Turku 1300-luvulla
Tässä artikkelissa aiomme tutkia perusteellisesti aihetta Turku 1300-luvulla, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja kiistaa viime vuosina. Ilmestymisestään lähtien Turku 1300-luvulla on herättänyt ihmisten huomion eri aloilta ja synnyttänyt intohimoisia keskusteluja ja ristiriitaisia mielipiteitä. Tämän analyysin avulla pyrimme tarkastelemaan yksityiskohtaisesti Turku 1300-luvulla:een liittyviä eri näkökohtia, jotta voimme valaista sen merkitystä, vaikutuksia ja mahdollista tulevaa kehitystä. Monitieteisellä lähestymistavalla käsittelemme sekä sen historiallisia, kulttuurisia, sosiaalisia ja tieteellisiä ulottuvuuksia että asiaan liittyviä erilaisia näkökulmia pyrkiessämme tarjoamaan kattavan ja rikastuttavan näkemyksen Turku 1300-luvulla:stä.
1300-luvulla Turun asema kaupunkina vahvistui. Turun tuomiokirkko vihittiin käyttöön kesäkuussa 1300. On tosin epäselvää, missä määrin nykyisen kivi- ja tiilikirkon osia kuului tällöin vihittyyn rakennukseen, joka joidenkin tutkijoiden mielestä saattoi olla puuta. Turun kaupungin perustamisesta ei ole säilynyt varsinaista perustamiskirjaa, jossa kaupungille myönnettäisiin kaupunkioikeudet. Turun pormestareista, raadista ja raadinkokouksista on olemassa varmat todisteet vuodelta 1324. Turusta kaupunkina on myös maininta jo vuodelta 1309.
Väkivaltainen 1300-luku
Ruotsi yritti 1300-luvun alkupuoliskolla ulottaa valtaansa suuremmalle alueelle ja ajanjakso sisälsikin jatkuvia sotia, ryöstöretkiä ja rajakahakoita, joissa osapuolet pyrkivät joko laajentamaan tai puolustamaan omaa nautinta-aluettaan ja valtapiiriään. Turkua tämä vaihe kosketti etenkin vuonna 1318, jolloin novgorodilaiset joidenkin tulkintojen mukaan polttivat kaupungin niin, että ainoastaan Turun linna säästyi tuholta. Pähkinäsaaren rauhassa vuonna 1323 määriteltiin Ruotsin ja Novgorodin välinen raja.
Kaupankäynti kasvaa
Turku oli pitkään Suomen merkittävin myös kaupankäynnin saralla. Se lukeutui keskiajalla Hansaliiton kaupan ja merenkulun piiriin. 1300-luvulla kaksi kolmasosaa kaupungin porvareista oli saksalaisia, mutta vähitellen kotimaisten porvarien osuus kasvoi. Kauppiailla oli useita yhteisöjä, kiltoja, joiden kiltataloissa juhlinta saattoi yltyä varsin riehakkaaksi. Vilkkaat kauppasuhteet kohdistuivat etenkin Tukholmaan ja Tallinnaan, mutta myös Pohjanmaalle, Novgorodiin ja Itämeren etelärannikon suurin hansakaupunkeihin. Hämeeseen kulki Turusta tunnettu maantie, Hämeen Härkätie. Viipuriin vei Suuri Rantatie, joka sittemmin tunnettiin Kuninkaantienä.
Galleria
-
Turun kaupungin tunnus pohjautuu keskiaikaiseen sinettiin vuodelta 1309. -
Turun linnan ensimmäisen vaiheen rakennustyöt valmistuivat 1200-luvun lopulla. -
Maunu Eerikinpoika, Ruotsin kuningas vuosina 1319–1364. -
Margareeta I oli Tanskan, Norjan ja Ruotsin hallitsija, joka perusti Kalmarin unionin 1300-luvun lopulla.
Lähteet
- ↑ Knut Drake: Åbo Domkyrka och byggnadsarkeologin. Teoksessa "Kaupunkia pintaa syvemmältä: arkeologisia näkökulmia Turun historiaan. Toim. Liisa Seppänen. Turku: Suomen keskiajan arkeologian seura - Sällskapet för medeltidsarkeologi i Finland, 2003. ISBN 951-9129-57-x.
- ↑ Turun kaupunkihallinnon kehitys Turun kaupunki. Arkistoitu 11.10.2007. Viitattu 3. toukokuuta 2007.
- ↑ Kirsi Peltonen: Turku Hansa-ajalla Turun yliopisto. Arkistoitu 24.8.2007. Viitattu 2. toukokuuta 2007.