Seldžukit
Tässä artikkelissa Seldžukit:n aihetta käsitellään laajasta ja täydellisestä näkökulmasta tavoitteena tarjota lukijoita kiinnostavaa tietoa. Analysoidaan eri näkökohtia, jotka liittyvät Seldžukit:een, sen alkuperään, kehitykseen, vaikutuksiin ja merkitykseen nykyään. Lisäksi selvitetään erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia Seldžukit:stä keskustelun rikastamiseksi ja kokonaisvaltaisen näkemyksen tarjoamiseksi aiheesta. Artikkelin aikana esitetään tietoja, tilastoja ja vankkaa tietoa jokaisen väitteen tueksi, jotta voidaan tarjota laadukasta ja luotettavaa sisältöä lukijalle, joka on kiinnostunut syventämään tietojaan Seldžukit:stä.
Seldžukit olivat turkkilaiskansa, joka saapui ensimmäisenä turkkilaiskansana Vähään-Aasiaan 1000-luvun alussa Keski-Aasiasta. He tekivät turkkilaiskansoista Vähän-Aasian mahtitekijän.
Valtakunnan synty
- Pääartikkeli: Seldžukkien valtakunta
Seldžukit olivat aluksi Keski-Aasiassa yksi 24 oğuz-heimosta ja heidän asuinalueensa oli Syr-Darjan alajuoksulla. Nimi seldžukki on peräisin heimon oletetusta esi-isästä. Bysanttilaiset kirjasivat muistiin heimon saapumisen levottomaan Armeniaan vuonna 1016. Heimopäällikkö Toğrul Beg valtasi Pohjois-Persian 1040-luvulla voitettuaan vuonna 1040 Dandanaqanin taistelussa Ghaznavidien valtakunnan ja alkoi sitten laajentaa aluettaan länteen. Seldžukkisulttaani Alp Arslan löi vuonna 1071 Manzikertin taistelussa Bysantin joukot ja nousi hallitsevaan asemaan koko Anatoliassa. Voiton seurauksena seldžukkiheimon yksi haara perusti Rūmin sulttaanikunnan. Alp Arslanin pojan Malik Shah I:n aikana valtakunta laajeni käsittämään Keski-Aasiaan asti ulottuvan alueen.
Seldžukkien kulttuuri
1200-luvulla seldžukkien suurvaltakunnasta oli jäljellä enää Rūmin sulttaanikunta. Samaan aikaan seldzukkikulttuuri oli huipussaan, ja sulttaanikunta laajeni edelleen etelään Antalyan ja Sinopen alueille sekä pohjoisessa Trapezuntin maakuntaan. Seldžukit jättivät jäljen Turkin arkkitehtuuriin ja erityisesti Konyan kaupunkiin. Heidän usein kahdeksan- tai kymmenkulmaiset rakennuksensa muistuttivat paimentolaistelttaa, ja niitä koristivat puukaiverrukset tai stukko- ja kivityöt. Sisäosissa käytettiin fajanssikaakeleita, joista myöhemmin kehittyi turkkilainen kaakelikoristelu. Moskeijoissa käytettiin kaakeliin maalattuja tai marmoriin kaiverrettuja Koraanin lauseita. Elinkeinoelämän vilkastuminen oli huomattavaa, sillä valtakunta rohkaisi viljelijöitä maataloustuotteiden kauppaamiseen. Turkin kielestä tuli 1400-luvulle mennessä koko Anatolian hallitseva kieli. Konyassa vaikutti myös Dzalaladdin Balkhi-Rumi (1207–1273), jota pidetään suufilaisen Mevlevi-veljeskunnan perustajana. Sen derviššit kehittivät tanssirituaalin, jossa pyörimällä hankkiudutaan uskonnolliseen hurmokseen.
Mongolivalta
Aasiasta levittäytyneet mongolit valtasivat Erzurumin vuonna 1242 ja samana vuonna he löivät Kay Khosraun II:n johtaman seldžukkien armeijan Kuzadagissa. Mongolien jäljiltä Vähä-Aasia jakautui pieniin emiraatteihin, jotka puolestaan kukistuivat, kun Pohjois-Fryygian Osman I laajensi aluettaan ja perusti Osmanien valtakunnan. Osmanin joukkoja kutsuttiin osmaneiksi. Englanninkielisessä maailmassa käytetään nimitystä "ottomaanit", mutta molemmat sanat tulevat arabialaisesta nimestä "Uthman".
Lähteet
- ↑ a b Stoneman, Richard: Matkaopas historiaan: Turkki, s. 117–122. Kust.oy Puijo, 1993. ISBN 951-579-033-6.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Seldžukit Wikimedia Commonsissa
