Stefan Edberg

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Stefan Edberg
Stefan Edberg vuonna 2007.
Henkilötiedot
Syntynyt	19. tammikuuta 1966 Västervik
Kansalaisuus	Ruotsi
Tennispelaaja
Pituus	187 cm
Paino	77 kg
Kätisyys	oikea
Ammattilaisena	1983–1996
Palkintorahat	20 630 941 USD
Kaksinpeli
Paras sijoitus	1. (13.8.1990)
Turnausvoittoja	42
Voitot/tappiot	801–270
Grand Slam -turnauksissa
Australian avoimet	voitto (1985, 1987)
Ranskan avoimet	loppuottelu (1989)
Wimbledon	voitto (1988, 1990)
Yhdysvaltain avoimet	voitto (1991, 1992)
Nelinpeli
Paras sijoitus	1 (9. kesäkuuta 1986)
Voitot/tappiot	283–153
Aiheesta muualla
ITF
ATP
Infobox OK

Stefan Bengt Edberg (s. 19. tammikuuta 1966 Västervik) on entinen ruotsalainen tennispelaaja. Hän voitti urallaan kuusi Grand Slam -turnausta kaksinpelissä ja kolme nelinpelissä. Edberg tunnetaan yhtenä kaikkien aikojen parhaista syöttö–volley-pelaajista sekä herrasmiesmäisestä käytöksestään kentällä ja sen ulkopuolella.

Ura

Edberg nousi tennismaailman tietoisuuteen menestyvänä junioripelaajana 1980-luvun alussa. Vuonna 1983 hän voitti kaikki juniorien Grand Slam -turnaukset. Ammattilaisena Edberg otti ensimmäisen turnausvoittonsa nelinpelissä vuonna 1983 Baselissa ja kaksinpelissä vuonna 1984 Milanossa.

Edberg voitti kaksi ensimmäistä Grand Slam -titteliään Australian avoimissa. Vuonna 1985 hän voitti maanmiehensä Mats Wilanderin suoraan kolmessa erässä ja vuonna 1987 viimeisissä ruohoalustalla pelatuissa Australian avoimissa isäntämaan Pat Cashin viiden erän kamppailussa. Vuonna 1987 hän voitti myös Australian avointen ja Yhdysvaltain avointen nelinpeliturnaukset parinaan maanmiehensä Anders Järryd.

Edberg selviytyi Wimbledonin loppuotteluun kolme kertaa, kaikki peräkkäisinä vuosina. Vuoden 1988 loppuottelu Boris Beckeriä vastaan kesti sateen vuoksi kolme päivää – Edberg voitti Beckerin neljässä erässä. Myös kahtena seuraavana vuonna Edbergin loppuotteluvastustajana oli Boris Becker. Vuonna 1989 Becker voitti turnauksen suoraan kolmessa erässä ja vuoden 1990 loppuottelun voitti puolestaan Edberg viiden erän kamppailun jälkeen.

Edberg nousi maailmanlistan kärkeen elokuussa 1990. Hän piti sijaa hallussaan loppuvuoden ja suuren osan myös vuosista 1991 ja 1992. Hän on myös International Tennis Federationin maailmanmestari vuodelta 1991.

Edbergin viimeiset Grand Slam -voitot tulivat Yhdysvaltain avoimissa: vuonna 1991 hän voitti yhdysvaltalaisen Jim Courierin suoraan kolmessa erässä ja seuraavana vuonna saman maan Pete Samprasin neljässä erässä.

Vuonna 1996 Edberg voitti Australian avoimissa kolmannen ja viimeisen Grand Slam -tittelinsä nelinpelissä parinaan Petr Korda.

Ainoa Grand Slam -turnaus, jota Edberg ei kyennyt voittamaan, oli Ranskan avoin tennisturnaus. Hän eteni turnauksen loppuotteluun kerran, vuonna 1989, mutta hävisi 17-vuotiaalle Michael Changille viidessä erässä. Yleensäkin Edberg menestyi paremmin nopeilla alustoilla: neljä hänen kuudesta kaksinpelin Grand Slam -turnausvoitostaan tuli ruoholla, joka on tennisalustoista nopein.

