Toinen Saksan–Tanskan sota
Nykymaailmassa Toinen Saksan–Tanskan sota on asettunut aiheeksi, jolla on suuri merkitys ja kiinnostus laajalle yhteiskunnalle. Siitä on tullut eri-ikäisten, sukupuolten, kulttuurien ja näkökulmien ihmisten kohtaamispaikka, joka on keskustelun, pohdinnan ja tutkimuksen kohteena. Toinen Saksan–Tanskan sota on vanginnut niin asiantuntijoiden kuin kansalaisten huomion, sillä se on vaikuttanut merkittävästi useilla aloilla teknologiasta politiikkaan, kulttuuriin ja talouteen. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Toinen Saksan–Tanskan sota:n tärkeyttä ja vaikutusta sekä tähän aiheeseen liittyviä erilaisia näkökulmia.
| Toinen Saksan–Tanskan sota | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Tanskalaiset puolustavat Dybbølin linnoitusta. Jørgen Valentin Sonnen kuvaus 1871.
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Komentajat | |||||||||
|
|
| ||||||||
| Vahvuudet | |||||||||
|
61 000 sotilasta |
|||||||||
| Tappiot | |||||||||
.svg){kind=small}
Toinen Saksan–Tanskan sota käytiin vuonna 1864. Sota alkoi saksalaisvaltioiden hyökkäyksellä Tanskaa vastaan. Taustalla oli pitkään jatkunut rajakiista Schleswig-Holsteinin alueesta. Sota päättyi saksalaisten voittoon kestettyään noin viisi kuukautta. Tanska joutui luovuttamaan Preussille ja Itävallalle Schleswig-Holsteinin. Preussi valtasi koko alueen Itävallalta vain kahta vuotta myöhemmin vuonna 1866, ja Schleswig-Holsteinista tuli osa Saksan keisarikuntaa.
Tanska joutui sodassa taipumaan vihollisen ylivoiman edessä. Se sai osakseen ulkomaista sympatiaa, mutta vain vähän oikeaa apua. Ruotsi julistautui neutraaliksi, vaikkakin Ruotsista tuli vapaaehtoisia Tanskan avuksi. Sotaan osallistui Tanskan puolella myös 11 suomalaista vapaaehtoista. Heistä tunnetuin oli Herman Liikanen, joka oli 1860-luvun alkupuolella osallistunut Giuseppe Garibaldin joukoissa Italian vapaustaisteluun.
Sodassa tapahtunut tanskalaisten perääntyminen Schleswigissä sijaitsevalta Dannevirken linnoitukselta aiheutti tanskalaisten keskuudessa suurta paheksuntaa. Kyseessä oli symbolinen tappio, sillä isänmaalliset tanskalaiset pitivät Dannevirken linnoitusta voittamattomana ja sen varusteluun oli käytetty runsaasti varoja. Todellisuudessa linnoitus oli sodan aikana keskeneräinen, vähäisesti miehitetty ja osa sen rakenteista oli jäänyt veden valtaan tai jäätynyt. Tanskan armeija siirtyi pohjoisemmaksi, Flensburgin lähellä sijaitsevaan ja helposti puolustettavaan Dybbølin (saks. Dieppel) linnoitukseen, jonka sitkeä vastarinta nostatti tanskalaisten kansallistunnetta. Urheasta puolustautumisesta huolimatta Saksa voitti sodan.
Schleswig-Holsteinin mukana Saksan keisarikunnan alaisuuteen siirtyi huomattava määrä tanskalaista väestöä. Osa Schleswig-Holsteinista palautui Tanskalle vuonna 1920 kansanäänestyksen perusteella ja Kansainliiton välityksellä.
Katso myös
Lähteet
- ↑ a b c d Krigen i 1864. Gert Laursen. Milhist.dk. Web Archive 2007.
- ↑ a b Berndl, Hattsten, Knebel, Udelhoven: Maailmanhistoria. Parragon, 2007. ISBN 978-1-4054-8283-7.
- ↑ a b c Matti Klinge: Otavan suuri maailmanhistoria 14: Porvariston nousu, s. 295–296. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08786-X.
- ↑ Vihtori Simonen : Kirjeitä Tanskan sodasta 70 vuotta sitten, Hakkapeliitta, 19.06.1934, nro 25-26, s. 21, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Toinen Saksan–Tanskan sota Wikimedia Commonsissa
- Helmer Winter : "Hädässä ystävä tunnetaan". Tanskan sotien suomalaiset urhot historiallisten asiatietojen valossa, Hakkapeliitta, 13.12.1932, nro 50, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
- Kirjeitä Tanskan sodasta 70 vuotta sitten, Hakkapeliitta, 19.06.1934, nro 25-26, s. 21, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| ||||||||||||||||||||||||
