenkilöiden rahavarat tiettyihin henkilön iästä riippuviin enimmäismääriin asti sekä palkat, vuokrat, sähkön hinta ym. juoksevat rahamäärät vaihdettiin suhteessa yksi länsimarkka yhdestä itämarkasta. Muutoin vaihtosuhteena oli yksi länsimarkka kahdesta itämarkasta. Todellisuudessa itämarkan ostovoima oli jo pitkään ollut selvästi pienempi kuin näiden vaihtosuhteiden mukainen.

Vuoden 2002 alusta Saksan markka korvattiin myös käteismaksuvälineenä eurolla. Koska Saksan markka oli saksalaisille rakas, rahaliiton vastustus oli Saksassa yksi euromaiden suurimmista. Kansalaiset kokivat euron tulon nostaneen hintoja, minkä vuoksi euro sai haukkumanimen Teuro (euron nimestä ja saksan kielen adjektiivista teuer ’kallis’). Vuonna 2010 tehdyn kyselyn mukaan 51 prosenttia saksalaisista halusi markan takaisin.

Saksan markkaa käytettiin 1990-luvun loppupuolelta euron tuloon asti virallisena valuuttana myös Jugoslavian liittotasavaltaan kuuluneissa Kosovossa ja Montenegrossa. Serbiassa käytössä oli ja on edelleen Serbian dinaari.

Kolikot

Nimellisarvo Kuva Suunnittelija Metalli Läpimitta Paksuus Massa Käyttövuodet
1 penni Adolf Jäger, Frankfurt am Main Kuparilla päällystetty teräs 16,5 mm 1,38 mm 2 g 1948–2001
2 penniä Adolf Jäger, Frankfurt am Main 95-prosenttinen kuparilejeerinki 19,25 mm 1,52 mm 3,25 g 1950–1968
Kuparilla päällystetty teräs 2,9 g 1968–2001
5 penniä Adolf Jäger, Frankfurt am Main Messingillä päällystetty teräs 18,5 mm 1,7 mm 3 g 1949–2001
10 penniä Adolf Jäger, Frankfurt am Main Messingillä päällystetty teräs 21,5 mm 1,7 mm 4 g 1949–2001
50 penniä Richard M. Werner, Oberursel (Taunus) Kuparinikkeli 20 mm 1,58 mm 3,5 g 1949–2001
1 markka Josef Bernhart, München Kuparinikkeli 23,5 mm 1,75 mm 5,5 g 1950–2001
2 markkaa Useita Kuparinikkeli 25,50 mm 1,79 mm 7 g 1951
Kuparinikkeli 26,75 mm 1,79 mm 7 g 1957–1973
Magnimat (eräs magneettinen rahametalliseos) 26,75 mm 1,79 mm 7 g 1970–2001
5 markkaa Albert Holl, Schwäbisch Gmünd Hopea-kuparilejeerinki 29 mm 2,07 mm 11,2 g 1951–1975
Wolfgang Doehm, Stuttgart Magnimat 10 g 1975–2001
1 markan kultainen muistoraha vuodelta 2001.

Saksan markan muistoksi lyötiin vuonna 2001 kultainen 1 markan kolikko.

Setelit

Seteleitä julkaistiin kaikkiaan kolme sarjaa, joista viimeiseksi jäänyt on vuodelta 1989. Setelisarjan kuvitukseen on käytetty historiallisia henkilöitä ja kääntöpuolella heidän elinympäristöönsä liittyviä esineitä ja maisemia. Esimerkiksi 100 markan setelissä on Clara Schumann ja Leipzigin kaupungin historiallisia rakennuksia.

Viimeksi käytössä olivat seuraavat setelit :

Nimellisarvo (DM) Kuvat viimeksi käytössä olleesta mallista Mitat Kuva-aiheet
Etupuoli Kääntöpuoli Etupuoli Kääntöpuoli
5 DM (harvoin käytetty) 122 x 62 Bettina von Arnim Brandenburgin portti, Berliini.
10 DM 130 x 65 Carl Friedrich Gauss Sekstantti
20 DM 138 x 68 Annette von Droste-Hülshoff Sulkakynä
50 DM 146 x 71 Balthasar Neumann Neumannin arkkitehtuuria
100 DM 154 x 74 Clara Schumann ja rakennuksia Leipzigissa Flyygeli
200 DM (harvoin käytetty) 162 x 77 Paul Ehrlich Mikroskooppi
500 DM (harvoin käytetty) 170 x 80 Maria Sibylla Merian Voikukka, toukka ja perhonen
1000 DM (harvoin käytetty) 178 x 83 Grimmin veljekset Saksan sanakirja ja Berliinin kuninkaallinen kirjasto

Lähteet

  1. ↑ ”Euro otetaan käyttöön: 1999–2002”, Yksi valuutta, yksi Eurooppa – Euroon johtanut tie, s. 8. Euroopan komissio, 2007. ISBN 92-79-04478-8. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 31.10.2010). (suomeksi)
  2. ↑ Euron muuntokurssit Suomen Pankki. Viitattu 20.1.2013.
  3. ↑ Lehtinen, Torsti: Eksistentialismi − Vapauden filosofia, s. 155. Latvia: Arktinen Banaani, 2013. ISBN 978-952-270-045-2.
  4. ↑ Ost-Mark (html) de.academic.ru. Viitattu 31.10.2010. (saksaksi)
  5. ↑ Saksalaisille riitti: Markka takaisin! kauppalehti.fi. Viitattu 26.4.2011. (englanniksi)
  6. ↑ Saksan keskuspankki: Deutsche Mark banknotes and coins (php) bundesbank.de. Arkistoitu 31.12.2005. Viitattu 25.10.2010. (englanniksi)(saksaksi)
Enciclo
Wikious
Sapientia
Scientia
Boobota
Anandapedia
Sagapedia
Wikithot