U
Nykymaailmassa U:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monenlaisille ihmisille ja yhteisöille. U:n vaikutus näkyy jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla ihmisten suhteesta toisiinsa ja työelämässä tekemiinsä päätöksiin. Tässä artikkelissa tarkastellaan yksityiskohtaisesti ja perusteellisesti U:n merkitystä nykyisessä kontekstissa ja analysoidaan sen vaikutuksia ja seurauksia eri alueilla. Lisäksi tarkastellaan erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, joita on olemassa U:n suhteen, tavoitteena tarjota täydellinen ja rikastuttava näkemys tästä erittäin tärkeästä aiheesta.
| |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
U (u) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 21. kirjain. U-kirjaimen nimi on suomen kielessä uu ja äännearvo .
Äänneasultaan latinalaista U-kirjainta vastaa kyrillisessä kirjaimistossa esiintyvä kyrillinen У (у), joka on u-äänteen merkki.
Historiaa
U-kirjain ei kuulunut antiikin latinan aakkosiin. V-kirjaimella merkittiin sekä u- että v-äänteitä.
Keskiajalla latinassa käytettiin sekä u- että v-kirjainta merkitsemään u- ja v-äänteitä ilman erotusta. Isoa V-kirjainta vastasi pieni u-kirjain, ts. uetus ja VETVS merkitsivät samaa sanaa.
U:n ja V:n erottamista ehdotti Petrus Ramus (k. 1572). Kuitenkin vasta 1600-luvulla vakiintui latinaan nykyinen käytäntö, jonka mukaan u-kirjain jäi v-äänteen merkiksi vain erikoistapauksissa. U:lla merkitään latinassa edelleen v-äännettä silloin, kun sitä edeltää joko ng tai s ja sitä seuraa samaan tavuun kuuluva vokaali (kuten sanassa lingua "lingva").
U suomen kielessä
U-kirjaimella merkitään nykysuomessa labiaalista pyöreää suppeaa takavokaalia .
Vanhassa kirjasuomessa u-kirjaimella oli useita käyttötapoja, sillä oikeinkirjoitus oli vakiintumatonta. Mikael Agricola käytti kirjaimia w, v ja u merkitsemään sekä v- että u-äännettä. Myös wu tai o saattoivat merkitä u-äännettä. Vaikka v-äänteen kirjoitustavaksi vakiintui w-kirjain vuoden 1642 Bibliassa, vielä myöhemminkin käytettiin u-äänteen merkkinä sekä u- että v-kirjainta.
U muissa kielissä
Ruotsin kielessä u-kirjaimella merkitään lähinnä labiaalista suppeaa keskivokaalia , joka on :n ja :n välimuoto.
Muita esitystapoja
- Morseaakkosissa U merkitään: ..-
- Radioaakkosissa U on suomalaisen standardin mukaan Urho ja NATO-standardin mukaan Uniform
- Pistekirjoituksessa (Braille) U merkitään:
- Tietokoneissa U koodataan eri merkistöissä seuraavasti:
| U | u | |
|---|---|---|
| ASCII | 85 | 117 |
| Unicode | U+0055 | U+0075 |
U-kirjaimen merkityksiä
- u on massan yksikkönä atomimassayksikkö.
- U on fysiikassa jännitteen tunnus.
- U on uraanin kemiallinen merkki.
- U on perinnöllisyystieteessä RNA:n rakenneosan urasiilin lyhenne.
- U on räkkilaitteiden korkeutta ilmaiseva yksikkö (44,45 mm).
- U on taloustieteessä hyödyn (engl. utility) symboli.
- U-arvo on rakennustekniikassa lämmönläpäisykertoimen toinen nimi.
Lähteet
- ↑ a b c Pekkanen, Tuomo: Ars grammatica, Latinan kielioppi, s. 10. 5. painos. Helsinki: Yliopistopaino, 1988. ISBN 951-570-022-1.
- ↑ a b Wichmann, Yrjö ym.: Tietosanakirja. Hakusana U. Helsinki: Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1909–1922. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Savolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.6.3 Suppeat, puolisuppeat ja väljät vokaalit) finnlectura.fi. 2001. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 18.8.2014.
- ↑ Jussila, Raimo: Voi wee! 24.6.2008. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 21.8.2014. Viitattu 21.8.2014.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta U Wikimedia Commonsissa
