Tanska-Norja

Tässä artikkelissa käsittelemme Tanska-Norja-aihetta eri näkökulmista ja lähestymistavoista, jotta voimme tarjota täydellisen ja yksityiskohtaisen näkemyksen tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään. Analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla, sen kehitystä ajan mittaan ja haasteita, joita se asettaa nyky-yhteiskunnalle. Lisäksi tarkastelemme asiaa koskevia erilaisia ​​mielipiteitä ja näkemyksiä sekä mahdollisia ratkaisuja ja vaihtoehtoja, joita on ehdotettu asian ratkaisemiseksi. Tällä kattavalla analyysillä pyrimme tarjoamaan lukijoillemme laajan ja rikastuttavan yleiskatsauksen, jonka avulla he ymmärtävät paremmin Tanska-Norja:n tärkeyden ja monimutkaisuuden.

Tanska-Norja
Danmark-Norge
1523–1814

Tanska-Norja noin vuonna 1780.
Tanska-Norja noin vuonna 1780.

Valtiomuoto personaaliunioni (1523–1533)
reaaliunioni (1537–1814)
Tanskassa: vaalimonarkia (1523–1660)
perinnöllinen absoluuttinen monarkia (1660–1814)
Norjassa: vaalimonarkia (1523–1537; de facto)
perinnöllinen monarkia (1537–1814; de facto)
absoluuttinen monarkia (1661–1814)
Kuningas Fredrik I (1524–1533)
Kristian IV (1588–1648)
Fredrik III (1648–1670)
Fredrik VI (1808–1814)
Pääkaupunki Tanska:
Kööpenhamina
Norja:
Oslo
Pinta-ala
– yhteensä 487 476 km² 
Väkiluku (1801) 1 859 000
Uskonnot luterilaisuus
Historia
– Kustaa Vaasa kruunattiin Ruotsin kuninkaaksi 6. kesäkuuta 1523
– Kalmarin unioni kaatui 1536
– Tanskan valtaneuvosto hajotettiin 14. lokakuuta 1660
– Kongeloven takaa absolutismin 14. marraskuuta 1665
– Brömsebron rauha 13. elokuuta 1645
– Roskilden rauha 26. helmikuuta 1658
– Kielin rauha 14. tammikuuta 1814
– Wienin kongressi
Viralliset kielet tanska, saksa ja klassinen latina
Kielet norja, islanti, fääri, saame, grönlanti ja pohjoisfriisi
Valuutta riikintaaleri
Edeltäjä  Kalmarin unioni
Seuraajat  Norjan kuningaskunta
 Tanska

Tanska-Norja (tansk. Danmark-Norge) on jälkikäteen käytetty nimitys Tanskan ja Norjan muodostamasta historiallisesta valtiosta. Tanska-Norjan valtio oli personaaliunioni vuodesta 1380 vuoteen 1536, jolloin Norja menetti statuksensa kuningaskuntana ja rinnastettiin Tanskalle kuuluvaan maakuntaan. Kalmarin unionin aikana vuosina 1397–1520 samaan valtioliittoon kuului suurimman osan ajasta myös Ruotsi.

Tanska-Norjalla oli siirtomaita: Trankebar Intiassa, Kultarannikko nykypäivän Ghanan alueella ja kolme saarta Karibialla, Sankt Thomas, Sankt Jan sekä Sankt Croix.

Tanskan ja Norjan yhteys päättyi, kun Tanska luovutti Norjan Ruotsille Kielin rauhassa 1814.

Lähteet

  1. Slagstad, Rune: Shifting Knowledge Regimes: the Metamorphoses of Norwegian Reformism. Thesis Eleven, toukokuu 2004, s. 65–83. Sage Journals. Sage Journals. Viitattu 12.10.2023. (englanniksi)
  2. Denmark - The Late Middle Ages Encyclopædia Britannica. Viitattu 12.10.2023. (englanniksi)
  3. The history of the Nordic Region norden.org. Pohjoismaiden neuvosto. Viitattu 12.10.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla