Sokerijuurikas

Nykymaailmassa Sokerijuurikas on ajankohtainen aihe ja kiinnostaa hyvin monia ihmisiä. Sokerijuurikas on aihe, joka ansaitsee huomiota ja syvällisen analyysin. Olipa kyseessä viimeaikainen tapahtuma, julkisuuden henkilö tai globaali ilmiö, Sokerijuurikas herättää edelleen keskustelua ja kiinnostusta eri alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme Sokerijuurikas:een liittyviä eri näkökohtia ja näkökulmia tavoitteena laajentaa ymmärrystä ja pohdintaa sen merkityksestä nykyisessä todellisuudessamme.

Sokerijuurikas
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Revonhäntäkasvit Amaranthaceae
Alaheimo: Betoideae
Suku: Juurikkaat Beta
Laji: vulgaris
Muunnos: altissima
Kolmiosainen nimi

Beta vulgaris var. altissima

Kaksi sokerijuurikasta.

Sokerijuurikas (Beta vulgaris var. altissima, syn. Beta vulgaris var. saccarifera) on juurikkaan muunnos, jota viljellään sokerin valmistamiseksi. Parhaiden lajikkeiden juurissa on sokeri­pitoisuus yli 20 %. Sokerijuurikkaan korjuussa saadaan sivutuotteena kasvin maanpäälliset osat eli naatit, joita voidaan käyttää rehuksi. Myös juurikasleike on hyvää rehua. Sivutuotteena sokerinvalmistuksessa saadaan myös melassia, jota voidaan käyttää muun muassa alkoholiteollisuuden raaka-aineena.

Historia

Saksalainen apteekkari Andreas Marggraf havaitsi vuonna 1747, että juurikkaasta voitiin uuttaa samanlaista sokeria, jota siihen saakka oli saatu ainoastaan sokeriruo’osta. Pian tämän jälkeen hänen oppilaansa Franz Karl Achard ryhtyi tutkimaan kasvin eri muunnoksia etsiäkseen kaikkein sokeripitoisimman kannan ja jalostamaan sitä. Suuremmassa mitassa sokerijuurikasta alettiin viljellä vasta sen jälkeen, kun kauppayhteydet Ranskan ja Karibian alueen välillä katkesivat 1800-luvun alussa Napoleonin sotien vuoksi.

Sokerijuurikkaan viljely

Sokerijuurikas on kaksi­vuotinen kasvi. Ensimmäisenä vuonna siihen kehittyy vain lehti­ruusuke sekä vara­ravintoa sisältävä juuri. Jos se jätetään kasvamaan toiseksi vuodeksi, siihen muodostuu korkea kukinto­varsi ja lopulta siemeniä, mutta samalla juuri menettää vara­ravintonsa. Tämän vuoksi viljelyksillä juurikkaat korjataan jo ensimmäisen vuoden syksyllä. Joskus sokeri­juurikas saattaa kukkia jo ensimmäisenä vuotena, mikä pienentää satoa. Nykyisillä pitkälle jalostetuilla lajikkeilla näin kuitenkin käy hyvin harvoin.

Noin 40 % maailmassa tuotetusta sokerista saadaan sokeri­juurikkaasta, 60 % sokeri­ruo’osta. Sokerijuurikasta viljellään eniten Ukrainassa, Venäjällä, Ranskassa, Saksassa ja Yhdys­valloissa. Keski-Euroopassa se tuottaa parhaimmillaan 10 tonnia sokeria hehtaaria kohti, Suomessa yleensä 5–6 tonnia. Kaikista Suomessa viljellyistä kasveista sokeri­juurikas tuottaa eniten ravintoenergiaa viljeltyä pinta-alaa kohti.

Sokerijuurikkaan suurimmat tuottajamaat vuonna 2013
Sija Valtio Tuotanto
(miljoonissa tonneissa)
1  Venäjä 39,2
2  Ranska 33,6
3  Yhdysvallat 29,8
4  Saksa 22,8
5  Turkki 16,5
6  Kiina 12,1
7  Ukraina 10,8
8  Puola 10,6
9  Egypti 10,0
10  Britannia 8,0
Yhteensä Maailma 250,2
Lähteet:
FAO

Viljely Suomessa

Sokerijuurikkaan nostoa Köyliössä vuonna 2021.

Ensimmäisenä sokerijuurikasta viljeli Suomessa Voipaalan kartanossa J. U. S. Gripenberg. Sokerijuurikkaan viljely alkoi Suomessa varsinaisesti vasta 1918.

Sokerijuurikasta viljellään Etelä- ja Keski-Suomessa. Sokerijuurekkaan viljelyn kannattavuus Suomessa riippuu EU:n päätöksistä. Vuonna 2005 sen pelättiin loppuvan kokonaan. Suomen sokeriviljelyn tulevaisuuteen vaikuttaa myös se, että Cultor on myyty Tanskaan.

Syksyllä 2007 maatalousministeriö lupasi tarvittaessa kompensoida EU:n päätöksiä nostamalla kansallista tukea, jotta sokerin viljely ei loppuisi Suomesta kokonaan. Suomesta ei kuitenkaan lakkautettu kaikkia jalostavia tehtaita. Vuonna 2008 Danisco myi sokeriliiketoimintansa Nordzuckerille.

Suomessa esiintyy sokerijuurikkaaseen kystoja muodostavina tuholaisina yleisimpänä valkojuurikasankeroinen (Heterodera schachtii) ja harvinaisempana keltajuurikasankeroinen (Heterodera betae).

Lähteet

  1. a b c Arne Rousi: Auringonkukasta viiniköynnökseen, viljelyskasvit ihmisen palveluksessa, s. 197–198. WSOY, 1997. 951-0-21295-4.
  2. Statistics Food and Agriculture Organisation. Arkistoitu 13.7.2011.
  3. Virrankoski, Pentti: Suomen taloushistoria: Kaskikaudesta atomiaikaan, s. 111. Otava, 1975. ISBN 951-1-02057-9.
  4. Juha Korkeaoja tapasi viljelijöitä Huittisissa: Sokerijuurikas vaakalaudalla Lalli. Arkistoitu 11.5.2006. Viitattu 30.3.2008.
  5. Salatut tiedot julki: suurimmat maataloustuet tosirikkaille 14.11.2005. YLE A-piste. Arkistoitu 27.3.2008. Viitattu 30.3.2008.
  6. Elinvoimainen maatalous antaisi suojan ilmastonmuutosta vastaan Turun Sanomat 3.2.2007.
  7. Anttila kehotti viljelijöitä jatkamaan sokerintuotantoa 29.9.2007. Taloussanomat.

Aiheesta muualla