Saksanturilas

Nykymaailmassa Saksanturilas:stä on tullut monia kiinnostava aihe. Saksanturilas on kiinnittänyt kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion joko historiallisen merkityksensä, nykypäivän yhteiskuntaan kohdistuvan vaikutuksensa tai yksinkertaisesti suosionsa vuoksi eri ryhmien keskuudessa. Tässä artikkelissa tutkimme syvällisesti Saksanturilas:n monia puolia ja keskustelemme sen merkityksestä nykyisessä kontekstissa. Sen alkuperästä sen kehitykseen ajan myötä, mukaan lukien sen vaikutus jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin, sukeltamme yksityiskohtaiseen analyysiin, jonka avulla voimme täysin ymmärtää Saksanturilas:n merkityksen nykyään.

Saksanturilas
Lajin naaras
Lajin naaras
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Yläheimo: Turilasmaiset Scarabaeoidea
Heimo: Lehtisarviset Scarabaeidae
Alaheimo: Melolonthinae
Tribus: Melolonthini
Suku: Melolontha
Laji: melolontha
Kaksiosainen nimi

Melolontha melolontha
Linnaeus, 1758

Katso myös

  Saksanturilas Wikispeciesissä
  Saksanturilas Commonsissa

Saksanturilas (Melolontha melolontha) on lehtisarvisiin (Scarabaeidae) kuuluva kovakuoriaislaji.

Tuntomerkit

Naarailla on koiraisiin verrattuna lyhyemmät liuskat tuntosarvissa.

Levinneisyys

Saksanturilaat elävät lehtimetsissä. Lajia ei tavata luonnonvaraisena Suomessa. Kuitenkin joitakin saksanturilasyksilöitä on kulkeutunut Suomeen tuontitavaroiden mukana. 1900-luvun alussa laji oli Ruotsissa hyvin yleinen ja niitä tapettiin silloin paljon, koska siitä sai vastineeksi rahaa.

Elintavat

Turilaat syövät lehtiä. Toukat syövät monien eri kasvien juuria, ja niitä pidetään viljelykasvien tuholaisina. Toukat elävät yleensä maassa neljä vuotta ennen koteloitumistaan.

Lähteet

  1. a b c Michael Chinery: Euroopan hyönteisopas, s. 264–265. Ruskoturilas. Helsinki: Otava, 4. painos vuodelta 2009 (alkuperäisteos vuodelta 1986). ISBN 951-1-14875-3.
  2. a b c d Åke Sandhall: Ötökät. Tammi 1997. s. 118.

Aiheesta muualla