Tänään aiomme sukeltaa Tasa-arvo lain edessä:n kiehtovaan maailmaan. Muinaisista ajoista lähtien Tasa-arvo lain edessä on herättänyt miljoonien ihmisten huomion ja kiinnostuksen ympäri maailmaa. Tasa-arvo lain edessä on jättänyt lähtemättömän jäljen ihmiskuntaan joko yhteiskuntavaikutuksensa, populaarikulttuurinsa tai historiallisen merkityksensä vuoksi. Tässä artikkelissa perehdymme Tasa-arvo lain edessä:n moniin puoliin ja tutkimme sen merkitystä, sen kehitystä ajan myötä ja sen merkitystä nykyisessä kontekstissa. Liity kanssamme tälle matkalle ja löydä kaikkea, mitä Tasa-arvo lain edessä tarjoaa ja kuinka se on muokannut maailmaamme tavoilla, joita emme ehkä ole koskaan ennen kuvittaneet.
Tasa-arvo lain edessä tarkoittaa, että laki on sama kaikille. YK:n mukaan tämä on erityisen tärkeää vähemmistöille ja köyhille.
Lakien ja tuomarien on siis kohdeltava kaikkia samalla tavoin riippumatta sukupuolesta, etnisyydestä, uskonnosta, sosio-ekonomisesta taustasta ja muusta vastaavasta. Tasa-arvo lain edessä kuuluu oikeusvaltion keskeisiin kulmakiviin.
Käsite on klassisen liberalismin pääperiaatteita.
Klassinen liberalismi vaatii tasa-arvoa lain edessä, ei lopputulosten tasa-arvoa ("taloudellinen tasa-arvo" ym.). Klassinen liberalismi ei hyväksy ryhmäoikeuksien edistämistä yksilön oikeuksien kustannuksella.
Alkuperäinen naisasialiike vaati nimenomaan klassisen liberalismin hengessä tasa-arvoa lain edessä sukupuolesta riippumatta.
Vielä vuonna 1988 myöhempi korkeimman oikeuden tuomari Ruth Bader Ginsburg totesi: "Yleistykset siitä, millaisia miehet ja naiset ovat ... eivät voi ohjata minua luotettavasti tehtäessä päätöksiä tietyistä yksilöistä". Esimerkiksi ACLUn naisten oikeuksien projektissa 1970-luvulla Ginsburg haastoi lait, jotka takasivat terveydenhoitoetuuksia virkamiesten vaimoille muttei virkanaisten miehille tai kielsivät naisia yksin pitämästä baaria.
Sen sijaan jotkut radikaalifeministit ovat vaatineet laillisesta tasa-arvosta luopumista, koska heidän mielestään se ylläpitää heikompien ryhmien heikkoa asemaa. Tämä liittyy keskusteluun positiivisesta syrjinnästä.
Aikalaisekseen melko liberaalina pidetty Ateenan johtaja Perikles on ensimmäinen tunnettu käsitteen puolustaja. Kuuluisassa "Perikleen hautajaispuhessa" vuonna 431/430 eaa. hän sanoi:
»Valtiotamme sanotaan demokratiaksi: siinä on päätösvalta kansalaisten enemmistöllä eikä vähemmistöllä. Yksityisiä riitoja ratkaistaessa ovat kaikki kansalaiset tasa-arvoisia lain edessä, mutta arvonanto, jota henkilö jostakin syystä saa osakseen, ei perustu kansanluokkaan, vaan hänen persoonallisiin ansioihinsa. Köyhääkään miestä ei hänen vaatimaton säätynsä estä etenemästä virkauralla Olemme vapaamielisiä julkisessa elämässämme ja kartamme myös kansalaistemme jokapäiväiseen elämään kuuluvan toiminnan epäluuloista urkkimista. »