Tenrikyō

Nykymaailmassa Tenrikyō on aihe, joka on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Vuosikymmenten ajan Tenrikyō on ollut eri alojen tutkijoiden, asiantuntijoiden ja ammattilaisten tutkimuksen ja kiinnostuksen kohteena. Sen vaikutus on tuntunut yhteiskunnassa, kulttuurissa, politiikassa ja taloudessa, mikä on synnyttänyt loputtomia keskusteluja ja pohdiskeluja sen vaikutuksista. Tässä artikkelissa tutkimme Tenrikyō:n eri puolia analysoimalla sen kehitystä ajan myötä, sen nykyisiä haasteita ja mahdollisia tulevaisuudennäkymiä. Lisäksi tarkastelemme tiiviisti erilaisia ​​lähestymistapoja ja mielipiteitä, joita on olemassa Tenrikyō:stä, tarkoituksena tarjota täydellinen ja objektiivinen yleiskatsaus tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään.

Liikkeen päämaja.

Tenrikyō (jap. 天理教) on Nakayama Miki -nimisen japanilaisnaisen 1800-luvulla perustama uskonto. Jumalan uskotaan ilmoittaneen itsensä asetuttuaan asumaan Mikin sisälle vuonna 1838, vaikka hän itse pysyi ihmisenä sen jälkeenkin. Keskeistä liikkeen opissa on ”iloisen elämän”, jota varten Jumalan katsotaan tehneen luomistyönsä, viettäminen. Tällainen elämäntapa toteutuu, kun ihmiset elävät keskenään sopusoinnussa toisiaan auttaen ja kunnioittaen. Jumalaan viitataan eri nimillä, joita ovat esimerkiksi Tenri-O-no-Mikoto ja ”Jumala-vanhempi”. Itsekeskeisiä ajattelutapoja ilmentäviä paheita nimitetään ”tomuksi”, jonka muotoja on nimetty kahdeksan.

Tenrikyōssa ruumiiden katsotaan olevan lainassa Jumalalta. Kuoleminen johtaa uuteen syntymään.

Japani piti tenrikyōta pitkään vain šintolaisena lahkona.

Uskonnossa on kolme pyhää kirjaa: Ofudesaki, Mikagura-uta ja Osashizu. Keskeinen kaupunki on Naran prefektuurissa sijaitseva Tenri, jossa on liikkeen pääpaikka. Tenrikyō on edelleen suosituinta Japanissa, mutta myös muualla maailmassa on jonkin verran toimintaa; Japanin ulkopuolella liike on kasvanut muun muassa Brasiliassa, Yhdysvalloissa, Etelä-Koreassa ja Taiwanilla. Liike tekee kansainvälistä lähetystyötä. Jäseniä liikkeellä on pari miljoonaa ja kirkkoja yli 17 000.

Tenrikyōn järjestämiin palveluksiin kuuluu muun muassa musiikkia ja rukousta. Liike kertoo opistaan shuyoka-kursseilla.

Lähteet

Kirjallisuutta

  • Partridge, Christopher (toim.): Uusien uskontojen käsikirja. Uudet uskonnolliset liikkeet, lahkot ja vaihtoehtoisen henkisyyden muodot. (Encyclopedia of New Religions. New Religious Movements, Sects and Alternative Spiritualities, 2004.) Suomennos Kanerva Heikkinen ym. Esipuhe: J. Gordon Melton. Helsinki: Kirjapaja, 2006. ISBN 951-607-327-1.

Aiheesta muualla