Tässä artikkelissa perehdymme Suopursu:n kiehtovaan maailmaan, aiheeseen, joka on herättänyt niin tutkijoiden, tutkijoiden kuin harrastajienkin huomion. Suopursu on osoittautunut yleismaailmallisesti kiinnostavaksi aiheeksi sen vaikutuksesta yhteiskuntaan ja sen sovelluksiin jokapäiväisessä elämässä. Näitä linjoja pitkin tutkimme sen historiaa, kehitystä ja sen mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia. Liity kanssamme tälle löytö- ja pohdiskelumatkalle Suopursu:stä, aiheesta, joka on epäilemättä jättänyt jälkensä tämän päivän maailmaan.
Suopursu | |
---|---|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophyta |
Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
Kladi: | Asteridit |
Lahko: | Ericales |
Heimo: | Kanervakasvit Ericaceae |
Alaheimo: | Ericoideae |
Tribus: | Rhodoreae |
Suku: | Alppiruusut Rhododendron |
Laji: | tomentosum |
Kaksiosainen nimi | |
Rhododendron tomentosum |
|
Synonyymit | |
Ledum palustre L. |
|
Katso myös | |
Suopursu (Rhododendron tomentosum, syn. Ledum palustre) on kanervakasveihin kuuluva, valkokukkainen varpukasvi. Suopursu on lievästi myrkyllinen, mutta toisaalla sitä on sisältämiensä aineiden vuoksi käytetty hyödyksi monin tavoin, esimerkiksi mausteena.
Suopursu on Pohjois-Pohjanmaan maakuntakukka.
Suopursu on 30–100 cm korkeaksi kasvava pystyvartinen, pensasmainen varpu. Sen 2–5 cm pitkät, tasasoukat lehdet ovat nahkeat, reunoilta takakäänteiset ja alta ruosteenruskeakarvaiset. Lehdet ovat talvehtivia ja säilyvät noin kaksi vuotta. Talvella lehdet suojautuvat pakkasta vastaan kääntymällä alaspäin ja kiertämällä lehden reunat sisäänpäin. Suopursun kukinto on sarja. Kukkaperät ovat pystyjä. Kukissa on viisi valkeaa terälehteä ja kymmenen pitkää valkeaa hedettä. Suomessa suopursu kukkii kesä-heinäkuussa. Hedelmä on kota.
Grönlannissa suopursun tiedetään risteytyneen lapinalppiruusun (R. lapponicum) kanssa.
Suopursu on pohjoisen pallonpuoliskon havumetsä- ja tundravyöhykkeellä tavanomainen laji. Euroopassa suopursua tavataan yleisenä Ruotsissa, Suomessa, itäisessä Saksassa, Puolassa, Baltian maissa, Valko-Venäjällä ja Pohjois-Venäjällä. Lajin läntisimmät kasvupaikat Euroopassa ovat Norjassa ja Britanniassa, joissa laji on harvinainen. Euroopasta suopursun eri alalajien esiintymisalue ulottuu läpi Siperian Tyynenmeren rannikolle, eteläisimmillään Kiinan, Korean ja Japanin pohjoisosiin. Pohjois-Amerikassa suopursua tavataan Alaskassa, Kanadassa sekä Yhdysvaltain pohjois- ja keskiosissa samoilla kasvillisuusvyöhykkeillä kuin Euroopassa. Laji kasvaa myös Länsi-Grönlannissa.
Suomessa suopursu on yleinen laji koko maassa. Runsaimmillaan se on maan keski- ja pohjoisosissa.
Nimensä mukaisesti suopursu kasvaa pääasiassa erityyppisillä soilla, kuten rämeillä, rämekorvissa ja kalliosoistumilla. Hyvin kosteita suomaita laji karttaa. Pohjoisessa sitä kasvaa myös kangasmetsissä ja tundralla.
Vaikka suopursu on lievästi myrkyllinen, sitä on muun muassa Suomessa ja Ruotsissa vanhastaan käytetty sekä rohtona, mausteena että desinfioimiseen. Ulkoisesti suopursua on käytetty kääreinä reuman ja ihotautien hoitoon ja sisäisesti nautittuna teenä. Sitä on käytetty myös viinan ja oluen maustamiseen. Suopursujen lehtien ja kukkien keitinvettä käytettiin syöpäläisten hävittämiseen kotieläimistä ja koiperhosten ja luteiden karkottamiseen. Aikaisemmin suopursurohdosta saattoi ostaa Suomessa apteekeista. Myös muualla suopursu on tunnettu rohdoskasvi. Etenkin eskimot ja athabascat ovat jo pitkään valmistaneet siitä "labradorinteetä". Myös jakutialaiset käyttävät suopursua "taigateessään", jota tarjotaan myös paikallisissa ravintoloissa. Jakutiassa suopursua pidetään yrttinä suuressa arvossa.
Suopursulla on joillekin ihmisille päänsärkyä aiheuttava voimakas tuoksu. Tuoksu johtuu eteerisistä öljyistä, kuten ledolista, palustrolista ja myrseenistä. Suopursu sisältää lisäksi flavonoideja, kuten kversetiiniä ja sen johdannaisia kvesitriiniä ja hydrosidia sekä fenoliglykosideihin kuuluvia arbutiinia (C12H16O7) ja metyyliarbutiinia.
Suopursu toimii kuusen sienitaudin kuusensuopursuruosteen (Chrysomyxa ledi) väli-isäntänä. Ruosteen kesä- ja talvi-itiöpesäkkeet kehittyvät suopursun lehtien alapinnalla ennen siirtymistä varsinaiseen isäntäkasviin. Suopursu on myös pursunpöhön (Exobasidium ledi) isäntäkasvi.