Edberg oli myös neljä kertaa voittamassa Davis Cupia Ruotsin joukkueessa: 1984, 1985, 1987 ja 1994. Hän pelasi yhteensä seitsemän kertaa Davis Cup -finaaleissa, mikä on Ruotsin ennätys. Edberg voitti Ruotsin joukkueessa myös vuosien 1988, 1991 ja 1995 World Team Cupin, joka on Davis Cupin jälkeen toiseksi arvostetuin miesten joukkuekilpailu tenniksessä.

Vuoden 1984 kesäolympialaisissa Los Angelesissa, joissa tennis oli näytöslajina, Edberg voitti kultaa miesten kaksinpelissä. Vuoden 1988 kesäolympialaisissa Soulissa Edberg voitti pronssia sekä kaksinpelissä että nelinpelissä.

Edberg voitti urallaan yhteensä 42 kaksinpeliturnausta ja 18 nelinpeliturnausta ja esiintyi ennätyksellisesti 54 peräkkäisessä Grand Slam -turnauksessa. Hän oli maailmanlistan kärjessä yhteensä 72 viikkoa. Edberg vastaanotti myös viisi kertaa ATP:n reilun urheiluhengen palkinnon (1988–1990, 1992 ja 1995). Tunnustuksena tästä saavutuksesta palkintoa kutsutaan nykyään nimellä "Edberg Sportsmanship Award". Vuonna 2004 hänet valittiin tenniksen kansainväliseen Hall of Fameen.

Grand Slam -loppuottelut kaksinpelissä

Kuusi voittoa

Vuosi	Turnaus	Vastustaja loppuottelussa	Tulos
1985	Australian avoimet	Mats Wilander	6–4, 6–3, 6–3
1987	Australian avoimet	Pat Cash	6–3, 6–4, 3–6, 5–7, 6–3
1988	Wimbledon	Boris Becker	4–6, 7–6, 6–4, 6–2
1990	Wimbledon	Boris Becker	6–2, 6–2, 3–6, 3–6, 6–4
1991	Yhdysvaltain avoimet	Jim Courier	6–2, 6–4, 6–0
1992	Yhdysvaltain avoimet	Pete Sampras	3–6, 6–4, 7–6, 6–2

Viisi tappiota

Vuosi	Turnaus	Vastustaja loppuottelussa	Tulos
1989	Ranskan avoimet	Michael Chang	6–1, 3–6, 4–6, 6–4, 6–2
1989	Wimbledon	Boris Becker	6–0, 7–6, 6–4
1990	Australian avoimet	Ivan Lendl	4–6, 7–6, 5–2
1992	Australian avoimet	Jim Courier	6–3, 3–6, 6–4, 6–2
1993	Australian avoimet	Jim Courier	6–2, 6–1, 2–6, 7–5

Aiheesta muualla

• Edbergin pelaajaprofiili ATP:n sivuilla

n k m ATP-tenniksen maailmanlistan ykköspelaajat Ilie Năstase (1973/1974 – 40 vk) John Newcombe (1974 – 8 vk) Jimmy Connors (1974/1983 – 268 vk) Björn Borg (1977/1981 – 109 vk) John McEnroe (1980/1985 – 170 vk) Ivan Lendl (1983/1990 – 270 vk) Mats Wilander (1988/1989 – 20 vk) Stefan Edberg (1990/1992 – 72 vk) Boris Becker (1991 – 12 vk) Jim Courier (1992/1993 – 58 vk) Pete Sampras (1993/2000 – 286 vk) Andre Agassi (1995/2003 – 101 vk) Thomas Muster (1996 – 6 vk) Marcelo Ríos (1998 – 6 vk) Carlos Moyá (1999 – 2 vk) Jevgeni Kafelnikov (1999 – 6 vk) Pat Rafter (1999 – 1 vk) Marat Safin (2000/2001 – 9 vk) Gustavo Kuerten (2000/2001 – 43 vk) Lleyton Hewitt (2001/2003 – 80 vk) Juan Carlos Ferrero (2003 – 8 vk) Andy Roddick (2003/2004 – 13 vk) Roger Federer (2004/2018 – 310 vk) Rafael Nadal (2008/2018 – 196 vk) Novak Đoković (2011/2019 – 251 vk) Andy Murray (2016/2017 – 41 vk)

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset ISNI VIAF Kansalliset Yhdysvallat Ruotsi

1. ↑ ^{a b} Bud Collins, The Bud Collins History of Tennis, New York, New Chapter Press, 2010, 2^e painos (ISBN 978-0-942257-70-0, OCLC 456175786), s. 574 . Tieto on haettu Wikidatasta.