Serial ATA

Tässä artikkelissa tutkimme Serial ATA:n aihetta eri näkökulmista ja kattaamme sen historialliset, kulttuuriset, sosiaaliset ja emotionaaliset vaikutukset. Serial ATA on nykyään erittäin tärkeä aihe, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Koko artikkelin ajan analysoimme Serial ATA:n eri puolia, syventämällä sen merkitystä, vaikutuksia ja mahdollisia ratkaisuja. Monitieteisen lähestymistavan avulla pyrimme tarjoamaan kattavan ilmeen, jonka avulla lukija ymmärtää Serial ATA:n monimutkaisuuden ja merkityksen nykyaikaisessa kontekstissa.

Kulmaliittimellinen SATA-datakaapeli
SATA-virtakaapeli
Huom! Oranssikuorinen 3,3 voltin johdin puuttuu
Suoraliittimellinen SATA-datakaapeli ja SATA-liitännät emolevyssä

Serial ATA (Serial AT Attachment, myös SATA, S-ATA tai Sarja-ATA) on sarjamuotoinen liitäntä sisäisen tai ulkoisen massamuistilaitteen, joka on yleensä kiintolevy tai optinen asema, kytkemiseksi tietokoneeseen. Serial ATA on jo käytännössä korvannut aiemmin käytetyn IDE-väylän kiintolevyjen liitäntänä.

Standardin kehittämisestä vastaa Serial ATA International Organization.

Ominaisuudet

SATA perustuu sarjamuotoiseen tiedonsiirtoon, mikä tekee kaapeleista huomattavasti kapeampia ja edullisempia valmistaa kuin Parallel ATA -kaapeleita (IDE). SATA 3.0 -standardi tarjoaa 6 000 Mb/s:n (megabittiä sekunnissa) maksimisiirtonopeuden. SATA sisältää myös tuen Hot Swap ja Native Command Queuing (NCQ) -tekniikoille. SATA-laitteiden virtakaapeli on jouduttu uusimaan Hot Swap-tuen myötä. Yhteen SATA-liitäntään voi liittää ainoastaan yhden laitteen PATA:n kahden sijaan. Useimmissa SATA-laitteissa ei ole ollenkaan jumppereita, vaan kaikki asetukset tehdään BIOS:in avulla. Tämä helpottaa laitteiden liittämistä ja vähentää mahdollisia yhteensopivuusongelmia.

SATA-standardit

SATA-standardi Siirtonopeus (MB/s) Muuta
SATA 1.0 (1,5 Gb/s) 150 -
SATA 2.0 (3,0 Gb/s) 300 -
SATA 3.0 (6,0 Gb/s) 600 -
SATA 3.2 (16,0 Gb/s) 2000 -
eSATA 300 Tarkoitettu ulkoisten laitteiden kytkemiseen

SATA II -standardia tukevalla laitteella tarkoitetaan yleensä sellaista laitetta, joka tukee 300 MB/s nopeutta. SATA I/O -standardin versiossa 2 tällä kohtaa ei kuitenkaan puhuta mitään levyjen nopeuksista, joten kaikkien virheellisesti SATA II -tuella varustetuiksi ilmoitettujen tuotteiden kohdalla ei ole välttämättä varmaa, tukeeko laite myös SATA I/O -standardin 300 MB/s nopeutta. SATA II voi tarkoittaa myös sellaista tuotetta, joka tukee SATA-standardin ominaisuuksia, joita ei ollut SATA-standardin ensimmäisissä versioissa, mutta joka ei tue 300 MB/s nopeutta. Siksi tulisi luopua SATA I ja II -nimityksistä ja siirtyä käyttämään nopeuteen perustuvaa nimitystä, kuten monet kiintolevy- ja emolevyvalmistajat ovat tehneetkin. Oikea nimi ja luokittelutapa ei välttämättä ole kaikkien laitemyyjien tiedossa, joten tuotteita ostettaessa täytyy olla erityisen huolellinen, jotta saa haluamansa tuotteen.

Sata 2.6 -liitin on microSATA eli slimline, tarkoitettu alun perin 1,8" (46 mm) laitteille. Liitin on samantyyppinen kuin normaali, mutta hieman standardimallista ohuempi.

mSATA eli Mini-SATA on tarkoitettu PCI-yhteensopivien SSD (30 × 51 mm) muistien liittämiseen ja se eroaa microSATA:sta. Sen seuraajaksi on kehitetty vieläkin pienempi M.2-kokoluokka (110 - 22 × 42 mm).

External SATA

eSATA (External SATA) on SATA-väylän laajennus ulkoisille kiintolevyille. Se vaati hot-plug-tuen, jota monet varhaiset ohjaimet ja levyt eivät tukeneet. eSATA:n mielenkiintoinen ominaisuus on, että väylä tukee useampia ulkoisia levyjä ja kaapelin voi vetää kokonaiselle kiintolevyräkille. Liitin on erilainen kuin normaali SATA-liitin ja kaapelin maksimipituus on kaksi metriä (normaali SATA-kaapeli korkeintaan 1 m). Joissain 2000-luvun alun henkilökohtaisten tietokoneiden koteloissa on ulkoinen liitin eSATA-levyille. Käytännössä USB-väylän nopeutumisen vuoksi eSATA ei yleistynyt merkittävästi.

eSATAp sisältää datasignaalien lisäksi myös virran yhdessä kaapelissa.

eSATA-liitäntä

Katso myös

Lähteet

Kirjallisuutta

  • Lähteinen, Olavi; Pietikäinen, Ville; Kosonen, Harri: Uusi PC-tekniikan käsikirja, s. 341–376. 6. painos. Helsinki Media Erikoislehdet, 2000 (1997). ISBN 951-832-015-9.

Aiheesta muualla