Uusi saksalainen elokuva:n maailmasta voimme löytää monenlaisia elementtejä, joiden avulla voimme tutkia ja syventää niiden merkitystä. Alkuperäistään nykypäivään Uusi saksalainen elokuva on ollut perustavanlaatuinen rooli ihmisten elämässä, ja se on vaikuttanut merkittävästi useisiin näkökohtiin. Kautta historian Uusi saksalainen elokuva on ollut tutkimuksen, keskustelun ja kiistan kohteena, mikä on osaltaan rikastanut tietoa tästä aiheesta. Tässä artikkelissa perehdymme Uusi saksalainen elokuva:n maailmaan ymmärtääksemme sen tärkeyden, kehityksen ja merkityksen nyky-yhteiskunnassa.
Uudeksi saksalaiseksi elokuvaksi (Der Neue Deutsche Film) kutsutaan Saksassa 1960-luvun lopulla esiinmarssinutta uutta elokuvantekijöiden sukupolvea. Sen merkittäviä nimiä ovat mm. ohjaajat Rainer Werner Fassbinder, Werner Herzog, Volker Schlöndorff, Wim Wenders ja Alexander Kluge. Se oli yksilölliseen ilmaisuun ja ilmaisulliseen riippumattomuuteen pyrkivää auteur-elokuvaa ranskalaisen uuden aallon hengessä, mutta yhtä lailla tekijät halusivat herättää yleisön ajattelemaan. Nuoriin elokuvantekijöihin vaikutti opiskelijoiden protestiliike, joka haastoi Saksan auktoriteetit.
Uusi saksalainen elokuva synnytti joukon klassikoiksi luettavia elokuvia sekä henkilökohtaisia menestystarinoita, kuten Schlöndorffin ja Wendersin Hollywood-urat. Menestys vaati kuitenkin tekijöiden kasvamista ulos yhteisistä periaatteista, jotka loivat uuden saksalaisen elokuvan. Aikakauden loppuna pidetään yleisesti Fassbinderin kuolemaa 1982, mutta sen käännekohtana voidaan pitää dokumentaarista elokuvaa Terrorin ja kauhun syksy (Deutschland im Herbst, 1978). Se on useamman ohjaajan (mm. Fassbinder, Schlöndorff ja Kluge) reaktio Punaisen armeijakunnan johtamaan terrorismin aaltoon Saksassa syksyllä 1977.