Säteilypakote
Tässä artikkelissa perehdymme Säteilypakote:n maailmaan ja tutkimme sen eri puolia ja merkityksiä. Säteilypakote herättää jatkuvaa kiinnostusta yhteiskunnassa joko historiallisen vaikutuksensa, nykyhetken merkityksellisyytensä tai tulevaisuuteen heijastuksensa vuoksi. Näiden linjojen mukaisesti sukeltamme Säteilypakote:n yksityiskohtaiseen analyysiin, tutkien sen alkuperää, kehitystä ja mahdollisia seurauksia. Olipa kyseessä ikoninen hahmo, kulttuuriilmiö tai tärkeä tapahtuma, Säteilypakote herättää kiinnostuksen niin asiantuntijoiden kuin fanienkin keskuudessa ja tarjoaa hedelmällisen maaperän pohdiskelulle ja keskustelulle.
Säteilypakote (myös ilmastopakote tai pakotevaikutus) on ilmastotieteessä käytetty suure, joka kuvaa saapuvan ja poistuvan säteilyn välistä eroa. Positiivinen säteilypakote tarkoittaa ilmastoa lämmittävää vaikutusta, negatiivinen puolestaan viilentävää. Säteilypakote mitataan tehona pinta-alaan nähden, ja sen yksikkö on W/m². Hallitustenvälinen ilmastopaneeli IPCC arvioi Maan säteilypakotteen säännöllisesti.
Auringolla on maata lämmittävä positiivinen pakotevaikutus. Maan ilmakehä ja pinta absorboivat eli imevät itseensä osan säteilystä ja osa heijastuu takaisin avaruuteen. Absorboidun ja heijastuneen säteilyenergian välinen tasapaino määrittää keskimääräisen lämpötilan maan pinnalla. Muita pakotevaikutuksia ovat muutokset heijastavuudessa, vulkaanisissa päästöissä, maan kiertoradassa (kiertoratapakotteet) ja kasvihuonekaasujen pitoisuuksissa.
Auringon säteilyvoimakkuus maassa on keskimäärin 343 W/m². Tästä 235 W/m² lämmittää maapallon pintaa ja ilmakehää ja loput 108 W/m² heijastuu takaisin avaruuteen.
Katso myös
Lähteet
- ↑ toim. Virtanen, Anne & Rohweder, Liisa: ”Sanasto”, Ilmastonmuutos käytännössä, s. 412. Helsinki: Gaudeamus (Oy Yliopistokustannus University Press Finland Ltd), 2011. ISBN 978-952-495-178-4.